Pikainen hömppäpostaus. Sain juuri ensimmäisen jolie.fi:stä tilaamani paketin kotiin ja testiin. Mukaan lähti Alpadermin ravitseva hoitovoide ja Couleur caramelin vaalea peiteaine. Olen lueskellut jolien tyttöjen blogeja jo useamman kuukauden mutta vasta nyt innostuin tilaamaan verkkokaupasta tuotteita. Mutta kyllä kannatti. Tuollainen kosmetiikkaostos on parhaimmillaan panostusta ja luksusta. Ja tämä on sitä parhainta laatua, tuotteet saapuvat kauniissa mintunvihreässä paketissa. Paketin sisältävä minttuinen silkkipaperinyytti sisältää paljon enemmän kuin tilaamani tuotteet, mukana on monenlaisia testereitä, jotka on valittu juuri minun ihotyypilleni. Ja löytyipä kirjeestä myös aurinkoiset terveiset lähettäjiltä. Niin hienoa.
Täytyy päästä käymään Helsingissä sijaitsevassa putiikissa mahdollisimman pian. Haaveilen myös henkilökohtaisesta meikkikurssista, jossa saa meikin, meikkivinkkejä ja 80e (eli koko rahalla) valikoida kosmetiikkaa puodin valikoimista. Olisi niin siistiä nähdä miten ammattilainen meikkaa, miten peittää punoitusta ja muutenkin millaisen ilmeen siellä saisi. Samalla pääsisi kunnolla tutustumaan tuotteisiin ihan hands on-tyylillä.
Malttamaton kun olen testasin heti apladermin voidetta, ensin hieman säikähdin tuoksua, koska olen tottunut siihen, että kaikki valtavirtameikkien tuoksut ärsyttää ruusufinniä. Tämä ei kuitenkaan ärsytä, ainakaan vielä. On todella luksusta, että kosmetiikalla voi olla joku tuoksu, kaikkien hajustamattomien vuosien jälkeen. Rasva on todella tuhdin tuntuista mutta imeytyy aivan käsittämättömän nopeasti ja jättää jälkeensä pehmeänsileän tunteen. Jee, tätä lisää!
Nyt täytyy rientää syömään hieman sienipitsaa, kohta edessä on lähtö sibeliustalolle Sinfonia Lahden konserttiin. Raportoin tuotteista lisää kun saan niihin lisää tuntumaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aarre. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aarre. Näytä kaikki tekstit
torstai 8. marraskuuta 2012
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Summer fizz
Hömppäputki jatkuu.. eilisen ihanin löytö on lindexin pollamekko. Nappasin tänään mekosta pari pikafotoa mutta lupaan ottaa parempia ja edustavampia fotoja kun otan mekon kunnolla käyttöön. Eli fotoissa esiintyy juuri herännyt pörröpää, meikittä ja myös lähes kahvitta (kääk!). Vaate ei nimittäin näytä oikein miltään ripustettuna mutta päällä se on mitä ihanin fiftarihenkinen monikäyttöinen mekko, josta arvelisin tulevan mun vakkarivaate. Pitää lisätä vielä että aion hankkia kapean pinkin vyön tuohon vuotärölle, se tulee tekemään kokonaisuudesta vielä upeamman. Tämä tulee yhdistymään älyttömän hyvin esimerkiksi mun nahkarotsien kanssa ja lupaan vielä senkin että lisään tänne lähitulevaisuudessa kuvan jossa päälläni on sekä tämä mekko että se bloomitin keinonahkarotsi, josta en ole vielä ehtinyt/muistanut lisätä fotoa tänne. Ja kuvitelkaapa tämä mekko niiden vaaleanpunaisten gaborin kiilakantaisten kenkien kanssa, ihanaa. Tämä vaate otetaan heti käyttöön :)
| Eli siis kyseessä todellakin on lindexin Holly & Whyte sarjan mekko |
| Tässä fotossa näkyy myös ihanat gaborin kengät ja koska yritin kuvata yksin täytyi ottaa peili avuksi |
| Mekko sivusta |
| edestä |
| takaa |
| keskeltä edestä |
| koipi kenkineen pääsi myös kuvaan |
| lopuksi vielä otsikon alkuperä eli kesätuoksuni, joka löytyi vuonna 2006 Roomasta |
Vaatefotoja
| Uudempi Bloomit-vaatteeni, oli muuten harvinaisen vaikea saada tämän vaatteen "jujut" valokuvattua |
| Yksityiskohtaa ylhäältä |
| Ja alhaalta |
| Vähän tuoreempaa hankintaa, eilisen rokkipaita läheltä |
| ja vähän etäämmältä (gina tricot) |
| Paitaan (ja muutenkin tyyliin) sopivat mutterimaiset sormukset löytyivät henkkamaukasta ja olivat vielä alennuksessa |
kukkakarkkia
maanantai 28. toukokuuta 2012
Parvekepuutarha intoilua
Viikossa ehtii paljon. Viikossa olen hurahtanut tuohon omaan pieneen parvekepuutarhaan ihan head over heals. Vasta viikko sitten mylläsin tuolla parvekkeen puutarhakuntoon, samana päivänä kylvin ensimmäiset siemenet. Lauantaina tein lisäkylvöksiä. Uutuuksina ovat retiisit, myskikurpitsat ja oranssivartinen mangoldi.
Ja jo viikossa kasvu on alkanut noissa ensinnä kylvetyissä. Paksoi nousee komeasti, sitä pääsee kohta harventamaan. Myös pinaatti ja parsasalaatti nousee. Eilen illalla havaitsin myös mahdottoman herkät pienet tillin alut. Yläpuolella topakka paksoi.
Uskon, että ihmiset eivät uskoneet että näin innostun tästä hommasta. Minua muistetettiin, että kun parvekepuutarhan laittaa sitä pitää muistaa myös kastella ja hoitaa muutenkin. Alku on ainakin ollut voitokas, tuntuu että olen enemmän parvekkeella kuin sisällä. Kevyttä kastelua kasvit ovat saaneet pari kertaa päivässä.
Tuo parvekehan on sellainen, että siihen paistaa porottaa täysin esteettä aamun ja aamupäivän mutta illalla se on varjoisa. Vein juuri huvikseni parvekkeelle lämpömittarin. Paahteessa ne näyttää tälle hetkelle yli 36 astetta. Pitää ehkä siirtää mittari varjoon, että tulisi vähän luotettavampi tulos. Mutta kyllä tuo paikka tällä hetkellä on todella paahteinen.
Seuraavana parvekeprojektina olisi parvekelaatikkojen kiinnittäminen kaiteeseen. Saatan myös saada lisäväriä minipuutarhaan. Voi olla, että parvekkeelle pamahtaa joku kasvitaimi ystäväni vanhempien puutarhalta. Jännää! Samainen ystävä tiedusteli minulta eilen, enkö ole harkinnut valmiiden taimien hommaamista. En osannut siihen oikein vastata siinä tilanteessa, joka johtuu varmasti aika paljon siitä, ettei sellainen ajatus ole päähän pälkähtänyt. Tuolla parvekepuutarhalla on parin vuoden historia. Aikaisempina vuosina sen hoito on ollut pääosin vanhempien vastuulla. Samaan tapaan aikaisemmin miellä on kasvatettu lähinnä salaatteja ja yrttejä. Kasvatus siemenestä on onnistunut varsin hyvin aikaisemmilla kerroilla ja jotenkin tuntuu ettei yrttejä tai salaatteja oikein viitsi ostaa taimina, kun kevyellä ja toistuvalla kylvämisellä saa koko kesäksi satoa. Ja koska en aikaisemmin ole ollut vastuussa tai näin innostunut projektista niin en ole alkanut harkitsemaankaan mitään suurempia kasveja ja taimia. Ja uskon että vanhempien innostusta on rajoittanut ajatus siitä, että he ovat jättäneet puutarhan minun vastuulle omien lomiensa ajaksi, eivätkä he ole halunneet sitoa minua liian suuriin kastelu- ja hoitamisvelvoitteisiin.
Nyt kyllä innostaa ja parveke on täyttynyt ruukuista ja kylvöksistä niin että sinne ei enää mitään pöytää saakkaan mahtumaan. Mutta onhan siellä yksi tuoli josta voi ihailla puutarhan muotoutumista. Pähkäilen tässä juuri, että olisikohan syytä huputtaa hetkellisesti myös nuo muut kylvökset sillä hunnutetut / huputetut ovat lähteneet voimakkaimmin kasvamaan. Ehkäpa annan tilanteen olla vielä sellaisenaan mutta jos muiden kasvu hiipuu voi tilannetta arvioida vielä uudestaan.
Ja jo viikossa kasvu on alkanut noissa ensinnä kylvetyissä. Paksoi nousee komeasti, sitä pääsee kohta harventamaan. Myös pinaatti ja parsasalaatti nousee. Eilen illalla havaitsin myös mahdottoman herkät pienet tillin alut. Yläpuolella topakka paksoi.
Uskon, että ihmiset eivät uskoneet että näin innostun tästä hommasta. Minua muistetettiin, että kun parvekepuutarhan laittaa sitä pitää muistaa myös kastella ja hoitaa muutenkin. Alku on ainakin ollut voitokas, tuntuu että olen enemmän parvekkeella kuin sisällä. Kevyttä kastelua kasvit ovat saaneet pari kertaa päivässä.
Tuo parvekehan on sellainen, että siihen paistaa porottaa täysin esteettä aamun ja aamupäivän mutta illalla se on varjoisa. Vein juuri huvikseni parvekkeelle lämpömittarin. Paahteessa ne näyttää tälle hetkelle yli 36 astetta. Pitää ehkä siirtää mittari varjoon, että tulisi vähän luotettavampi tulos. Mutta kyllä tuo paikka tällä hetkellä on todella paahteinen.
Seuraavana parvekeprojektina olisi parvekelaatikkojen kiinnittäminen kaiteeseen. Saatan myös saada lisäväriä minipuutarhaan. Voi olla, että parvekkeelle pamahtaa joku kasvitaimi ystäväni vanhempien puutarhalta. Jännää! Samainen ystävä tiedusteli minulta eilen, enkö ole harkinnut valmiiden taimien hommaamista. En osannut siihen oikein vastata siinä tilanteessa, joka johtuu varmasti aika paljon siitä, ettei sellainen ajatus ole päähän pälkähtänyt. Tuolla parvekepuutarhalla on parin vuoden historia. Aikaisempina vuosina sen hoito on ollut pääosin vanhempien vastuulla. Samaan tapaan aikaisemmin miellä on kasvatettu lähinnä salaatteja ja yrttejä. Kasvatus siemenestä on onnistunut varsin hyvin aikaisemmilla kerroilla ja jotenkin tuntuu ettei yrttejä tai salaatteja oikein viitsi ostaa taimina, kun kevyellä ja toistuvalla kylvämisellä saa koko kesäksi satoa. Ja koska en aikaisemmin ole ollut vastuussa tai näin innostunut projektista niin en ole alkanut harkitsemaankaan mitään suurempia kasveja ja taimia. Ja uskon että vanhempien innostusta on rajoittanut ajatus siitä, että he ovat jättäneet puutarhan minun vastuulle omien lomiensa ajaksi, eivätkä he ole halunneet sitoa minua liian suuriin kastelu- ja hoitamisvelvoitteisiin.
Nyt kyllä innostaa ja parveke on täyttynyt ruukuista ja kylvöksistä niin että sinne ei enää mitään pöytää saakkaan mahtumaan. Mutta onhan siellä yksi tuoli josta voi ihailla puutarhan muotoutumista. Pähkäilen tässä juuri, että olisikohan syytä huputtaa hetkellisesti myös nuo muut kylvökset sillä hunnutetut / huputetut ovat lähteneet voimakkaimmin kasvamaan. Ehkäpa annan tilanteen olla vielä sellaisenaan mutta jos muiden kasvu hiipuu voi tilannetta arvioida vielä uudestaan.
Tunnisteet:
aarre,
kasvit,
parvekepuutarha,
puuhaaminen
tiistai 22. toukokuuta 2012
Miniyksiöstä parvekkeelle
Kun olin päivän puuhannut miniyksiön sisustuksen parissa aloin katselemaan ulospäin. Joten eilisen päivän puuhasin parvekkeella :) Aamupäivällä nautin helteestä pesemällä parvekkeen kaiteet. Kaiteen pesuoperaatio kävi ihan lihastreenistä sillä meillä on ollut parina viime vuotena keittiöpuutarha muuttolaatikoissa parvekkeella. Nämä laatikot piti siis yksitellen siirtää ja järjestellä moneen kertaan että pääsin kaiteeseen käsiksi.
Illalla haettiin pari säkkiä multaa ja kuutisen pussia yrttien ja salaattien siemeniä. Suunnilleen kymmeneen asti illalla puuhastelin parvekkeella lisäten ja sekoittaen multaa, kylvämällä kasveja, kastelemalla kylvöksiä jne. Kohta lähden taas kastelemaan. Tulossa on siis paksoita, persiljaa, tilliä, pinaattia, parsasalaattia ja pillisipulia.
Haluaisin sisustaa tuotakin tilaa vielä vähän lisää. Haaveissa olisi saada tuonne joku sievä pieni pöytä, johon saisi jonkun kauniin kukan. Tuossa olisi jumalaista juoda aamukahvi tai käydä muuten vaan hengaamassa. Pari fotoa kylvöksistä.
Illalla haettiin pari säkkiä multaa ja kuutisen pussia yrttien ja salaattien siemeniä. Suunnilleen kymmeneen asti illalla puuhastelin parvekkeella lisäten ja sekoittaen multaa, kylvämällä kasveja, kastelemalla kylvöksiä jne. Kohta lähden taas kastelemaan. Tulossa on siis paksoita, persiljaa, tilliä, pinaattia, parsasalaattia ja pillisipulia.
Haluaisin sisustaa tuotakin tilaa vielä vähän lisää. Haaveissa olisi saada tuonne joku sievä pieni pöytä, johon saisi jonkun kauniin kukan. Tuossa olisi jumalaista juoda aamukahvi tai käydä muuten vaan hengaamassa. Pari fotoa kylvöksistä.
Osa kylvöksistä on syytä peittää alkuun. Oli muuten varsin hankalaa yrittää kuvata näitä muuttolaatikko-istutuksia. Näitä on siis yhteensä yhdeksän, kahdeksan rivissä ja yksi jonon jatkeena parvekkeen laidasta laitaan.
Lopuksi vielä pikafoto upeasta maijasta.
Tunnisteet:
aarre,
kasvit,
parvekepuutarha,
puuhaaminen
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Äitienpäivää
Me lähdetään tänään käymään mökillä ja mummolassa. Odotan reissua innokkaana, on mennyt useampi viikko siitä kun olen viimeksi käynyt mummolassa ja useita kuukausia että olen kunnolla käynyt mökillä. Pepsiä on ollut kova ikävä viime aikoina. Eilenkin kun mietin mökille menoa näin sieluni silmillä miten rouva hauva olisi tepastellut ja nuuhkinut siellä pihassa, pepe tekisi perusteelliset tupatarkastukset ja kulkisi perässä kuin varjo, silti elämästään täysillä nauttien. Tuntuu kivalta että pääsee nyt moikkaamaan Pepsiä ehkä hitusen konkreettisemmin. Suunnitellaan äidin kanssa sinne haudalle joku kiva kukkajuttu ja omana projektina olisi kesän aikana tehdä niille pienille haudoille jotkut pikkupatsaat tai kyltit. Heh näyttääpä pirteältä äitienpäiväpostaukselta mutta oikeasti tunnelma on pirteä ja onnellinen. Pepsi elää mietteissä päivittäin mutta enää ajatus ei satuta niin kovasti kuin aikaisemmin.
Milla on ollut supersöpö haukku viime päivinä. Se on leiriintynyt yläkertaan minun viereen vaikka olen jo ollut useamman päivän kotona, että voisi kuvitella että se voisi vähitellen alkaa uskomaan siihen, etten karkaa ihan lähiakoina. Mutta onhan se hauskaa, että toinen voi vaihtaa kerrosta ja makuuhuonetta fiiliksiensä mukaan.
Opiskelu- ja työsaavutusten myötä ja noin muutenkin olen saavuttanut jonkinlaisen mielekkyyden ja rauhallisuuden. Tuntuu että energiaa on enemmän kuin aikoihin. Olen paremmalla mielellä ja asioilla on merkitystä. Tasapainoista ja monipuolista, aktivoivaa ja rauhoittavaa.. Ihmiset hymyilee ja voi hymyillä takaisin. Olen tässä jo vähän pidempään fiilistellyt sitä, että tuntuu että jokin minussa on loksahtanut parempaan asemaan, jokin asetus on löytänyt sopivan paikan. En jännitä niin paljon kuin aikaisemmin, en ota hirveästi kierroksia, eikä tule niin paljon niitä menneen elämän kaavoja, negatiivisia ennakko-odotuksia ja ikäviä muistoja päivittäisella tasolla. Ehkä sitä vähitellen alkaa olla itsensä kanssa samassa joukkueessa, samalla puolella.
Milla on ollut supersöpö haukku viime päivinä. Se on leiriintynyt yläkertaan minun viereen vaikka olen jo ollut useamman päivän kotona, että voisi kuvitella että se voisi vähitellen alkaa uskomaan siihen, etten karkaa ihan lähiakoina. Mutta onhan se hauskaa, että toinen voi vaihtaa kerrosta ja makuuhuonetta fiiliksiensä mukaan.
Opiskelu- ja työsaavutusten myötä ja noin muutenkin olen saavuttanut jonkinlaisen mielekkyyden ja rauhallisuuden. Tuntuu että energiaa on enemmän kuin aikoihin. Olen paremmalla mielellä ja asioilla on merkitystä. Tasapainoista ja monipuolista, aktivoivaa ja rauhoittavaa.. Ihmiset hymyilee ja voi hymyillä takaisin. Olen tässä jo vähän pidempään fiilistellyt sitä, että tuntuu että jokin minussa on loksahtanut parempaan asemaan, jokin asetus on löytänyt sopivan paikan. En jännitä niin paljon kuin aikaisemmin, en ota hirveästi kierroksia, eikä tule niin paljon niitä menneen elämän kaavoja, negatiivisia ennakko-odotuksia ja ikäviä muistoja päivittäisella tasolla. Ehkä sitä vähitellen alkaa olla itsensä kanssa samassa joukkueessa, samalla puolella.
Tunnisteet:
aarre,
onnistuminen,
pähkäily,
uudistuminen
torstai 10. toukokuuta 2012
Keväthöttöä
Kevät-uutuuksia, jotka haluaisin ottaa käyttöön välittömästi
Object collectors item-mekko tästä
Lähikuvaa kankaasta
Jumalaiset Gaborin viileän pinkit kesäsandaalit tähän tapaan
ps. loppuun vielä yksi hieman vanhempi ihanuus joka on aktiivisessa käytössä
Tämä on siis Bloomitin alennusmyynnistä ostettu upea takki, jonka etupuoli on vaatimaton ja pelkistetty mutta takana on ihana koristus
bloomit
ps. loppuun vielä yksi hieman vanhempi ihanuus joka on aktiivisessa käytössä
Tämä on siis Bloomitin alennusmyynnistä ostettu upea takki, jonka etupuoli on vaatimaton ja pelkistetty mutta takana on ihana koristus
bloomit
Kevättöitä
On taas mennyt hurjan pitkä aika siitä kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogia mutta jospa nyt taas kirjoittelisin. Kevätaika on ihanaa mutta tuntuu siltä, että tässä keväässä on paljon enemmän mahdollisuuksia ja ihanuuksia kuin koskaan aikaisemmin. Elämä on omituista, joskus asiat vaan alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Joskus sitä vaan uskaltaa olla rohkea ja tarttua uusiin haasteisiin.
Olen saanut suoritettua taidehistorian maisteriseminaarin. Viimeinen tapaaminen on maanantaina ja sitten se on ohi. Eilen tulin Jyväskylästä jossa olin suorittamassa kulttuuripolitiikan maisteriseminaari kakkosen. Syssyllä on sitten kolmas seminaari, ellen sitten repäise sitä kesällä alta pois. Oman tutkimuksen tekeminen on oikeastaan kamalan mukavaa, vapaus ja vastuu valinnoista tuntuu mielekkäältä ja on ihanaa että aihe hyväksyttiin molempiin aineisiin ilman vääntöjä. Näen tässä aiheessa paljon mielenkiintoista ja mielekästä tutkittavaa!
Kulttuuripolitiikan seminaaritapaaminen meni yllättävän hyvin. On se jännä miten sitä aina kuvittelee, että ryhmät ja opettajat suhtautuisivat nihkeämmin omaan työhön kuin muiden töihin. Ehkä se on se pessimistinen perfektionismi, se, että kuvittelee että jokaisessa koetuksessa muille selviää minun kykyjen rajallisuus. Ollaan tästä puhuttu kavereiden ja sukulaisten kanssa. Ilmeisesti tälläinen ajatusmaailma kulkee suvussa. Yksi opettaja jota ehkä eniten jännitän, ehdotti eilen että voisin harkita jopa väitöskirjan tekemistä tuosta gradun aihepiiristä. Eli tekisin gradun alta pois valitsemalla jonkin tietyn rajatumman aineiston ja sitten väikkärissä laajentaisin teemaa. Hörähdin ehdotukseen vaan jotakin mutta opettaja jatkoi, että ihan oikeasti. Uskomatonta! Yleisemminkin sain paljon hyviä vinkkejä ja helpotuksia, voin jättää mielenkiintoiseksi mutta hankalaksi kokemani teoreetikon syrjään tässä vaiheessa ja keskittyä aineistoihin.
Aineistoihin keskittyminen sopiikin minulle aivan mahtavasti sillä.... minua pyydettiin mukaan Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosijulkaisuun!!! Kirjoittelen tässä parin kuukauden aikana n. 10-30 sivuisen tieteellisen artikkelin taidemuseohaaveista. Mahdollisuus osallistua projektiin tuli ilmi keskustelussa museolla. Intouduin kertoilemaan gradun uusista kehityssuunnista ja minulle kerrottiin tuosta mahdollisuudesta. Tartuin siihen kiinni heti! Ensimmäinen julkaisu ja vielä tämän vuoden puolella. Ja tuo auttaa gradu projektia eteenpäin. Uskomatonta! Mahtavaa on myös se, että kun virallinen kirjoituspyyntö tuli sähköpostiin ja siihen vastailin kiittelin tuhannesti mahdollisuudesta ja vastauksessa p-h taho puolestaan kiitteli minua siitä, että ryhdyn kirjoittajaksi. Kaikki kiittelee toisiaan!
Freelancer-keikkaakin tuntuu olevan enemmän näin kesän lähentyessä. Tänäänkin pääsen illalla opastamaan. Myös luottamus opastamiseen on kasvussa! Kivoja töitä!
Olen saanut suoritettua taidehistorian maisteriseminaarin. Viimeinen tapaaminen on maanantaina ja sitten se on ohi. Eilen tulin Jyväskylästä jossa olin suorittamassa kulttuuripolitiikan maisteriseminaari kakkosen. Syssyllä on sitten kolmas seminaari, ellen sitten repäise sitä kesällä alta pois. Oman tutkimuksen tekeminen on oikeastaan kamalan mukavaa, vapaus ja vastuu valinnoista tuntuu mielekkäältä ja on ihanaa että aihe hyväksyttiin molempiin aineisiin ilman vääntöjä. Näen tässä aiheessa paljon mielenkiintoista ja mielekästä tutkittavaa!
Kulttuuripolitiikan seminaaritapaaminen meni yllättävän hyvin. On se jännä miten sitä aina kuvittelee, että ryhmät ja opettajat suhtautuisivat nihkeämmin omaan työhön kuin muiden töihin. Ehkä se on se pessimistinen perfektionismi, se, että kuvittelee että jokaisessa koetuksessa muille selviää minun kykyjen rajallisuus. Ollaan tästä puhuttu kavereiden ja sukulaisten kanssa. Ilmeisesti tälläinen ajatusmaailma kulkee suvussa. Yksi opettaja jota ehkä eniten jännitän, ehdotti eilen että voisin harkita jopa väitöskirjan tekemistä tuosta gradun aihepiiristä. Eli tekisin gradun alta pois valitsemalla jonkin tietyn rajatumman aineiston ja sitten väikkärissä laajentaisin teemaa. Hörähdin ehdotukseen vaan jotakin mutta opettaja jatkoi, että ihan oikeasti. Uskomatonta! Yleisemminkin sain paljon hyviä vinkkejä ja helpotuksia, voin jättää mielenkiintoiseksi mutta hankalaksi kokemani teoreetikon syrjään tässä vaiheessa ja keskittyä aineistoihin.
Aineistoihin keskittyminen sopiikin minulle aivan mahtavasti sillä.... minua pyydettiin mukaan Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosijulkaisuun!!! Kirjoittelen tässä parin kuukauden aikana n. 10-30 sivuisen tieteellisen artikkelin taidemuseohaaveista. Mahdollisuus osallistua projektiin tuli ilmi keskustelussa museolla. Intouduin kertoilemaan gradun uusista kehityssuunnista ja minulle kerrottiin tuosta mahdollisuudesta. Tartuin siihen kiinni heti! Ensimmäinen julkaisu ja vielä tämän vuoden puolella. Ja tuo auttaa gradu projektia eteenpäin. Uskomatonta! Mahtavaa on myös se, että kun virallinen kirjoituspyyntö tuli sähköpostiin ja siihen vastailin kiittelin tuhannesti mahdollisuudesta ja vastauksessa p-h taho puolestaan kiitteli minua siitä, että ryhdyn kirjoittajaksi. Kaikki kiittelee toisiaan!
Freelancer-keikkaakin tuntuu olevan enemmän näin kesän lähentyessä. Tänäänkin pääsen illalla opastamaan. Myös luottamus opastamiseen on kasvussa! Kivoja töitä!
perjantai 2. syyskuuta 2011
Ajattelin perjantain kunniaksi lisäillä lupailemiani kuvia. Sain vihdoinkin vähän räpsittyä fotoja uutuuksista joten lisäilempä niitä heti tänne. Pääpaino uutukaisissa on tuo maailman upein salkku. Sen avulla kuvasin muitakin jutskia. Kuitenkin vielä pari sanaa salkusta itsestään. Sehän on siis maailman upein juttu <3
Kestävää, pehmeää nahkaa jossa elämän jäljet saa näkyä. Halusin juuri tuollaisen ison vanhanaikaisen salkun olkahihnalla. Laukku on ollut heti käytössä, sinne mahtuu kasapäin kirjoja ja vihkoja ja läppäri ja kaikki. Se on niin ihana. Kuvat kertoo...
Seuraavaksi kuvassa pikaisesti käy uudet silmälasini.. ekstemporeekuvaus joten antakaa anteeksi likaiset linssit.
No sitten vielä kuva korvisihanuuksista. Taidemuseolla työkaverit lupautuivat tilaamaan mulle samasta sarjasta kaulakorun. Pitääpä huomenna kun on taidelauantai muistaa kysyä joko koru on saapunut lunastettavaksi.
Sitten viimeiseksi pari makupalaa tämän hetkisestä käsityöprokkiksesta eli siitä kukkaviltistä. Se on nyt ihan virallisena projektina, sillä lisäsin sen myös ravelryyn projektilistalle.
Lähes jokaisessa kuvassa komeilee tuo mahtipontisen vaatimaton salkku. Se oli siis mahdollista hankkia lahjarahoilla, kiitokset siitä siis Mummolle ja Vaarille, Äidille ja Itulle, Päiville ja Hannulle sekä Marjolle ja Esalle. Laukun omistajan onnellisuuteen kuuluu keskeisesti se juttu että tuo on lahjana koko suvun puolikkaalta, siltä perusporukalta jonka kanssa on mitä mainiointa viettää aikaa = Lähimummola ja tätsyt miehineen ja oma lauma. Se on siis gradulaukku.
Gradun aineiston kasaaminen on myös aloitettu. Olen jo muutaman päivän viettänyt kirjastolla ja kantanut tuossa upeassa veskassa kirjoja kotiin. Otsikot ja sisällöt pyörivät seuraavanlaisissa teemoissa kaupunkien kulttuuripolitiikka ja kulttuuristrategiat, kaupunkimaine, kulttuurin arviointi ja vaikutusten väylät, kulttuurin vaikutusten arviointi, kulttuuripolitiikan toiveet tavoitteet ja todellisuus, valistus/museopeda/oppiminen taidemuseo kohtaa yleisönsä, kulttuurilaitosten taloudelliset vaikutukset, kulttuurialuekehittämisen toimenpideohjelma jne. Varsin makoisia ja hyödyllisiä lähteitä tuntuu löytyvät heti kärkeen.
Aktiivista elämä on muutenkin, karppailen rennosti. Lähes joka päivä tulee "wiiailtua", tein eilen rytminyrkkeilyä niin pitkään että nyt on lavat ihan hellänä. Zumba maistuu aina välissä. Ja kävelylenkkeily jatkuu. Sookie kirjoista on menossa setin viimeinen varsinainen, sen päälle on vielä se novellikokoelma.. Sookieta tulee varmaan ikävä ja varmaan myös Erickiä ja muita hahmoja mutta onneksi kirjoja voi lukea useampaan otteeseen. Ja onhan tuossa taas muita opuksia jonossa mm. lukematon Pratchett...
tiistai 16. elokuuta 2011
torstai 4. elokuuta 2011
update
- löysin tänään uudet silmälasit ja aurinkolasit, siis sopivat ja ihanat pokat. pääsen maanantaina näöntarkastukseen ja sen jälkeen laitan lasit tilaukseen. oli varsin hauskaa, että käytiin monessa eri optikkoliikkeessä mutta tuossa liikkeessä sekä ensimmäiset silmälasit jotka laitoin kuonolle että ensimmäisen aurinkolasit jotka asetin kuonolle oli ne jotka jäivät mun nimissä nyt varaukseen. silmälasien valitseminen on aina vähän ressaavaa, lasit on kuitenkin tosi näkyvä osa pukeutumista ja tyyliä. eikä valintaa auta yhtään se, että on jo tässä vaiheessa sen verran puolisokea ettei näe miltä ehdokaslasit näyttää ellei tunge naamaa viiden sentin päähän peilistä. onneksi voi raahata kauppaan mukaan ystävän mielipideautomaatiksi ja valokuvaajaksi.
- hommasin tänään tuo ensimmäisen Sookie Stackhouse-sarjasta, englanniksi tietenkin elikkä Harrisin Dead until Dark on kyseessä. vähän hassua tietenkin lukea vasta tässä vaiheessa noita kirjoja ku olen kuitenkin nähnyt sarjaakin jo jonkinverran.. toisaalta onhan lukeminen aina vähän parempi kuin telkun tuijottelu.. ainakin yleensä.. ainakin minulle
- ostin tänään itselleni opiskelukalenterin. minulla oikeastaan oli jo yksi hauska kalenteri jonka ostin Alankomaista mutta en oikein osaa käyttää sitä koska siinä ei ole ihan riittävästi kirjoitustilaa.. ja olen huomannut että saman sarjan tuotteita on myös Suomessa.. pidin tyylillisesti siitä aikaisemmasta kalenterista mutta se vitsi katoaa kun sitä löytyy varmaan jokatoiselta ala-asteelaiselta. noh tänään ostin itselleni aivan ihanan pinkin kalenterin, jossa on tilaa ja avaruutta eikä mitään ylimääräisiä härpäkkeitä. pysyy hommat hanskassa.
- visiitti ihotautilääkärillä oli varsin pätevä. toki reissu tuli kalliiksi kun piti varata 20minuutin aika vaikka homma oli viidessä minuutissa hoidettu.. mutta sainpahan myös uuden lääkekuurin ja lääkevoiteen. saapahan sitäkin hommaa taas etenemään.
- huomenna oli tarkoitus mennä suoraan aamusta kulttuurikeskukseen, nyt en tiedä oikein että miten teen. en tajunnut aikaa varatessani että tietenkään minulla ei ole tänään valmiina työpaikan kameraa. vaihtoehtoina on joko käydä ensin museolla hakemassa kamera, mennä sitten kulttuurikeskukseen pariksi tunniksi, palata sitten reiluksi tunniksi museolle opastusvalmiuteen ja palata sitten takaisin kulttuurikeskukseen. Toinen vaihtoehto olisi se että menisin aamusta suoraan kulttuurikeskukselle ja käyttäisin aamupäivän siihen että kasaisin luetteloitavat teokset yhteen ja tekisin muut muistiinpanot valmiiksi ja ottaisin kameran mukaan siinä vaiheessa kun muutenkin täytyy käydä museolla. eli kuvaisi vasta sitten iltapäivästä. täytyy nyt vähän katsoa että miten näiden asioiden kanssa menettelee. olisi kyllä kiva jos kykenisi tekemään niin, että kuvaisin vasta iltapäivällä niin ei tarvitsisi turhaan kävellä kaupunkia ristiin rastiin.
- hommasin tänään tuo ensimmäisen Sookie Stackhouse-sarjasta, englanniksi tietenkin elikkä Harrisin Dead until Dark on kyseessä. vähän hassua tietenkin lukea vasta tässä vaiheessa noita kirjoja ku olen kuitenkin nähnyt sarjaakin jo jonkinverran.. toisaalta onhan lukeminen aina vähän parempi kuin telkun tuijottelu.. ainakin yleensä.. ainakin minulle
- ostin tänään itselleni opiskelukalenterin. minulla oikeastaan oli jo yksi hauska kalenteri jonka ostin Alankomaista mutta en oikein osaa käyttää sitä koska siinä ei ole ihan riittävästi kirjoitustilaa.. ja olen huomannut että saman sarjan tuotteita on myös Suomessa.. pidin tyylillisesti siitä aikaisemmasta kalenterista mutta se vitsi katoaa kun sitä löytyy varmaan jokatoiselta ala-asteelaiselta. noh tänään ostin itselleni aivan ihanan pinkin kalenterin, jossa on tilaa ja avaruutta eikä mitään ylimääräisiä härpäkkeitä. pysyy hommat hanskassa.
- visiitti ihotautilääkärillä oli varsin pätevä. toki reissu tuli kalliiksi kun piti varata 20minuutin aika vaikka homma oli viidessä minuutissa hoidettu.. mutta sainpahan myös uuden lääkekuurin ja lääkevoiteen. saapahan sitäkin hommaa taas etenemään.
- huomenna oli tarkoitus mennä suoraan aamusta kulttuurikeskukseen, nyt en tiedä oikein että miten teen. en tajunnut aikaa varatessani että tietenkään minulla ei ole tänään valmiina työpaikan kameraa. vaihtoehtoina on joko käydä ensin museolla hakemassa kamera, mennä sitten kulttuurikeskukseen pariksi tunniksi, palata sitten reiluksi tunniksi museolle opastusvalmiuteen ja palata sitten takaisin kulttuurikeskukseen. Toinen vaihtoehto olisi se että menisin aamusta suoraan kulttuurikeskukselle ja käyttäisin aamupäivän siihen että kasaisin luetteloitavat teokset yhteen ja tekisin muut muistiinpanot valmiiksi ja ottaisin kameran mukaan siinä vaiheessa kun muutenkin täytyy käydä museolla. eli kuvaisi vasta sitten iltapäivästä. täytyy nyt vähän katsoa että miten näiden asioiden kanssa menettelee. olisi kyllä kiva jos kykenisi tekemään niin, että kuvaisin vasta iltapäivällä niin ei tarvitsisi turhaan kävellä kaupunkia ristiin rastiin.
torstai 21. heinäkuuta 2011
Hello ihmiset!
Tänään on ollut ihanan kultturellivapari. Lähdetiin äidin kanssa ensin Sibeliustalolle Lahti Biennaaliin ja sen jälkeen käytiin Casellissa lounaalla. Lounas oli varsin karppia sillä äiti alkoi pari päivää sitten puhumaan siitä, miten hän haluasi ensimmäistä kertaa alkaa kunnolla karppaamaan. Äitihän on karppaillut tosi lievästi aikaisemmin, lähinnä jättänyt jotakin perunaa vähemmälle silloin kuin aikaisemmin itu ja minä karppailtiin. Nyt sitten olen yrittänyt valistaa äitiä näissä karppimeiningeissä. Ja tänään aloitettiin karppi.
Kuitenkin lounaalta jatkettiin Orimattilaan Villa Roosan Hommage-näyttelyyn, joka oli varsin viehättävä. Nähtiin mm. Kasitonnin videoteos. Viehättävän, viehkeää ja veikeää. Sieltä suunnattiin vielä piipahtamaan kehräämöllä. Se oli kuitenkin aika pettymys, tuntuu ränsistyneen ja menettäneen viehätystään roimasti. Toivottavasti sinne saataisiin uusia tekijöitä ja hyvää asennetta. Olisi hyvä, että kohde säilyisi käytössä.
Tein myös vähän pr-hommia päivän aikana. Eihän sitä osaa olla ihan toimettomana ;) Elikkä vein mainoksen julistemuseon opastuksista sekä Sibeloiustalolle ja Villa Roosaan. Molempiin ajattelin toimittaa lisää lappuja. Sibikselle lähinnä ajattelin laittaa lisää mainoksia ja Roosaan ainakin niitä ilmaiskortteja ja myös julisteen jos julisteita vielä on jossakin. Pitää myös lisätä Villa Roosan väki taidemuseon listoille, jostakin syystä meidän mainosjulisteet ei ole menneet sinne laisinkaan. Mutta tähän tulee muutos. Nimeä listaan ja alkaa homma pelittämään. Kyllähän niillä pitää olla meidän julisteet kun meillä on niiden julisteet esillä. Arvokasta verkostoitumista.
Karppimeiningit meinaa sitä, että tarvitsee vähän enemmän ajatella noita lounasjuttuja ja eväitä. Huomenna vois periaatteessa vaikka käydä syömässä salaattilounaan mutta taidan kuitenkin tehdä eväät itse. Kokkaaminen on niin kivaa ja rentouttavaa. Suunnitelmissa olisi esimerkiksi marinoitukukkakaalisalaatti tai coleslaw. Ei kuulosta pahalta. Ja aamuksi on ihanaa soijajogurttia ja kahvin kanssa voi nautiskella leipäjuustoa. Töiden jälkeen vähän valkkaria tai valkkarispritseriä kirjan kanssa riippumatossa. Not bad.
Ainiin, sain askelmittarin. Tulee käveltyä suht sama määrä museo-päivän aikana kun mitä käveli prismassa mutta yritän saada vähintään sen kymmentuhatta askelta päivässä täyteen. Ollaan alettu äidin kanssa käymään kävelylenkeillä ja tarkoituksena olisi nostattaa kuntoa hitaasti ja katsoa voisiko tahdin saada vähän juoksumuotoisemmaksi. Näiden lisäksi pelaan päivittäin wiin tanssipeliä. Töissä pyrin käyttämään mahdollisimman paljon portaita hissin sijaan, ainakin alaspäin hipsin mielelläni portaita. Masaikengät on tietenkin aktiivikäytössä, pysyy ryhti ja lihakset kondiksessa.
Olen älyttömän tyytyväinen ja onnellinen tuosta työpaikasta. Alkukankeuden jälkeen tuntuu todella kotoisalta ja varsinkin ja ennenkaikkea mielekkäältä. Voisin todellakin kuvitella että tekisin tätä työtä vuosikausia. Näyttelyiden rytmi tuo vaihtuvuutta, työ sisätää asiakaspalvelua mutta myös tutkimusta... Ensimmäistä kertaa elämässäni voin kuvitella itseni johonkin työpaikkaan. Ensimmäistä kertaa minulla on haave jostakin työpaikasta. Tämä on rakkauden kesä. Ehkä hieman erilailla kuin asia yleisemmin ajatellaan mutta niin ihanaa ja onnellista, mielekästä omaa elämää. Ajatus huomisesta työpäivästä tuo hymyn huulille. Priceless!
Kuitenkin lounaalta jatkettiin Orimattilaan Villa Roosan Hommage-näyttelyyn, joka oli varsin viehättävä. Nähtiin mm. Kasitonnin videoteos. Viehättävän, viehkeää ja veikeää. Sieltä suunnattiin vielä piipahtamaan kehräämöllä. Se oli kuitenkin aika pettymys, tuntuu ränsistyneen ja menettäneen viehätystään roimasti. Toivottavasti sinne saataisiin uusia tekijöitä ja hyvää asennetta. Olisi hyvä, että kohde säilyisi käytössä.
Tein myös vähän pr-hommia päivän aikana. Eihän sitä osaa olla ihan toimettomana ;) Elikkä vein mainoksen julistemuseon opastuksista sekä Sibeloiustalolle ja Villa Roosaan. Molempiin ajattelin toimittaa lisää lappuja. Sibikselle lähinnä ajattelin laittaa lisää mainoksia ja Roosaan ainakin niitä ilmaiskortteja ja myös julisteen jos julisteita vielä on jossakin. Pitää myös lisätä Villa Roosan väki taidemuseon listoille, jostakin syystä meidän mainosjulisteet ei ole menneet sinne laisinkaan. Mutta tähän tulee muutos. Nimeä listaan ja alkaa homma pelittämään. Kyllähän niillä pitää olla meidän julisteet kun meillä on niiden julisteet esillä. Arvokasta verkostoitumista.
Karppimeiningit meinaa sitä, että tarvitsee vähän enemmän ajatella noita lounasjuttuja ja eväitä. Huomenna vois periaatteessa vaikka käydä syömässä salaattilounaan mutta taidan kuitenkin tehdä eväät itse. Kokkaaminen on niin kivaa ja rentouttavaa. Suunnitelmissa olisi esimerkiksi marinoitukukkakaalisalaatti tai coleslaw. Ei kuulosta pahalta. Ja aamuksi on ihanaa soijajogurttia ja kahvin kanssa voi nautiskella leipäjuustoa. Töiden jälkeen vähän valkkaria tai valkkarispritseriä kirjan kanssa riippumatossa. Not bad.
Ainiin, sain askelmittarin. Tulee käveltyä suht sama määrä museo-päivän aikana kun mitä käveli prismassa mutta yritän saada vähintään sen kymmentuhatta askelta päivässä täyteen. Ollaan alettu äidin kanssa käymään kävelylenkeillä ja tarkoituksena olisi nostattaa kuntoa hitaasti ja katsoa voisiko tahdin saada vähän juoksumuotoisemmaksi. Näiden lisäksi pelaan päivittäin wiin tanssipeliä. Töissä pyrin käyttämään mahdollisimman paljon portaita hissin sijaan, ainakin alaspäin hipsin mielelläni portaita. Masaikengät on tietenkin aktiivikäytössä, pysyy ryhti ja lihakset kondiksessa.
Olen älyttömän tyytyväinen ja onnellinen tuosta työpaikasta. Alkukankeuden jälkeen tuntuu todella kotoisalta ja varsinkin ja ennenkaikkea mielekkäältä. Voisin todellakin kuvitella että tekisin tätä työtä vuosikausia. Näyttelyiden rytmi tuo vaihtuvuutta, työ sisätää asiakaspalvelua mutta myös tutkimusta... Ensimmäistä kertaa elämässäni voin kuvitella itseni johonkin työpaikkaan. Ensimmäistä kertaa minulla on haave jostakin työpaikasta. Tämä on rakkauden kesä. Ehkä hieman erilailla kuin asia yleisemmin ajatellaan mutta niin ihanaa ja onnellista, mielekästä omaa elämää. Ajatus huomisesta työpäivästä tuo hymyn huulille. Priceless!
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
I'm a free bitch, baby..
eli lomafiiliksissä täällä!! Sain tuossa aikaisemmin illasta laitettua esseet 20s ja 17s opettajalle. Joten nyt edessä on vapaa, lomahenkinen viimeinen viikko Maastrichtissa. Ehdin tänään tekemään jo jonkin verran asioita muuttoa ajatellen; kävin läpi kamoja ja pesin pyykkiä. Sit tein vähän perusteellisemman siivouksen.
Huomenna alkaa loma aamubrunssi-piknikillä läheisessä puistossa. Joo luultavasti mennään sinne krapulalinnun ja pärskivien bambien kulmille. Testailen taas uusia reseptejä. Niin tämä piknik Sonjan kanssa. Ja sitten sitten sitten ......
R U READY???
Alkuillasta RB saapuu Maastrichtiin! UU-JEE!!! Vika viikko vietetään siis äärimmäisen laadukkaassa seurassa. Tulee ainakin nautittua kaupungista täysin siemauksin. Varmasti seura auttaa myös siihen haikeuteen mikä on kohdattava kun täältä lähtee uusiin seikkailuihin.
Huomenna alkaa loma aamubrunssi-piknikillä läheisessä puistossa. Joo luultavasti mennään sinne krapulalinnun ja pärskivien bambien kulmille. Testailen taas uusia reseptejä. Niin tämä piknik Sonjan kanssa. Ja sitten sitten sitten ......
R U READY???
Alkuillasta RB saapuu Maastrichtiin! UU-JEE!!! Vika viikko vietetään siis äärimmäisen laadukkaassa seurassa. Tulee ainakin nautittua kaupungista täysin siemauksin. Varmasti seura auttaa myös siihen haikeuteen mikä on kohdattava kun täältä lähtee uusiin seikkailuihin.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
uutuus ihanuus
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Onnekas
Ah, olen ollut nyt niin onnellinen ja kiitollinen ja tarkoituksena olisi pysytellä jatkossakin näillä linjoilla. Sairastin viikonlopun aikana mutta nyt kun tilanne on helpottunut tunnen suurta kiitollisuutta eikä normaalit pikkukivut tunnu missään. Eilen myös siivoilin täällä, kiinnostavaa ja eksoottista, eikö? Mutta kyllä tuokin helpotti oloa kummasti, varsinkin "keittiön" siivoaminen ja siistinä pitäminen tuo mielihyvää. Puhtaita pintoja!
Olen tässä aloittanut yhden rakkaimman kirjan lukemista:
" The Road goes ever on and on
Down from the door where it began.
Now far ahead the Road has gone,
And I must follow, if I can,
Pursuing it with weary feet,
Until it joins some larger way,
Where many paths and errands meet.
And whither then? I cannot say."
Kyseessä on tietenkin Lord Of The Rings nyt ensimmäistä kertaa englanniksi. Olen täällä ja täältä käsin parille ystävilleni mainostanut tuon kirjan, ei, teoksen merkittävyyttä ja olen huomannut että osaan paikoitellen ulkoa suomenkielistä versiota. Jo jonkin aikaa olen haaveillut tämän lukemisesta englanniksi, varsinkin sen jälkeen kun siirryin Pratchettin kirjoissa täysin alkuperäiskielisiin versiohin. Ei ne asiat vaan välity samalla tavalla eri kielillä. Silti se suomenkielinen taru on se tuttu ja rakas, nyt vaan seikkailen samaan maailmaan hieman erilaisesta vinkkelistä. Tämä on siis todella tuttu teos ja tarina, sitä on luettu minulle ja olen lukenut sen moneen, moneen kertaan, erilaisissa elämäntilanteissa. Ja joka kerta se on tarjonnut näkökulmia ja insight... oivalluksia, syvempää ymmärtämystä omaan elämään. Eikä tämä lukukerta ole poikkeus. Eilen illalla Frodo kumppaneineen lähti liikkeelle Shire.. Konnusta, ensimmäiset kohtaukset mustien ratsastajien kanssa.. huih, miten jäätävää. Pitää kyllä myöntää että oli hieman hankaluuksia käydä nukkumaan; talo oli harvinaisen hiljainen, josta normaali tilanteessa nauttisin täysillä mutta nyt hiljaisuus ja varsinkin sisäpihan synkkä pimeys tuntui hieman häiritsevältä. Kyllä se kertoo jotain merkittävää tarinasta, että se koskettaa ja pelottaa ja jännittää vaikka tietää tasan tarkkaan miten matka etenee ja päättyy. Tollemaisesti voisi sanoa, että tarina pitää otteessaan niin tiukasti ja tehokkaasti, että: "on vain tämä hetki"
Se on varmaan tämä kevät ja kiitollisuus joka pitää mielen virkeänä ja ihmisen liikkeessä. Eilen muiden ryhtiliikeeiden lisäksi pyrin aloittamaan pientä vatsalihasliike-rutiinia, pyrin tekemään setin niin useana iltana kuin vaan satun muistamaan. Tässä yritän kanssa harjoitella sitä lempeämpää suhtautumista, en sano että joka ilta, koska aivan varmasti tulee iltoja jolloin ei jaksa, muista tai viitsi. Eilen systeemi käynnistyin vallanmainiosti, että ilmeisesti lihakset ei ole täysin huventuneet. Nyt kun vielä keksisi muita hauskoja harjoituksia joita voi tehdä, että saa peruskuntoa kasattua taas.
Ja kaikenkukkuraksi tässä vielä jokunen foto, en saa tarpeekseni noista puista


Olen tässä aloittanut yhden rakkaimman kirjan lukemista:
" The Road goes ever on and on
Down from the door where it began.
Now far ahead the Road has gone,
And I must follow, if I can,
Pursuing it with weary feet,
Until it joins some larger way,
Where many paths and errands meet.
And whither then? I cannot say."
Kyseessä on tietenkin Lord Of The Rings nyt ensimmäistä kertaa englanniksi. Olen täällä ja täältä käsin parille ystävilleni mainostanut tuon kirjan, ei, teoksen merkittävyyttä ja olen huomannut että osaan paikoitellen ulkoa suomenkielistä versiota. Jo jonkin aikaa olen haaveillut tämän lukemisesta englanniksi, varsinkin sen jälkeen kun siirryin Pratchettin kirjoissa täysin alkuperäiskielisiin versiohin. Ei ne asiat vaan välity samalla tavalla eri kielillä. Silti se suomenkielinen taru on se tuttu ja rakas, nyt vaan seikkailen samaan maailmaan hieman erilaisesta vinkkelistä. Tämä on siis todella tuttu teos ja tarina, sitä on luettu minulle ja olen lukenut sen moneen, moneen kertaan, erilaisissa elämäntilanteissa. Ja joka kerta se on tarjonnut näkökulmia ja insight... oivalluksia, syvempää ymmärtämystä omaan elämään. Eikä tämä lukukerta ole poikkeus. Eilen illalla Frodo kumppaneineen lähti liikkeelle Shire.. Konnusta, ensimmäiset kohtaukset mustien ratsastajien kanssa.. huih, miten jäätävää. Pitää kyllä myöntää että oli hieman hankaluuksia käydä nukkumaan; talo oli harvinaisen hiljainen, josta normaali tilanteessa nauttisin täysillä mutta nyt hiljaisuus ja varsinkin sisäpihan synkkä pimeys tuntui hieman häiritsevältä. Kyllä se kertoo jotain merkittävää tarinasta, että se koskettaa ja pelottaa ja jännittää vaikka tietää tasan tarkkaan miten matka etenee ja päättyy. Tollemaisesti voisi sanoa, että tarina pitää otteessaan niin tiukasti ja tehokkaasti, että: "on vain tämä hetki"
Se on varmaan tämä kevät ja kiitollisuus joka pitää mielen virkeänä ja ihmisen liikkeessä. Eilen muiden ryhtiliikeeiden lisäksi pyrin aloittamaan pientä vatsalihasliike-rutiinia, pyrin tekemään setin niin useana iltana kuin vaan satun muistamaan. Tässä yritän kanssa harjoitella sitä lempeämpää suhtautumista, en sano että joka ilta, koska aivan varmasti tulee iltoja jolloin ei jaksa, muista tai viitsi. Eilen systeemi käynnistyin vallanmainiosti, että ilmeisesti lihakset ei ole täysin huventuneet. Nyt kun vielä keksisi muita hauskoja harjoituksia joita voi tehdä, että saa peruskuntoa kasattua taas.
Ja kaikenkukkuraksi tässä vielä jokunen foto, en saa tarpeekseni noista puista
lauantai 26. helmikuuta 2011
Asennetta
Hyvät ihmiset, mikäli ette ole vielä nähneet oheista videota, katsokaa se ensitilassa! It Rocks!
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
maanantai 8. marraskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









