Maastrichtin reissu on takana ja kaipaus takaisin on kova. Uskomatonta mutta totta onnistuimme hommaamaan minulle vuokrakodin ensi vuodeksi. Oli muuten aika haastavaa hommaa. Ihaninta olisi ollut se jos oltaisiin löydetty sellainen kaksio jossa sekä minä että Johanna olisi voitu kämppäillä. Kaksiossa olisi tietenkin se haittapuoli että joutuisin etsimään siihen jonkun toisen kevätkaudeksi tai muuttamaan itse uudestaan. Mutta kaksioita ei sitte ollut tarjolla, ainakaan vielä. Tai siis muutama oli kyllä tarjolla mutta ne sijaitsi joko ihan kaupungin laitamilla tai oli liian kalliita tai vuokra-aika olisi ollut ihan mahdoton tai yhdistelmä edellisistä.
Eniveis, kotini sijaitsee Breulingstraatilla, numero 13 tarkemmin sanottuna. Se on ihan vanhan keskustan ytimessä mutta samalla rauhallisella kadulla. Talossa on yhteensä 12 opiskelijahuoneistoa ja talo on tyypillinen hollantilainen kapea ja korkea ratkaisu. Oma huoneeni sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa. Huone on täysin uusi, helmikuussa rakennettu, tila otettiin autotallista. Huoneella on kokoa se 20m2 ja siihen sisältyy oma keittiö ja kaikki mahdolliset huonekalut, jotka on nekin ihka uusia ja tyylikkäitä. Lattiat on tyylikästä laminaattia, aika hienoa noin vuokra-asunnoksi. Kylpyhuoneita on ykköskerroksessa kaksi, nekin täysin uusittuja ja yhtä kylppäriä käyttää kaksi ihmistä. Kylpyhuoneet sijaitsee myös vierekkäin joten jos toinen on varattuna niin toinen on luultavimminkin vapaana. Yksi seinä huoneesta on ikkunaa, samaiselta seinustalta on ovi pikkuiselle sisäpihapatiolle. Siinä voi sitten naatiskella auringosta ja antaapa tuo seinä paljon valoa huoneeseen. Ja jos tahtoo arskailla oikein kunnolla voi suunnata talon katolle, jossa on hitusen suurempi aurinkotila. Not bad. Hitto meinasin ihan unohtaa mainostaa että mulla on taas tukkajumala yläkerrassa ja tämän kanssa olen jopa puheväleissä, kehitystä siis tapahtuu. Täysin sellainen William Turner henkinen ratkaisu. Toivotteli mut tervetulleeksi ja sanoi että hänen ovelle voi aina koputella jos tarvii apua tai neuvoja (ihan missä tahansa asiassa) ;) Totesin että varmasti tule koputtelemaan ovelle.. we shall see...
Varmaan unohdan tässä selostuksessani yli puolet asioista mutta eipä tuollaista kokemusta oikein pysty kuvailemaan. Maastricht on selvästi minun tyylinen kaupunki, vähän autoja, paljon pyöriä, paljon elämää, hauskoja kauppoja, kahviloita, baareja ja nähtävyyksiä. Upeat kirkot reunustavat kaupungin toreja. Toreja on kaksi: markt, jossa nimensämukaisesti järjestetään markkinat kaksi kertaa viikossa, vrijthof, jonka reunat ovat täynnä upeita kahviloita ja jonka kulmassa on vrijthofin upea kirkkoyhdistelmä. Kolmanneksi toriksi voisi ehkä laskea onze-lieve-vrouw-kirkon aukion joka on aivan täynnä katettuja terasseja. Siellä sitä elämää on. Äärimmäisen viehkeiden ja vilkkaiden perustorien lisäksi kerran viikkossa rautatieaseman lähellä järjestetään luomutori ja kerran viikossa myös kirppistyyppinen "used anything market".. Kaupungista löytyy kaikkea suurista ja moderneista kauppakeskuksista, joki&kanavaristeilyihin mukaviin puistoihin. Mikään uberpilettäjän paratiisi kaupunki tuskin on mutta baareja, kahviloita ja ravintoloita löytyy kyllä joka kulmalta. Olutlistat ovat vakuuttavia, affligem dubbel oli omassa suosiossa tällä reissulla. Ja tuohan tarjoillaan kauniista jalallisesta lasista, ei pelkkää tuoppikamaa tuolla. Palvelu oli kaupungissa aina erittäin ystävällistä, sama toistui myös juna-asemilla jne.
Maastrichtin ihanuutta korosti parin tunnin pistäytyminen Amsterdamissa. Se kaupunki ei kyllä jättänyt kovin hyvää vaikutusta. Hyvää ravintolaa ei meinannut löytyä mistään ja se mihin nälissämme lopulta päädyttiin oli aika epämiellyttävä, ruoka ylihintaista ja paikka aika rempsallaan, tyyliin serveteillä paikatut tapetit. No juu ja tietenkin heti asemalta käveltiin suoraan paheiden pesään kun seurattiin massoja. Eli siis punaisia lyhtyjä ja coffeeshoppeja vain ja ainoastaan. Siis pilvee, pilvee, pilvee... en osannut ollenkaan kuvitella miten yleistä se on siellä. Äiti vitsaili että jos mut ois laittanut seisoskelemaan coffeeshopin ovella vaikka vaan pariksi minuutiksi niin siinähän sitä oltaisiin. Eikä se varmaan paljoa edes liitoittele, koska pahimmilla kaduilla mua pyörrytti ihan hirvittävästi, kun on herkkä niin on herkkä. Ihmiset pistää siellä pyörräillen kaiken liikenteen lomassa jointtihuulessa. " siunattu ja kirottu Amsterdam" todellakin. Onhan sekin kaupunki kaunis, kunhan pystyisi näkemään sen ihmismassoilta.
Mutta Maastricht oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä. Tahdon sinne takaisin, suunnittelen täällä jo pakkauksia ja tietysti myös tulevan kodin sisustusta, hehee..
