Juhlava viikonvaihde

Tänään töihin. Illalla vety&rapujuhliin ja pitkästä aikaa myös mökille.

Huomenna pyhäniemen kartanolle, taidenäyttelyyn ja viva la opera konserttiin jossa on tänä vuonna kansallisoopperan solistien lisäksi myös Helsingin filharmoninen kuoro ja pianisti Tuula Hällström. Ja taidenäyttelyn pääroolissahan on tänä vuonna Olavi Lanu. Oh onnea!

Sunnuntaina suunnataan vihdoin ja viimein Salmelan taidekeskukseen. Ja illasta olisi vielä tarkoitus treffailla ystävää.

Vaikuttaa todella kivalta. Ihanaa että on todella monenlaista menoa ja meininkiä.

---

Ainiin pääsin eilen pitämään pikaopastuksen julistebiennaalista sekä museonjohtajalle että Lahti travelin johtajalle. Samalla kertoilin myös taidemuseon seuraavasta näyttelystä ja pääsin kuulemaan vähän julistebiennaalin tulevaisuudesta. Ajattelin tänään laittaa museonjohtajalle sähköpostia ja kysellä josko näistä tulevista uudistuksista ja museokuvan muokkaamisesta löytyisi minulla se gradun aihe. =)

Väliaikaista

Jotenkin todella koville on ottanut nuo Norjan tapahtumat. On tämä vaan sairas maailma. Ei niistä tuntemuksista oikein voi kirjoittaa, eikä puhua. Jotain murrosaikaa taas.

Töistä olen todella innoissani. Se helpottaa ja luo tasapainoa elämään. Tätä lisää. Mutta kohta syksy on kuitenkin täällä ja taas kaikki muuttuu ja vaihtuu. Palaaminen opiskelumaailmaan. Paluun ohella taa yksi muutos, siirtyminen etäopiskeluun. Työ antaa nyt niin hyvää rytmiä että vähän hirvittää miten onnistun rytmittämään päiviä, viikkoja ja kuukausia sitten kun tuo rytmi tuosta loppuu. Enkä muutenkaan haluaisi lopettaa tuota työtä mutta kaipa se on pakko. Onneksi jäljellä on vielä kuukausi, siinä ehtii yhtä sun toista vielä tehdä.

Nyt kun vanhemmat on palanneet lomiltaa täytyy myös alkaa ajattelemaan omaa ajankäyttöä vähän erilailla. Täytyy pitää huoli siitä, ettei ihan ylikuormitu tästä sosiaalisesta elämästä. Kyllä sitä tarvitsee myös sitä omaa aikaa. Toisaalta ihanaa kun voi helpolla vuorovaikuttaa. Totuttelua tämäkin, varmasti kaikinpuolin. Vapaa-aikaelämää helpottaisi huomattavasti jos saisi tietokoneen kytkettyä oman huoneen kajareihin niin että saisi vähän musiikkia koneelta kuuluville. Vaikka toimiihan se näinkin näiden kuulokkeiden kautta. Musiikki on kyllä niin keskeistä tässä eksistenssissä, sitä ei pidä laiminlyödä. Heti huomaa miten tärkeä se on, kun on hetkisen kuuntelematta.. heti alkaa energiat valumaan hukkaan ja oma olotila muuttuu harmaan karkeaksi.

Hello ihmiset!

Tänään on ollut ihanan kultturellivapari. Lähdetiin äidin kanssa ensin Sibeliustalolle Lahti Biennaaliin ja sen jälkeen käytiin Casellissa lounaalla. Lounas oli varsin karppia sillä äiti alkoi pari päivää sitten puhumaan siitä, miten hän haluasi ensimmäistä kertaa alkaa kunnolla karppaamaan. Äitihän on karppaillut tosi lievästi aikaisemmin, lähinnä jättänyt jotakin perunaa vähemmälle silloin kuin aikaisemmin itu ja minä karppailtiin. Nyt sitten olen yrittänyt valistaa äitiä näissä karppimeiningeissä. Ja tänään aloitettiin karppi.

Kuitenkin lounaalta jatkettiin Orimattilaan Villa Roosan Hommage-näyttelyyn, joka oli varsin viehättävä. Nähtiin mm. Kasitonnin videoteos. Viehättävän, viehkeää ja veikeää. Sieltä suunnattiin vielä piipahtamaan kehräämöllä. Se oli kuitenkin aika pettymys, tuntuu ränsistyneen ja menettäneen viehätystään roimasti. Toivottavasti sinne saataisiin uusia tekijöitä ja hyvää asennetta. Olisi hyvä, että kohde säilyisi käytössä.

Tein myös vähän pr-hommia päivän aikana. Eihän sitä osaa olla ihan toimettomana ;) Elikkä vein mainoksen julistemuseon opastuksista sekä Sibeloiustalolle ja Villa Roosaan. Molempiin ajattelin toimittaa lisää lappuja. Sibikselle lähinnä ajattelin laittaa lisää mainoksia ja Roosaan ainakin niitä ilmaiskortteja ja myös julisteen jos julisteita vielä on jossakin. Pitää myös lisätä Villa Roosan väki taidemuseon listoille, jostakin syystä meidän mainosjulisteet ei ole menneet sinne laisinkaan. Mutta tähän tulee muutos. Nimeä listaan ja alkaa homma pelittämään. Kyllähän niillä pitää olla meidän julisteet kun meillä on niiden julisteet esillä. Arvokasta verkostoitumista.

Karppimeiningit meinaa sitä, että tarvitsee vähän enemmän ajatella noita lounasjuttuja ja eväitä. Huomenna vois periaatteessa vaikka käydä syömässä salaattilounaan mutta taidan kuitenkin tehdä eväät itse. Kokkaaminen on niin kivaa ja rentouttavaa. Suunnitelmissa olisi esimerkiksi marinoitukukkakaalisalaatti tai coleslaw. Ei kuulosta pahalta. Ja aamuksi on ihanaa soijajogurttia ja kahvin kanssa voi nautiskella leipäjuustoa. Töiden jälkeen vähän valkkaria tai valkkarispritseriä kirjan kanssa riippumatossa. Not bad.

Ainiin, sain askelmittarin. Tulee käveltyä suht sama määrä museo-päivän aikana kun mitä käveli prismassa mutta yritän saada vähintään sen kymmentuhatta askelta päivässä täyteen. Ollaan alettu äidin kanssa käymään kävelylenkeillä ja tarkoituksena olisi nostattaa kuntoa hitaasti ja katsoa voisiko tahdin saada vähän juoksumuotoisemmaksi. Näiden lisäksi pelaan päivittäin wiin tanssipeliä. Töissä pyrin käyttämään mahdollisimman paljon portaita hissin sijaan, ainakin alaspäin hipsin mielelläni portaita. Masaikengät on tietenkin aktiivikäytössä, pysyy ryhti ja lihakset kondiksessa.

Olen älyttömän tyytyväinen ja onnellinen tuosta työpaikasta. Alkukankeuden jälkeen tuntuu todella kotoisalta ja varsinkin ja ennenkaikkea mielekkäältä. Voisin todellakin kuvitella että tekisin tätä työtä vuosikausia. Näyttelyiden rytmi tuo vaihtuvuutta, työ sisätää asiakaspalvelua mutta myös tutkimusta... Ensimmäistä kertaa elämässäni voin kuvitella itseni johonkin työpaikkaan. Ensimmäistä kertaa minulla on haave jostakin työpaikasta. Tämä on rakkauden kesä. Ehkä hieman erilailla kuin asia yleisemmin ajatellaan mutta niin ihanaa ja onnellista, mielekästä omaa elämää. Ajatus huomisesta työpäivästä tuo hymyn huulille. Priceless!

Asenne latausta nauttimaan

Tänään Stam1na ja Kotiteollisuus. Lahdessa. Kävely etäisyydellä. Nyrkki pystyyn ja hoilaileen.

Hikinen iltapäivä

Onpas ollut hiostava päivä. Piti tulla ukkosta mutta se ja sateet meni jotenkin tästä ihan ohi ja jätti vaan tälläisen hehkeän hikisen ilmatilan joka kaikenkukkuraksi aiheuttaa päänsärkyä.

Töissä sentään oli mukavaa. Pääsyin viikon mietinnän jälkeen ostamaan itselleni ihanat, näyttävät ja muutenkin ihan mahdit korvikset itselleni. Korujen takaa löytyy "2.elämä" niminen kierrätysmateriaaleja käyttävä innovatiivinen kiinalais-meksikolainen pariskunta. Tykkään noista ihan älyttömästi, en yleensä osaa käyttää roikkuvia korviksia mutta nuo on näyttänyt ja tuntunut ihan omilta koko ajan. En nyt tähän hätään ehtinyt napata noista kuvaa mutta ainakin naamakirjasta löytyy kuvia. Mulla on siis ne isot DROPS-korvikset. =)

Niin ja syy siihen miksi oikeastaan tulin tänne kirjoittelemaan on se, että olin eilen iskän kanssa kattomassa Iron Maidenia ja Alice Cooperia. Maiden ei oikein iskenyt mutta Cooper oli aivan mahtava, joten kaiken aikaa tänää, siis sen aikaa mitä en ole ollut töissä olen kuunnellut hänen klassikkokipaleitaan, yllättävän paljonhan niitäkin tietää, ei ole vaan osannut yhdistää oikeaan henkilöön... poison, school's out, i'm eighteen, man behind the mask,bed of nails, hey stoopid jne. Ja sen aikaa kun olin töissä tai kävelin sinne tai takaisin niin vähintäänkin hyräilin noita kipaleita. Yritin jopa kattoa levyä sokkarilta mutta ei siellä tietenkään mitään hyvää kokoelmaa ollut, olis vaan niin hyvä saada noi kipaleet omaat käyttöön niin että vois kuunnella ipodilla ja vaikka joskus ajellessa (vaikka silloin tarvii kyllä tarkkailla haukkana kaasujalkaa)

Still Alive

Hey-hey ihmiset!

Täällä ollaan, en ole vaan pitkien työpäivien päätteeksi jaksanut alkaa kirjoittelemaan blogia. Töissä menee varsin mallikkaasti. Kaikille nyt vielä tiedoksi tätäkin kautta, että Lahden Julistemuseo tarjoaa monenlaisia opastettuja kierroksia tämän kesän aikana. Tiistaisin julistevartti lapsille aina klo 10. Aikuisten julistevartti on näin keskiviikkoisin klo 16. Joka perjantai on myös tarjolla noin tunnin englanninkielinen kierros ja joka toinen sunnuntai sama on tarjolla myös sunnuntaisin. Mutta se nyt näistä työjutuista..

Ostinn tässä itselleni ensimmäisestä tilista kellon, juuri sellaisen mistä olen haaveillutkin. Lupasin itsellleni tuon kellon ja että ostan sen ensimmäisestä tilistä ja vähänkö on mahtavaa että sain tuonkin toteutettua. Nyt tuntuu hienolta kun ei tarvitse kaivaa kännykkää junttimaisesti esiin katsoakseen klokkaa ;)
Kyseessä on siis vahva pinkki/fuksianpunainen jetsetin kello. Noita myy ainakin sokkarit. Oli kyllä kertakaikkisesti love @ first sight ja tämä rakkaustarina jatkuu..

Noita kelloja on monessa ihanassa värissä, joissakin tuo liikkuva reunus-osio on korvattu sellaisella super blingbling-reunuksella mutta se ei ihan ole mun juttu. Rannekkeita on kanssa paria eri mallia, itse päädyin tuohon läpivärjättyyn ja vahvan väriseen rannekkeeseen vaikka etukäteen olin vähän harkinnut sitä toista mallia joka on siis sellainen läpinäkyvä ja kovempaa matskua kun tuo. Väreistä mulla oli harkinnassa violetti ja turkoosi tuon pinkin lisäksi. Tuo oli kuitenkin herkullisin.

Mulla on huomenna vapaapäivä joten ajattelin lähteä kaupungille pyörimään, tsekata sattuisko löytymään kepeitä, kesäisiä työkenkiä tai jotain muuta kivaa. Ale-ansoittelu on jo aloitettu Kouvolan suunnalla viime vkl. Sain kaikkea mahtavaa mm. todella upeat italialaiset farkut sekä ainutlaatuisen tunikan/mekon joka näyttää farkulta mutta onkin todella ohutta ja hyvin laskeutuvaa matskua.

Ainiin pitää vielä tännekin kertoilla mun viime viikonlopun avauksesta. Pyörin viime perjantaina kolmella eri museolla; aamusta olin vetämässä hiihtomuseolla enkkuryhmää, sitten siirryin taidemuseolle ja iltapäivästä lähdin vielä tutustumaan radio&tv-museon kokoelmiin. Oli muuten ensimmäinen työpäivä jolloin lähdin hameessa töihin, oli ollut niin monta päivää hellettä ja varsinkin taidemuseolla on sellaisina päivinä varsin hikinen tunnelma, erityisesti toimistotiloissa. No sitten työpäivän päätteeksi ajattelin oikaista pikkupolkua pitkin alas radiomäeltä. Ja senhän tietää miten siinä käy. Tein siis iloisen spagaatin sillä hiekkapolulla ja sain vasemman säären auki useammasta kohdasta. Onneksi sitä sentään asuu tässä varsin lähellä ettei tarvinnut tuhottoman kauan kinkata verta valuttavan koiven kanssa. Ongelmia tuli sitten vähäsen tuon polven ruhjeen kanssa, siinne oli painunut jonkin verran maa-ainesta ja sorasiruja. Ja näitä en sitten saanut omin keinoin kaivettua koivesta pois. Onneksi ihmisellä on äiti jonka luokse voi karauttaa junalla =D

No juu monenlaista siis tänne. Pitäisi alkaa keksimään vähän töitä tasapainottavia juttuja vapaa-ajalle, on hitusen liian työkeskeistä tämä elo tällä hetkellä. Mutta onneksi tässä on nyt keikkaa ja kaikenlaista muuta sen suuntaista tiedossa.