Me lähdetään tänään käymään mökillä ja mummolassa. Odotan reissua innokkaana, on mennyt useampi viikko siitä kun olen viimeksi käynyt mummolassa ja useita kuukausia että olen kunnolla käynyt mökillä. Pepsiä on ollut kova ikävä viime aikoina. Eilenkin kun mietin mökille menoa näin sieluni silmillä miten rouva hauva olisi tepastellut ja nuuhkinut siellä pihassa, pepe tekisi perusteelliset tupatarkastukset ja kulkisi perässä kuin varjo, silti elämästään täysillä nauttien. Tuntuu kivalta että pääsee nyt moikkaamaan Pepsiä ehkä hitusen konkreettisemmin. Suunnitellaan äidin kanssa sinne haudalle joku kiva kukkajuttu ja omana projektina olisi kesän aikana tehdä niille pienille haudoille jotkut pikkupatsaat tai kyltit. Heh näyttääpä pirteältä äitienpäiväpostaukselta mutta oikeasti tunnelma on pirteä ja onnellinen. Pepsi elää mietteissä päivittäin mutta enää ajatus ei satuta niin kovasti kuin aikaisemmin.
Milla on ollut supersöpö haukku viime päivinä. Se on leiriintynyt yläkertaan minun viereen vaikka olen jo ollut useamman päivän kotona, että voisi kuvitella että se voisi vähitellen alkaa uskomaan siihen, etten karkaa ihan lähiakoina. Mutta onhan se hauskaa, että toinen voi vaihtaa kerrosta ja makuuhuonetta fiiliksiensä mukaan.
Opiskelu- ja työsaavutusten myötä ja noin muutenkin olen saavuttanut jonkinlaisen mielekkyyden ja rauhallisuuden. Tuntuu että energiaa on enemmän kuin aikoihin. Olen paremmalla mielellä ja asioilla on merkitystä. Tasapainoista ja monipuolista, aktivoivaa ja rauhoittavaa.. Ihmiset hymyilee ja voi hymyillä takaisin. Olen tässä jo vähän pidempään fiilistellyt sitä, että tuntuu että jokin minussa on loksahtanut parempaan asemaan, jokin asetus on löytänyt sopivan paikan. En jännitä niin paljon kuin aikaisemmin, en ota hirveästi kierroksia, eikä tule niin paljon niitä menneen elämän kaavoja, negatiivisia ennakko-odotuksia ja ikäviä muistoja päivittäisella tasolla. Ehkä sitä vähitellen alkaa olla itsensä kanssa samassa joukkueessa, samalla puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti