Syksyistä

Kesätyöt on tehty tältä kesältä ja fiilis on varsin hailea ja haikea. Nyt vasta todella iskee se todellisuus että on nyt Suomessa eikä Hollannissa ja että ei voi vaan piipahtaa Marktilla. Kaipaan Maastrichtin kauneutta, edullisuutta ja kourallista ihmisiä mutta pätkääkään en kaipaa PBL-juttuja.

Kesän aikana tottui siihen ihanuuteen mikä työpaikalla on; se tietty yhteenkuuluvuuden tunne työkavereiden kanssa. Työ tarjosi myös kasvumahdollisuuksia jotka tuli hyödynnettyä ihan täysillä. Työskennellessä oli koko ajan elämässä rytmi ja rutiini ja sen lisäksi ihan roppakaupalla jännittäviä esiintymistilanteita joista opin nauttimaan. Oli koko ajan selvää, että mitä alkaa tekemään seuraavaksi, milloin on mikäkin opastus tai palaveri.

Varsinainen kesätyörupeama on nyt takana päin mutta uudet haasteet odottaa. Sain tosiaan graduaiheen museonjohtajalta ja teen yhteistyötä entisten työkavereiden kanssa. Tämän lisäksi mun pitämiin opastuksiin tykästyttiin siinä määrin, että työkaverit yrittää selvittää josko minua olisi mahdollista pitää freelancerina eli tekisin keikkaluontoisesti opastuksia ja muita museojuttuja aina tarvittaessa.

Olen varma että mennyt kesä on ollut paras tähän astisen elämän varrella! Olen kasvanut henkisesti vaikka millä mitalla. Itsevarmuuden mittarit on ihan erilaisissa lukemissa kuin vuosi sitten. Ja vuosi sitten oli itsevarmuus paremmissa lukemissa kuin aikaisemmin.

Olen löytänyt sellaisen työn jota todella haluan tehdä jatkossakin ja tämä työ on sellainen jota voin todella kuvitella tekeväni. Tämä täysin uutta. En ole uskaltanut haaveilla tai haluta mitään tiettyä uraa/työtä aikaisemmin. Ja nyt voin jopa uskoa olevani hyvä siinä mitä haluan tehdä, työ on mielekästä.

Eli nyt vaan tekemään roikkuvia opintoja ja gradua.

Näiden kaikkien opiskelu ja työjuttujen lisäksi olen alkanut taas koukuttua virkkaamiseen ja lukemiseen. Sookie tarina on nyt Quinn-vaiheessa. Älkää spoilatko! Luin aikamoista vaihtia noita kirjoja eli ehkäpä jo viikon päästä alkaa olla sarja luettuna.

Virkkausrintamalla olen tekemässä taas jättikokoista vilttiä. Tarkoituksena olisi käyttää tuohon ainakin osittain jämälankoja. Käytän ainakin flipfloppia ja viimevuotisia tempoja. Mallina käytän kukkaa josta olen viime aikoina tehnyt mm. huiveja. Vitosen koukulla koukuttelen menemään joten kukista tulee sellaisia ruokalautasen kokoisia. Sitten toisena prokkiksena mulla on isöäidinneliöt taas vaihteeksi. Totesin taas että nuo neliöt on vaan älyttömän ihania, aloin tekemään niitä maailman herkullisimmasta langasta, novitan polku sävyssä munakoiso on tietenkin kyseessä. Sitten kun vielä keksisi että mitä niistä neliöistä aikoo väsätä, ehkä niistäkin tulee joku peittoprokkis tai kattoo nyt mitä kaikkea sitä keksii. Jossei peittoa jaksa niin voishan sitä koota neliöistä vaikka huivin. Laittaa sinne väliin vaikka täysin mustia neliöitä. Tulis varmaan aika särmä.

Ainiin, oon tehnyt myös taas jotain pikkusistuksia tänne miniyksiöön. Ihanat vanhemmat toi mun violetin arkun mummolasta ja sain sen nyt yöpöydäksi, sen sisuksiin saan samalla lankoja ja laukkuja, näitä joka naisen tilaavieviä säilytettäviä. Kohta varmaan yötkin viilenee sen verran että voi pakata tuon pöytä tuulettimen pois yöpöydältä. On aika kiva että sitten saan tuohon arkun päälle vaikka muutaman ihanan värisen kynttilälyhdyn..

Ollaan muuten porukoiden kanssa taas vähän innostuttu wiistä. Vapaina aamuina oon ottanut tavaksi vähän pelailla aamukahvin jälkeen. Tänään oli aika iloinen ylläri. Olin laihtunut päivässä kilon, ei paha vaikka wii jotain valittelikin nopeasta painon muutoksesta. Ja ihmiset jos ette tiedä niin wiihin saa nykyään myös zumban, sen kanssa hiki lentää ja kunto kohoaa. Sitä tulee vahingossa tehtyä usein aika pitkään koska siinä saa sen kunnolla kroppaa liikkeelle kun tekee täysillä eikä tuijota vaan pistelaskureita. Mittaan omat pisteet mahtavassa fiiliksessä ja oman muodon muokkautumisessa.