Olen vaihtanut ihonhoitotuotteeni viime päivien aikana ja syy tähän on se, että sain mahdollisuuden kokeilla uutuustuotetta BTB13. tietoa Minulla kokeilussa on seerumi. Toiveissa olisi päästä eroon joka vuotisesta antibiottikuurista. Toki tuotteen käyttö tulee kalliimmaksi taloudellisesti mutta kehollisesti tuo voisi olla paljon edukkaampi. Tuotteen mukana tuli A4 käyttöohjeet ja toiveet siitä minkälaisten tuotteiden kanssa tuota suositellaan käytettäväksi. Joten uudistin ihonhoitotuotteeni niin että pois lähtivät parabeenit, mineraaliöljy, silikonit, hajusteet jne. Jonkin verran googlettelin samalla aiheesta "mitä kaikkea peruskosmetiikka sisältää". AIKA JÄRKYTTÄVÄÄ!
Ensin harkitsin ihonhoitotuotteiden tilaamista luonnonkosmetikka verkkokaupoista mutta päädyin kuitenkin ostamaan tuotteet lähempää. Syynä varmasti se, etten malttanut odottaa testaamisen aloittamista. Uusin siis puhdistusaineen ja kasvovoiteen Weledan mantelisarjasta. Olen sarjan tuotteita pyöritellyt aikaisemminkin käsissäni, joten luottavaisin mielen nappasin tuotteet testiin.
Tuo seerumi laitetaan siis puhtaalle iholle aamuin ja illoin. Sen pitää imeytyä vähintään 15 minuuttia ennen kosteusvoiteen levittämistä. Ensimmäiset kokemukset seerumista ovat sellaiset, että tuote on älyttömän riittoisaa, sitä menee vesipisaran määrä koko kasvoille. Tuote myös imeytyy todella hyvin, ei jää mitään kalvoa eikä toisaalta myöskään rasvaista fiilistä.
Kerron testistä lisää myöhemmin!
maanantai 24. syyskuuta 2012
Ruusufinni: käytössä nyt 1
No nyt kun on pohjustettu hieman omaa ruusufinni taustaa ja kokemuksia pääseen käsiksi siihen, mistä todella halusin kirjoittaa eli tuotteista jotka ovat tällä hetkellä kokeilussa ja tuotteista jotka vaikuttavat lupaavalta.
Olen sellainen tyyppi, että minulla kestää monessa jutussa vuoden päivät pidempään kuin muilla siirtyä johonkin uuteen tuotteeseen tai tutustua johonkin bändiin tms. Joten ei ole yllättävää, että mineraalimeikkien kanssa kävi aikalailla samalla tavalla. Useampi ihminen oli niitä minulle suositellut mutta olin tyrmännyt kaikki ehdotukset kunnes sitten jokin aika sitten aloin tekemään pienimuotoista googlettelua ja päätin tilata kokeiluun lily lolon meikkejä. Tarkemmin tuotteet olivat Blush Away (punaisuuden peittoon käytettävä, puuterimainen peiteaine) ja Foundation (puuterimainen meikki"voide").
Täytyy sanoa, että alkuun jännäsin sitä, miten ihoni suhtautuu kabukilla sivelyyn ja niinhän siinä käy, että hetken kasvot hehkuvat mutta hehku laantuu varsin pian. Muuten minulla on käytössä hyvälaatuinen kabuki eli syypää ei ole liian karkea sivellin vaan ihoni yksinkertaisesti on niin herkkä, että pienikin sively (voi) aiheuttaa hehkumista. Tykästyin näihin tuotteisiin todella paljon ja olenkin jo tilannut samalta merkiltä muutaman luomivärinkin. Mineraalimeikit ovat todella kestäviä niin tuotteina kuin meikkinäkin.
Jonkin aikaa meni tottua meikeillä tulevaa kevyempään meikkiin, niin monta vuotta olen tottunut latomaan kasvoille sellaisen paksun kerroksen meikkiä että ei ihme että totutteluun meni hetki. Nyt paluu nestemäisiin meikkivoiteisiin tuntuisi hankalalta. On ihanaa, että meikki pysyy kasvoilla hyvin, ei esimerkiksi mene ihan pilalle jos täytyy niistää nenä tms.
Olen sellainen tyyppi, että minulla kestää monessa jutussa vuoden päivät pidempään kuin muilla siirtyä johonkin uuteen tuotteeseen tai tutustua johonkin bändiin tms. Joten ei ole yllättävää, että mineraalimeikkien kanssa kävi aikalailla samalla tavalla. Useampi ihminen oli niitä minulle suositellut mutta olin tyrmännyt kaikki ehdotukset kunnes sitten jokin aika sitten aloin tekemään pienimuotoista googlettelua ja päätin tilata kokeiluun lily lolon meikkejä. Tarkemmin tuotteet olivat Blush Away (punaisuuden peittoon käytettävä, puuterimainen peiteaine) ja Foundation (puuterimainen meikki"voide").
Täytyy sanoa, että alkuun jännäsin sitä, miten ihoni suhtautuu kabukilla sivelyyn ja niinhän siinä käy, että hetken kasvot hehkuvat mutta hehku laantuu varsin pian. Muuten minulla on käytössä hyvälaatuinen kabuki eli syypää ei ole liian karkea sivellin vaan ihoni yksinkertaisesti on niin herkkä, että pienikin sively (voi) aiheuttaa hehkumista. Tykästyin näihin tuotteisiin todella paljon ja olenkin jo tilannut samalta merkiltä muutaman luomivärinkin. Mineraalimeikit ovat todella kestäviä niin tuotteina kuin meikkinäkin.
Jonkin aikaa meni tottua meikeillä tulevaa kevyempään meikkiin, niin monta vuotta olen tottunut latomaan kasvoille sellaisen paksun kerroksen meikkiä että ei ihme että totutteluun meni hetki. Nyt paluu nestemäisiin meikkivoiteisiin tuntuisi hankalalta. On ihanaa, että meikki pysyy kasvoilla hyvin, ei esimerkiksi mene ihan pilalle jos täytyy niistää nenä tms.
Ruusufinni: kokemuksia kosmetiikasta
Ruusufinnistä ja sen miedosta muodosta couperosasta on tullut jonkinlainen uusi hittitermi ihonhoitotuotteisiin. On monenlaisia tuotteita, jota markkinoidaan näille ihotyypeille tai herkkyyksille, monet näistä ovat oman kokemuksen mukaan täyttä höttöä. Yksi erikoissarja sisältää lukuisia todella kalliita tuotteita, joista joitakin pitäisi levittää kasvoille tietty minuuttimäärä ennen altistumista triggerille, eli ennen ulos siirtymistä, ennen jokaista kahvikuppia jne. Mahdotonta minun mielestäni..
Monet muut ihotuotteet ovat erityisesti punoittavalle iholle sen vuoksi, että niihin on lisätty vihreää väriä, jonka luvataan taittavan punaisuuden tehokkaasti. Nestemäisistä tuotteista on sellainen kokemus, että ne uppoavat ihoon ja pahimmillaan sisältävät niin paljon tuoksuja tai muita ihoa ärsyttäviä aineita, että iho punoittaa pitkään paljon tehokkaammin kuin ilman tuotetta. Jotkut tuotteet ovat kyllä aika koomisia, esimerkiksi yksi kalliimman puoleinen tuote on vahvan vihreää mutta tuoksuu niin tymäkästi tilliltä, että ei sen käytöstä rapujuhla-assosiaatioiden kanssa tulisi mitään. No jos nestemäiset aineet ei toimi, niin testattu on myös kiinteämpiä nappeja. Näiden kanssa ongelmaksi muodostuu tuotteet häivyttäminen iholle kun iho on näinkin ohut ja herkkä, eikä siedä hinkkaamista. Toisena ongelmana on joka talvinen pintakuivuus, joka näyttää täysin tautiselta jos siihen päälle iskee vielä paksun meikkikerroksen.
Toivoisin todella, että joku rikas miljardööri lahjoittaisi budjettia ruusufinnin tutkimiseen, sillä nykyisellään jokainen taudista kärsivä joutuu haaskaamaan omaisuuden erilaisiin kosmetiikkakokeiluihin, erityisesti ihonhoitotuotteisiin on tullut iskettyä ihan älyttömän paljon rahaa vuosien mittaan. Kuten jo mainitsin iho herkistyy mm. tuoksuista, tämänkin ymmärtämiseen meni jokunen vuosi aikoinaan. Jos pyytää apua kaupassa tai apteekissa, pitää muistaa pitää oma pää ja aikaisemmat kokemuksen mukana sillä muuten mennään metsään ja vahvasti. Minulle on esimerkiksi myyty alkoholia sisältävä kasvovesi ja sanottu, että se on todella hyvä herkälle ja punoittavalle iholle ja "sen kuuluukin kirvellä".. auta armias kun sitä aloin käyttämään silloin kun nenä oli täysin verillä. Samaan tapaan apteekissa minulle on yritetty myydä järkyttävän kalliita ja vahvasti hajustettuja uutuustuotteita senvuoksi, että niissä sattuu lukemaan, että ne on couperosa-iholle. Tämä vielä senkin jälkeen kun selitin myyjälle ihotyyppini, ruusufinnin, kokemukset ja vielä sen, että ole opiskelijabudjetilla liikkeellä. Myyjän mielestä se sitrukselta tuoksuva 80e pikkuputeli olisi ollut paras vaihtoehto vaikka hän löysi minut perusvoidehyllykön luota.
Kokeileminen on kuitenkin ainut tapa, jolla voi saada tuntumaa siihen, mikä käy omalle iholle ja mikä ei. Yllätyksiä tulee monien tuotteiden kanssa, esimerkiksi lumenen pellavansiementä sisältävä punoittavan ihon peitenappi aikaansai vietävän kutituksen, samaan tapaan merkin hellävarainen kasvovesi saa kutiamaan mahdottomasti. Ehkä yllättävin tuote oli erisanin hellävarainen puhdistusmaito tms, joka sai aikaan niin vahvan reaktion, että aloin muistelemaan nuoruuteni "face off" elokuvaa. Kertakaikkisen kamala kutina ja kuumotus.
Monet muut ihotuotteet ovat erityisesti punoittavalle iholle sen vuoksi, että niihin on lisätty vihreää väriä, jonka luvataan taittavan punaisuuden tehokkaasti. Nestemäisistä tuotteista on sellainen kokemus, että ne uppoavat ihoon ja pahimmillaan sisältävät niin paljon tuoksuja tai muita ihoa ärsyttäviä aineita, että iho punoittaa pitkään paljon tehokkaammin kuin ilman tuotetta. Jotkut tuotteet ovat kyllä aika koomisia, esimerkiksi yksi kalliimman puoleinen tuote on vahvan vihreää mutta tuoksuu niin tymäkästi tilliltä, että ei sen käytöstä rapujuhla-assosiaatioiden kanssa tulisi mitään. No jos nestemäiset aineet ei toimi, niin testattu on myös kiinteämpiä nappeja. Näiden kanssa ongelmaksi muodostuu tuotteet häivyttäminen iholle kun iho on näinkin ohut ja herkkä, eikä siedä hinkkaamista. Toisena ongelmana on joka talvinen pintakuivuus, joka näyttää täysin tautiselta jos siihen päälle iskee vielä paksun meikkikerroksen.
Toivoisin todella, että joku rikas miljardööri lahjoittaisi budjettia ruusufinnin tutkimiseen, sillä nykyisellään jokainen taudista kärsivä joutuu haaskaamaan omaisuuden erilaisiin kosmetiikkakokeiluihin, erityisesti ihonhoitotuotteisiin on tullut iskettyä ihan älyttömän paljon rahaa vuosien mittaan. Kuten jo mainitsin iho herkistyy mm. tuoksuista, tämänkin ymmärtämiseen meni jokunen vuosi aikoinaan. Jos pyytää apua kaupassa tai apteekissa, pitää muistaa pitää oma pää ja aikaisemmat kokemuksen mukana sillä muuten mennään metsään ja vahvasti. Minulle on esimerkiksi myyty alkoholia sisältävä kasvovesi ja sanottu, että se on todella hyvä herkälle ja punoittavalle iholle ja "sen kuuluukin kirvellä".. auta armias kun sitä aloin käyttämään silloin kun nenä oli täysin verillä. Samaan tapaan apteekissa minulle on yritetty myydä järkyttävän kalliita ja vahvasti hajustettuja uutuustuotteita senvuoksi, että niissä sattuu lukemaan, että ne on couperosa-iholle. Tämä vielä senkin jälkeen kun selitin myyjälle ihotyyppini, ruusufinnin, kokemukset ja vielä sen, että ole opiskelijabudjetilla liikkeellä. Myyjän mielestä se sitrukselta tuoksuva 80e pikkuputeli olisi ollut paras vaihtoehto vaikka hän löysi minut perusvoidehyllykön luota.
Kokeileminen on kuitenkin ainut tapa, jolla voi saada tuntumaa siihen, mikä käy omalle iholle ja mikä ei. Yllätyksiä tulee monien tuotteiden kanssa, esimerkiksi lumenen pellavansiementä sisältävä punoittavan ihon peitenappi aikaansai vietävän kutituksen, samaan tapaan merkin hellävarainen kasvovesi saa kutiamaan mahdottomasti. Ehkä yllättävin tuote oli erisanin hellävarainen puhdistusmaito tms, joka sai aikaan niin vahvan reaktion, että aloin muistelemaan nuoruuteni "face off" elokuvaa. Kertakaikkisen kamala kutina ja kuumotus.
Ruusufinni: kokemuksia lääkkeistä
Nyt sitä aikaisemmin lupailemaani postausta ruusufinnistä. Inspis tähän kirjoitukseen tuli ihonhoitomuutoksesta, joka on meneillään mutta siitä lisää myöhemmin.
Ruusufinni on siis aknen sukulainen, kärjistetysti sitä pidetään "aikuisten" ihotautina mutta ei ole lainkaan tavatonta, että oireet alkavat jo nuorena. Minulla ensimakua oli varmasti jo ala-asteella vaikka tilanne kärjistyikin vasta ylä-asteella. Kasvojen, erityisesti poskien iho minulla on aina ollut enemmän tai vähemmän läpikuultava, ohut ja herkkä. Ylä-asteella ruusufinni alkoi oireilla nenänpielissä ja levisi pian koko nenänpäähän. Alkuun nenä punoitti ja sitä kuumotti. Koulussa joku älykkö, keksi alkaa huudella perään, että "kato härkätyttö, nenä ihan punainen". Samana iltana mentiin äidin kanssa ostamaan ensimmäiset meiki, peiteaine nenälle.
Pian tämän jälkeen näpyt alkoivat tulla, nämäkin keskittyivät alkuun vain nenän alueelle. Hoitoa hankaloitti oireiden tuleminen teininä, tietysti ajattelimme kotona, että kyseessä on normaalia finnitautia. Tämä aiheutti sen että valitsimme aivan liian rankkoja ihonhoitotuotteita. Pian näpyt alkoivat aukeilla, vuotaa verta, eivätkä ruvet pysyneet millään "kiinni". Pahimmillaan koko nenänpää oli täysin "auki" vereslihalla. Silti herkkänä tyttönä yritin tehdä kaikkeni, jotta voisin peittää punanenäni elikkä ladoin tiukat kerrokset meikkiä ihon kunnosta tai ihon puuttumisesta huolimatta.
Näillä linjoille edettiin vuosia, läpi yläasteen ja lukion. Kun lopulta onnistuin raahaamaan itseni ihotautilääkäriin oli diagnoosi selvä, vaikka lääkäri kyllä ihmetteli sitä, miten "näin nuorella" voi olla ruusufinni. En muista sainko heti ensimmäiseksi ROA-kuurin vai kokeilinko ensin apocyclin kuuria. Joka tapauksessa roakuuri palautti ihon nenänpäähän ja helpotti punoitusta ja näppyjä huomattavasti. Tästä huolimatta en ole halunnut uusia roakuuria vaikka ehkä välillä se olisi ollut paikallaan siksi, että roa nyt vaan on kamalan rankka koko keholle. Roan sijaan olen sisäistänyt pitkän apocyclin kuurin, lähes vuosittain ja lähes aina kevät/kesäaikaan. Olen myös testannut monet lääkevoiteet, rosazol ja rozex kutisevat mutta muuta vaikutusta en ole kovin havainnut. Myönnän kyllä, että monesti lääkevoidekuuri on keskeytynyt syystä tai toisesta. Viimeisimpänä lääkevoide kokeiluna testasin aknen hoidossa yleisesti käytettyä a-vitamiini voidetta mutta sen kokeilun olisi kyllä voinut jättää täysin väliin. Voide oli aivan liian rankka ohuelle iholleni ja vaikka osasin odottaa, että oireet ensin pahenisivat ja sitten helpottuisivat ei helpotusta tullut mutta iho meni niin hurjaan kuntoon, etten voinut käyttää minkäänlaista meikkiä ja iho kutisi mahdottomasti. Yritin myös hakea omalle iholle sopivaa käyttörytmiä mutta lopulta testaus piti lopettaa kun olo alkoi olla liian tuskallinen.
Eli apocyclin on se lääkevalinta, joka tähän astisista kokeiluista on toiminut parhaiten. Vaikka roalla on pahimmat sivuvaikutukset on apokin aika vastenmielinen kokemus. Kuuri kestää useamman kuukauden ja lääke aiheuttaa syvää kuvotusta, huonovointisuutta jne.
Vuosien kuluessa ruusufinnin vaikutusalue on levinnyt laajemmin kasvoille, posket punoittavat, verisuonet näkyvät ihon läpi, näppyjä tulee nenän lisäksi myös muualle kasvoihin. Poskissa näkyy kausittain näpyn tapaisia pisteitä mutta ne ovat ulkonäöstään huolimatta ihon alaisia, eivätkä ne puhkea ihon läpi. Ruusufinnin alku on jättänyt iholle, erityisesti nenään muutaman arven. Se mitä ihmiset eivät yleensä tiedä ruusufinistä on se, että ihon voimakas punoittaminen tai hehkuminen on usein varsin kivuliasta, tuntuu että verta pakkaa pienelle alueelle mahdottomasti eikä se pääse alueelta pois. Minulla punoitus lisääntyy voimakkaasti fyysisen rasituksen aikana, tästä syystä vältin liikuntaa jossakin vaiheessa. Punoitus on todella silmiinpistävää, eikä ole laisinkaan mukavaa, että yliopistoliikunnassa liikuntaryhmässä muut tuijottaa montut auki kun toisen kasvot vaihtaa väriä. Nykyään siedän tuollaisia tilanteita paremmin ja muutenkin hyväksyn ruusufinnin osaksi elämää, arkea ja juhlaa.
Ruusufinnin syntymekanismia ei tiedetä, joten hoidotkin ovat erilaisia kokeiluja. Monilta nettisivuilta voi kyllä lukea mahdottomia listoja siitä, mitä kaikkia asioita pidetään ruusufinnille altistavina, mitä kaikkea pitäisi välttää. Ehkä listat hillitsisivät ruusufinniä mutta ainakin ne estäisivät kaiken elämän.. ei saisi: syödä kuumia ruoka eikä juoda kuumia juomia, mausteita ei saisi käyttää, eikä alkoholia, saunassa ei saisi käydä, eikä auringossa, ulkona talvella ei saisi käydä, varsinkaan viimassa ja kaikesta eniten pitäisi välttää kuuman ja kylmän vaihtelua.. eli jos satut talvella olemaan ulkona niin siellä pitää olla kevääseen saakka, jottei tule liian rankkaa lämpötilavaihtelua.
Ruusufinni on siis aknen sukulainen, kärjistetysti sitä pidetään "aikuisten" ihotautina mutta ei ole lainkaan tavatonta, että oireet alkavat jo nuorena. Minulla ensimakua oli varmasti jo ala-asteella vaikka tilanne kärjistyikin vasta ylä-asteella. Kasvojen, erityisesti poskien iho minulla on aina ollut enemmän tai vähemmän läpikuultava, ohut ja herkkä. Ylä-asteella ruusufinni alkoi oireilla nenänpielissä ja levisi pian koko nenänpäähän. Alkuun nenä punoitti ja sitä kuumotti. Koulussa joku älykkö, keksi alkaa huudella perään, että "kato härkätyttö, nenä ihan punainen". Samana iltana mentiin äidin kanssa ostamaan ensimmäiset meiki, peiteaine nenälle.
Pian tämän jälkeen näpyt alkoivat tulla, nämäkin keskittyivät alkuun vain nenän alueelle. Hoitoa hankaloitti oireiden tuleminen teininä, tietysti ajattelimme kotona, että kyseessä on normaalia finnitautia. Tämä aiheutti sen että valitsimme aivan liian rankkoja ihonhoitotuotteita. Pian näpyt alkoivat aukeilla, vuotaa verta, eivätkä ruvet pysyneet millään "kiinni". Pahimmillaan koko nenänpää oli täysin "auki" vereslihalla. Silti herkkänä tyttönä yritin tehdä kaikkeni, jotta voisin peittää punanenäni elikkä ladoin tiukat kerrokset meikkiä ihon kunnosta tai ihon puuttumisesta huolimatta.
Näillä linjoille edettiin vuosia, läpi yläasteen ja lukion. Kun lopulta onnistuin raahaamaan itseni ihotautilääkäriin oli diagnoosi selvä, vaikka lääkäri kyllä ihmetteli sitä, miten "näin nuorella" voi olla ruusufinni. En muista sainko heti ensimmäiseksi ROA-kuurin vai kokeilinko ensin apocyclin kuuria. Joka tapauksessa roakuuri palautti ihon nenänpäähän ja helpotti punoitusta ja näppyjä huomattavasti. Tästä huolimatta en ole halunnut uusia roakuuria vaikka ehkä välillä se olisi ollut paikallaan siksi, että roa nyt vaan on kamalan rankka koko keholle. Roan sijaan olen sisäistänyt pitkän apocyclin kuurin, lähes vuosittain ja lähes aina kevät/kesäaikaan. Olen myös testannut monet lääkevoiteet, rosazol ja rozex kutisevat mutta muuta vaikutusta en ole kovin havainnut. Myönnän kyllä, että monesti lääkevoidekuuri on keskeytynyt syystä tai toisesta. Viimeisimpänä lääkevoide kokeiluna testasin aknen hoidossa yleisesti käytettyä a-vitamiini voidetta mutta sen kokeilun olisi kyllä voinut jättää täysin väliin. Voide oli aivan liian rankka ohuelle iholleni ja vaikka osasin odottaa, että oireet ensin pahenisivat ja sitten helpottuisivat ei helpotusta tullut mutta iho meni niin hurjaan kuntoon, etten voinut käyttää minkäänlaista meikkiä ja iho kutisi mahdottomasti. Yritin myös hakea omalle iholle sopivaa käyttörytmiä mutta lopulta testaus piti lopettaa kun olo alkoi olla liian tuskallinen.
Eli apocyclin on se lääkevalinta, joka tähän astisista kokeiluista on toiminut parhaiten. Vaikka roalla on pahimmat sivuvaikutukset on apokin aika vastenmielinen kokemus. Kuuri kestää useamman kuukauden ja lääke aiheuttaa syvää kuvotusta, huonovointisuutta jne.
Vuosien kuluessa ruusufinnin vaikutusalue on levinnyt laajemmin kasvoille, posket punoittavat, verisuonet näkyvät ihon läpi, näppyjä tulee nenän lisäksi myös muualle kasvoihin. Poskissa näkyy kausittain näpyn tapaisia pisteitä mutta ne ovat ulkonäöstään huolimatta ihon alaisia, eivätkä ne puhkea ihon läpi. Ruusufinnin alku on jättänyt iholle, erityisesti nenään muutaman arven. Se mitä ihmiset eivät yleensä tiedä ruusufinistä on se, että ihon voimakas punoittaminen tai hehkuminen on usein varsin kivuliasta, tuntuu että verta pakkaa pienelle alueelle mahdottomasti eikä se pääse alueelta pois. Minulla punoitus lisääntyy voimakkaasti fyysisen rasituksen aikana, tästä syystä vältin liikuntaa jossakin vaiheessa. Punoitus on todella silmiinpistävää, eikä ole laisinkaan mukavaa, että yliopistoliikunnassa liikuntaryhmässä muut tuijottaa montut auki kun toisen kasvot vaihtaa väriä. Nykyään siedän tuollaisia tilanteita paremmin ja muutenkin hyväksyn ruusufinnin osaksi elämää, arkea ja juhlaa.
Ruusufinnin syntymekanismia ei tiedetä, joten hoidotkin ovat erilaisia kokeiluja. Monilta nettisivuilta voi kyllä lukea mahdottomia listoja siitä, mitä kaikkia asioita pidetään ruusufinnille altistavina, mitä kaikkea pitäisi välttää. Ehkä listat hillitsisivät ruusufinniä mutta ainakin ne estäisivät kaiken elämän.. ei saisi: syödä kuumia ruoka eikä juoda kuumia juomia, mausteita ei saisi käyttää, eikä alkoholia, saunassa ei saisi käydä, eikä auringossa, ulkona talvella ei saisi käydä, varsinkaan viimassa ja kaikesta eniten pitäisi välttää kuuman ja kylmän vaihtelua.. eli jos satut talvella olemaan ulkona niin siellä pitää olla kevääseen saakka, jottei tule liian rankkaa lämpötilavaihtelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)