Perussettiä

Uh, kun on hiostava ilma. Viime yönä oli kylmää, piti käydä hunnuttamassa lukuisia kasveja ja nyt taas puolestaan ilma enteilee sadetta. Hetki sitten paleli ja piti lisätä lämmitystä nyt taas piti laittaa tuuletin päälle että ahdistavan kuuma olotila helpottaisi. Olenkohan napannut äidiltäni nipun oireita, nämä ei ihan tunnu omilta.

Eniveis, mummi ja ukki tulee kylään tulevana viikonloppuna, joten nyt täällä pähkäillään ruoka- ja aktiviteettijuttuja. Mietittään milloin ehditään kauppaan ja mitä kukakin ottaa vastuulleen. Perussettiä sekin tavallaan. Hauskaa kyllä että vieraat tulevat, on mennyt useampi kuukausi siitä kun viimeksi heitä tapasin. Tällä vierailulla olisi ehkä tarkoitus käydä piipahtamassa historiallisessa museossa ihmettelemässä Jugend-aarteita.

Parvekkeella itäminen intoutuu: tillit ja retiisit ovat antaneet elonmerkkejä itsestään. Tänään nappasin parvekkeelle myös pikku nipun oreganoa pihanpuolelta, saa nähdä jaksaako se alkaa elämään ruukussa ruohikon sijaan. Kaipaisin kovasti jotain väriä tuohon parvekkeelle vaikka tiedostan että kohta siellä toivottavasti vihreyttä ja vehreyttä riittää. Tässä vaiheessa se vaan näyttää niin autiolta ja karulta

Meidän Milla-villakoira inhoa koko olemuksellaan jäätelöauton tunnusmelodiaa. Se mainos tulee aika tiiviisti telkkarissa ja aina silloin uninen koira säntää vihaisena ulos vuoteesta ja sohvan nurkkaan haukkumaan. Viime aikoina haukkumisesta on alkanut kehittyä jopa ulvomista tai ulvahtelua. Tähän mennessä olen ainut perheenjäsen joka on päässyt todistamaan tätä kehitystä mutta uskon että se mainos sattuu kohdalle vielä niin että muutkin pääsevät nauttimaan minikoiran musisoinnista.

Parvekepuutarha intoilua

Viikossa ehtii paljon. Viikossa olen hurahtanut tuohon omaan pieneen parvekepuutarhaan ihan head over heals. Vasta viikko sitten mylläsin tuolla parvekkeen puutarhakuntoon, samana päivänä kylvin ensimmäiset siemenet. Lauantaina tein lisäkylvöksiä. Uutuuksina ovat retiisit, myskikurpitsat ja oranssivartinen mangoldi.

Ja jo viikossa kasvu on alkanut noissa ensinnä kylvetyissä. Paksoi nousee komeasti, sitä pääsee kohta harventamaan. Myös pinaatti ja parsasalaatti nousee. Eilen illalla havaitsin myös mahdottoman herkät pienet tillin alut. Yläpuolella topakka paksoi.

Uskon, että ihmiset eivät uskoneet että näin innostun tästä hommasta. Minua muistetettiin, että kun parvekepuutarhan laittaa sitä pitää muistaa myös kastella ja hoitaa muutenkin. Alku on ainakin ollut voitokas, tuntuu että olen enemmän parvekkeella kuin sisällä. Kevyttä kastelua kasvit ovat saaneet pari kertaa päivässä.

Tuo parvekehan on sellainen, että siihen paistaa porottaa täysin esteettä aamun ja aamupäivän mutta illalla se on varjoisa. Vein juuri huvikseni parvekkeelle lämpömittarin. Paahteessa ne näyttää tälle hetkelle yli 36 astetta. Pitää ehkä siirtää mittari varjoon, että tulisi vähän luotettavampi tulos. Mutta kyllä tuo paikka tällä hetkellä on todella paahteinen.

Seuraavana parvekeprojektina olisi parvekelaatikkojen kiinnittäminen kaiteeseen. Saatan myös saada lisäväriä minipuutarhaan. Voi olla, että parvekkeelle pamahtaa joku kasvitaimi ystäväni vanhempien puutarhalta. Jännää! Samainen ystävä tiedusteli minulta eilen, enkö ole harkinnut valmiiden taimien hommaamista. En osannut siihen oikein vastata siinä tilanteessa, joka johtuu varmasti aika paljon siitä, ettei sellainen ajatus ole päähän pälkähtänyt. Tuolla parvekepuutarhalla on parin vuoden historia. Aikaisempina vuosina sen hoito on ollut pääosin vanhempien vastuulla. Samaan tapaan aikaisemmin miellä on kasvatettu lähinnä salaatteja ja yrttejä. Kasvatus siemenestä on onnistunut varsin hyvin aikaisemmilla kerroilla ja jotenkin tuntuu ettei yrttejä tai salaatteja oikein viitsi ostaa taimina, kun kevyellä ja toistuvalla kylvämisellä saa koko kesäksi satoa. Ja koska en aikaisemmin ole ollut vastuussa tai näin innostunut projektista niin en ole alkanut harkitsemaankaan mitään suurempia kasveja ja taimia. Ja uskon että vanhempien innostusta on rajoittanut ajatus siitä, että he ovat jättäneet puutarhan minun vastuulle omien lomiensa ajaksi, eivätkä he ole halunneet sitoa minua liian suuriin kastelu- ja hoitamisvelvoitteisiin.

Nyt kyllä innostaa ja parveke on täyttynyt ruukuista ja kylvöksistä niin että sinne ei enää mitään pöytää saakkaan mahtumaan. Mutta onhan siellä yksi tuoli josta voi ihailla puutarhan muotoutumista. Pähkäilen tässä juuri, että olisikohan syytä huputtaa hetkellisesti myös nuo muut kylvökset sillä hunnutetut / huputetut ovat lähteneet voimakkaimmin kasvamaan. Ehkäpa annan tilanteen olla vielä sellaisenaan mutta jos muiden kasvu hiipuu voi tilannetta arvioida vielä uudestaan.

Miniyksiöstä parvekkeelle

Kun olin päivän puuhannut miniyksiön sisustuksen parissa aloin katselemaan ulospäin. Joten eilisen päivän puuhasin parvekkeella :) Aamupäivällä nautin helteestä pesemällä parvekkeen kaiteet. Kaiteen pesuoperaatio kävi ihan lihastreenistä sillä meillä on ollut parina viime vuotena keittiöpuutarha muuttolaatikoissa parvekkeella. Nämä laatikot piti siis yksitellen siirtää ja järjestellä moneen kertaan että pääsin kaiteeseen käsiksi.

Illalla haettiin  pari säkkiä multaa ja kuutisen pussia yrttien ja salaattien siemeniä. Suunnilleen kymmeneen asti illalla puuhastelin parvekkeella lisäten ja sekoittaen multaa, kylvämällä kasveja, kastelemalla kylvöksiä jne. Kohta lähden taas kastelemaan. Tulossa on siis paksoita, persiljaa, tilliä, pinaattia, parsasalaattia ja pillisipulia.

Haluaisin sisustaa tuotakin tilaa vielä vähän lisää. Haaveissa olisi saada tuonne joku sievä pieni pöytä, johon saisi jonkun kauniin kukan. Tuossa olisi jumalaista juoda aamukahvi tai käydä muuten vaan hengaamassa. Pari fotoa kylvöksistä.

 Osa kylvöksistä on syytä peittää alkuun. Oli muuten varsin hankalaa yrittää kuvata näitä muuttolaatikko-istutuksia. Näitä on siis yhteensä yhdeksän, kahdeksan rivissä ja yksi jonon jatkeena parvekkeen laidasta laitaan.

Lopuksi vielä pikafoto upeasta maijasta. 

Aurinkoa miniyksiössä

Olen puuhastellut viime päivät miniyksiöni sisustuksen parissa. Innostus lähti perjantain Lappeenranta-ekskursioista, kiitos tätsä vielä kertaalleen! Reissu oli mahtava, uusia jumalaisia vaatteita ja ihania retrokankaita. Vaatteet Bloomitista mutta niistä teen erillisen kirjoituksen joskus myöhemmin. Saadut ihanat retrohenkiset virkatut oranssit tekstiilit innostivat monenlaiseen muutokseen. Nuo uudet tekstiilit eivät olen vielä käytössä mutta niille on selvät suunnitelmat eli uusi elämä vanhalle. Tästäkin kirjoitan toiste lisää. Vaikka olen pääasiallisesti tälläinen pinkki, violetti, turkoosi- akselin ihminen, pidän myös paljon oranssista. Oranssi on voimaväri, lämmin ja aurinkoinen. Oranssin kanssa on ihana yhdistellä viileitä ja vahvoja värejä kuten sinistä ja violettia. Eli en ole täysin kelkkaani kääntänyt. Tosiaan sunnuntaina siivosin ja sisustin miniyksiön uudelleen tässä teille pieniä maistiaisia. 

Verhojen väriloistoa

Ihanat siniset kurttuverhot osoittautuivat todellla hankaliksi kuvata mutta tässä kuvassa tekstuuri näkyy 

Itun vanha kahvipannu on päässyt pöydälle tuomenkukkien kanssa

Pikaisesti tumman punaisesta pinkkiin tuunattu kirppispeili

Miniyksiön pelastuksena lisää peilejä

Ihanat pentikin kynttilänjalat (kiitos Nelli niistä lahjakorteista!) tuplaantuu peilin avulla

Huomatkaa miten hienosti Pepsin vara-cacib-ruusuke sointuu sisustukseen ja ihan sen takia se onkin esillä

Tässä pieni vilaus minulle uudesta, muuten retrovanhasta virkatusta kankaasta

Sama värimaailma jatkuu pikkutyynyissä

Tuomenkukkien tuoksussa on ihana nukkua

Tuomi kurottelee kohti lasipäärynää

Lasipäärynän kautta on mahdollista nähdä paljon

Vaikka joulu on jo takana (ja edessä) päin on näille itämaistyylisille tunnelmavaloille paikka myös kesäkodissa

Äitienpäivää

Me lähdetään tänään käymään mökillä ja mummolassa. Odotan reissua innokkaana, on mennyt useampi viikko siitä kun olen viimeksi käynyt mummolassa ja useita kuukausia että olen kunnolla käynyt mökillä. Pepsiä on ollut kova ikävä viime aikoina. Eilenkin kun mietin mökille menoa näin sieluni silmillä miten rouva hauva olisi tepastellut ja nuuhkinut siellä pihassa, pepe tekisi perusteelliset tupatarkastukset ja kulkisi perässä kuin varjo, silti elämästään täysillä nauttien. Tuntuu kivalta että pääsee nyt moikkaamaan Pepsiä ehkä hitusen konkreettisemmin. Suunnitellaan äidin kanssa sinne haudalle joku kiva kukkajuttu ja omana projektina olisi kesän aikana tehdä niille pienille haudoille jotkut pikkupatsaat tai kyltit. Heh näyttääpä pirteältä äitienpäiväpostaukselta mutta oikeasti tunnelma on pirteä ja onnellinen. Pepsi elää mietteissä päivittäin mutta enää ajatus ei satuta niin kovasti kuin aikaisemmin.

Milla on ollut supersöpö haukku viime päivinä. Se on leiriintynyt yläkertaan minun viereen vaikka olen jo ollut useamman päivän kotona, että voisi kuvitella että se voisi vähitellen alkaa uskomaan siihen, etten karkaa ihan lähiakoina. Mutta onhan se hauskaa, että toinen voi vaihtaa kerrosta ja makuuhuonetta fiiliksiensä mukaan.

Opiskelu- ja työsaavutusten myötä ja noin muutenkin olen saavuttanut jonkinlaisen mielekkyyden ja rauhallisuuden. Tuntuu että energiaa on enemmän kuin aikoihin. Olen paremmalla mielellä ja asioilla on merkitystä. Tasapainoista ja monipuolista, aktivoivaa ja rauhoittavaa.. Ihmiset hymyilee ja voi hymyillä takaisin. Olen tässä jo vähän pidempään fiilistellyt sitä, että tuntuu että jokin minussa on loksahtanut parempaan asemaan, jokin asetus on löytänyt sopivan paikan. En jännitä niin paljon kuin aikaisemmin, en ota hirveästi kierroksia, eikä tule niin paljon niitä menneen elämän kaavoja, negatiivisia ennakko-odotuksia ja ikäviä muistoja päivittäisella tasolla. Ehkä sitä vähitellen alkaa olla itsensä kanssa samassa joukkueessa, samalla puolella.

Keväthöttöä

Kevät-uutuuksia, jotka haluaisin ottaa käyttöön välittömästi 

 Object collectors item-mekko tästä

Lähikuvaa kankaasta

Jumalaiset Gaborin viileän pinkit kesäsandaalit tähän tapaan


ps. loppuun vielä yksi hieman vanhempi ihanuus joka on aktiivisessa käytössä

Tämä on siis Bloomitin alennusmyynnistä ostettu upea takki, jonka etupuoli on vaatimaton ja pelkistetty mutta takana on ihana koristus
bloomit

Kevättöitä

On taas mennyt hurjan pitkä aika siitä kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogia mutta jospa nyt taas kirjoittelisin. Kevätaika on ihanaa mutta tuntuu siltä, että tässä keväässä on paljon enemmän mahdollisuuksia ja ihanuuksia kuin koskaan aikaisemmin. Elämä on omituista, joskus asiat vaan alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Joskus sitä vaan uskaltaa olla rohkea ja tarttua uusiin haasteisiin.

 Olen saanut suoritettua taidehistorian maisteriseminaarin. Viimeinen tapaaminen on maanantaina ja sitten se on ohi. Eilen tulin Jyväskylästä jossa olin suorittamassa kulttuuripolitiikan maisteriseminaari kakkosen. Syssyllä on sitten kolmas seminaari, ellen sitten repäise sitä kesällä alta pois. Oman tutkimuksen tekeminen on oikeastaan kamalan mukavaa, vapaus ja vastuu valinnoista tuntuu mielekkäältä ja on ihanaa että aihe hyväksyttiin molempiin aineisiin ilman vääntöjä. Näen tässä aiheessa paljon mielenkiintoista ja mielekästä tutkittavaa!

 Kulttuuripolitiikan seminaaritapaaminen meni yllättävän hyvin. On se jännä miten sitä aina kuvittelee, että ryhmät ja opettajat suhtautuisivat nihkeämmin omaan työhön kuin muiden töihin. Ehkä se on se pessimistinen perfektionismi, se, että kuvittelee että jokaisessa koetuksessa muille selviää minun kykyjen rajallisuus. Ollaan tästä puhuttu kavereiden ja sukulaisten kanssa. Ilmeisesti tälläinen ajatusmaailma kulkee suvussa. Yksi opettaja jota ehkä eniten jännitän, ehdotti eilen että voisin harkita jopa väitöskirjan tekemistä tuosta gradun aihepiiristä. Eli tekisin gradun alta pois valitsemalla jonkin tietyn rajatumman aineiston ja sitten väikkärissä laajentaisin teemaa. Hörähdin ehdotukseen vaan jotakin mutta opettaja jatkoi, että ihan oikeasti. Uskomatonta! Yleisemminkin sain paljon hyviä vinkkejä ja helpotuksia, voin jättää mielenkiintoiseksi mutta hankalaksi kokemani teoreetikon syrjään tässä vaiheessa ja keskittyä aineistoihin.

 Aineistoihin keskittyminen sopiikin minulle aivan mahtavasti sillä.... minua pyydettiin mukaan Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosijulkaisuun!!! Kirjoittelen tässä parin kuukauden aikana n. 10-30 sivuisen tieteellisen artikkelin taidemuseohaaveista. Mahdollisuus osallistua projektiin tuli ilmi keskustelussa museolla. Intouduin kertoilemaan gradun uusista kehityssuunnista ja minulle kerrottiin tuosta mahdollisuudesta. Tartuin siihen kiinni heti! Ensimmäinen julkaisu ja vielä tämän vuoden puolella. Ja tuo auttaa gradu projektia eteenpäin. Uskomatonta! Mahtavaa on myös se, että kun virallinen kirjoituspyyntö tuli sähköpostiin ja siihen vastailin kiittelin tuhannesti mahdollisuudesta ja vastauksessa p-h taho puolestaan kiitteli minua siitä, että ryhdyn kirjoittajaksi. Kaikki kiittelee toisiaan!

 Freelancer-keikkaakin tuntuu olevan enemmän näin kesän lähentyessä. Tänäänkin pääsen illalla opastamaan. Myös luottamus opastamiseen on kasvussa! Kivoja töitä!