Hömppää

Pikainen hömppäpostaus. Sain juuri ensimmäisen jolie.fi:stä tilaamani paketin kotiin ja testiin. Mukaan lähti Alpadermin ravitseva hoitovoide ja Couleur caramelin vaalea peiteaine. Olen lueskellut jolien tyttöjen blogeja jo useamman kuukauden mutta vasta nyt innostuin tilaamaan verkkokaupasta tuotteita. Mutta kyllä kannatti. Tuollainen kosmetiikkaostos on parhaimmillaan panostusta ja luksusta. Ja tämä on sitä parhainta laatua, tuotteet saapuvat kauniissa mintunvihreässä paketissa. Paketin sisältävä minttuinen silkkipaperinyytti sisältää paljon enemmän kuin tilaamani tuotteet, mukana on monenlaisia testereitä, jotka on valittu juuri minun ihotyypilleni. Ja löytyipä kirjeestä myös aurinkoiset terveiset lähettäjiltä. Niin hienoa.

Täytyy päästä käymään Helsingissä sijaitsevassa putiikissa mahdollisimman pian. Haaveilen myös henkilökohtaisesta meikkikurssista, jossa saa meikin, meikkivinkkejä ja 80e (eli koko rahalla) valikoida kosmetiikkaa puodin valikoimista. Olisi niin siistiä nähdä miten ammattilainen meikkaa, miten peittää punoitusta ja muutenkin millaisen ilmeen siellä saisi. Samalla pääsisi kunnolla tutustumaan tuotteisiin ihan hands on-tyylillä.

Malttamaton kun olen testasin heti apladermin voidetta, ensin hieman säikähdin tuoksua, koska olen tottunut siihen, että kaikki valtavirtameikkien tuoksut ärsyttää ruusufinniä. Tämä ei kuitenkaan ärsytä, ainakaan vielä. On todella luksusta, että kosmetiikalla voi olla joku tuoksu, kaikkien hajustamattomien vuosien jälkeen. Rasva on todella tuhdin tuntuista mutta imeytyy aivan käsittämättömän nopeasti ja jättää jälkeensä pehmeänsileän tunteen. Jee, tätä lisää!

Nyt täytyy rientää syömään hieman sienipitsaa, kohta edessä on lähtö sibeliustalolle Sinfonia Lahden konserttiin. Raportoin tuotteista lisää kun saan niihin lisää tuntumaa.

Kuulumisia

Tänään lähti painoon viime kuukausien aherruksen aikaansaannos eli artikkeli vuosikirjassa. Vielä viime päivinä tein siihen viilauksia, lähinnä muotoilin lähteitä. On muuten yllättävän vaikea päätellä erinäisten aineistojen tekijöitä, virallisia nimiä tai nimikkeitä ja kustantajia sellaisista lähteistä jossa niitä ei ole selvästi mainittu. Onneksi on kirjaston tädit ja sedät, joilta voi käydä kysymässä apua tai ainakin käydä yhdessä pohtimassa sitä, mikä minkäkin lähteen kohdalla olisi se oikea tapa merkitä lähdeluetteloon ja viitteisiin.

Eilen onnistuin myös lähes tuhoamaan oman läppärini, keikauttamalla olkalaukulla kahvikupin kumoon. Eilen iskä ahkeroi ja operoi tämän laitoksen kanssa tunteja, jotta saatiin tiedostot siirrettyä turvaan. Tänään vaikuttaa siltä, että tällä voi jopa kirjoittaa, joten ehkä koneella on vielä käyttökuukausia jäljellä.

Tänään kävin päksissä lääkärissä puhumassa vatsajutuista. Onneksi kyseessä oli hyvä tyyppi, sain itseni jonoon kahteen erilliseen testiin, jotka tulevat ajankohtaisiksi muutaman kuukauden päästä. Lääkärisysteemi jännitti aivan tuhottomasti. Olin ihan varma, että se lääkäri olisi joku vuorenkokoinen, mörähtelevä ja huonosti artikuloiva tai muuten kryptinen tapaus, joka olisi vaan todennut että mun pitäisi juoda enemmän vettä ja syödä kuivattuja hedelmiä. Onneksi kävi toisin.

Palattuani Lahteen kävin lounastamassa hyvässä seurassa ja lähdin sokoksen kautta etenemään kohti kotia. Sokoksella piti kuitenkin hetki hengailla koska siellä oli aikamoinen kattaus poliiseja mm. ns. ”Lahden poliisi” Poliisit-sarjasta. Tavallaan julkkisbongaus mutta isolla plussalla sillä kyseessä oli kuitenkin poliisijulkkisbongaus. Oli kyllä herkullinen kotimatka, kun koko ajan oli näköpiirissä vähintään yksi maija tai muu vastaava. Toisaalta hieman hämmentävää, että myös omalta kadulta lähti poliisiauto juuri kun itse kadulle käännyin. Ja eilen poliisit ajeli mun ja bimbon perässä ja kääntyivät jopa saman autoliikkeen pihaan heti mun perässä. Hieman kävi jännittämään, että josko tuolla kertaa minut olisi pysäytetty mutta eipä niin päässyt käymään.

Olen vieläkin ihan ja täysin fiiliksissä Jukka Pojan JA Sound Explosion Bandin keikasta, joka oli siis lauantaina. En onnistunut houkuttelemaan seuraa itselleni joten menin yksin. Mutta kyllä kannatti ja tällä kertaa en yhtään nolostellut sitä että tulee nähdyksi. Ja muuten paljon enemmän tulee tuollaisella pikkuklubikeikalla nähdyksi kuin Lahden öissä tai Heinolassa Jyräässä. Pessimistille tekee hurjan hyvää heittää huolet narikkaan ja vaan tanssia, laulaa ja kenties heittää hieman flirttiäkin peliin. On muuten varsin koomista, että ihmiset ei osaa taputtaa bändille vaan kaikki odottaa, että solisti kömpii lavalle. Sillä musiikilla ja bändin hyvällä tuulella on kuitenkin ratkaiseva merkitys keikan kannalta.

Mutta joo tälläisiä kuulumisia tähän väliin, paljon on sattunut ja tapahtunut muutakin mutta eiköhän tämä riitä tältä erää. Nyt alan ajattelemaan ensi viikolla edessä siintävää esitelmää/luentoa. 

Plan B

Noniin, nyt pitää iskeä uutta matoa koukkuun eli siirtyä suunnitelmasta toiseen. Syy tähän on yllättävä käänne gradun aineistojen saavutettavuudessa. Olin siis pitkällisen pähkäilyn jälkeen päätynyt valitsemaan gradulleni itselleni haastavan mutta aiheen kannalta parhaimman aineiston eli museo- ja taidelautakunnan sekä tämän jälkeisten lautakuntien dokumentit. Muutama viikko sitten ehdin yhden päivän käyttää aineistojen parissa mutta sitten hommaan tuli yksi pulma. Tila missä aineisto sijaitsee on käyttökiellossa kosteus/hiukkasongelmien vuoksi. Samaan tapaan aineisto on käyttökiellossa. Eli yhdessä hetkessä minun koko suunnitelma tulevalle vuodelle lensi roskikseen. Hetki piti kasailla ajatuksia siitä, miten tästä eteenpäin. En haluaisi kovasti muuttaa aineistoa, koska se muuttaisi asiantuntijuuttani.

Joten nyt Plan B eli nyt säädän kaikki mahdolliset "roikkuvat" opinnot alta pois. Luvassa on siis monipuolisesti kul.pon pakollisia ja valinnaisia sekä taidehistorian syventäviä. Ensimmäiseksi teen museologian viimeisen suorituksen, joka tuntuu nyt hauskimmalta aloituskohdalta. Kyseessä on siis museorakennus-essee, joka on varmasti kesäisen artikkeliprojektin jälkeen aika helppo homma, nyt kun tietoa kyseisen taidemuseon tilahistoriasta on jo valmiiksi hankittuna. Luvassa on myös diskurssianalyysin ja retoriikan opintoja. Nyt pitäisi vaan saada sellainen tahtotila ja voimapuuska, että saisin vain suoritettua suorituksen ja suorituksen sen jälkeen.

Toinen isompi juttu on tässä kovaa kyytiä lähestyvä p-h tutkimusseuran syyskokous, jossa uusi vuosikirja julkaistaan, jossa siis artikkelini, ensimmäinen julkaisuni. Samassa tilaisuudessa pidän puolen tunnin esitelmän artikkelin teemoista. Yleisönä tutkimusseuran hallitus, jäseniä, taidemuseoyhdistyksen hallituksen jäseniä eli siis paikallinen tutkijayhteisö ja sinne MINÄ (kaikista ihmisistä) menen luennoimaan. Todella omituinen ajatus. Siis todella omituista.

Aloitin tänän syksynä bailatinon uudelleen ja olen todella tyytyväinen. Viime viikolla ei ollut tuntia ja heti huomaa, että jotain puuttuu. Pidän älyttömän paljon opettajan tyylistä vetää, saa tehdä täysillä, nauttia, antaa palaa, hikoilla mutta toisaalta välillä tehdään jotain kuviota tai liikettä tarkemminkin. Edellisellä kerralla oli todella hauskaa tehdä yksi show-henkinen koreografia ja jiveä tanssitaan Rayn musiikkiin, ihanaa. Nyrkkeilysäkin kurittaminen tuo  myös hyvää energiaa, säkki on alakerrassa joten sinne pitää ottaa aina ipod mukaan, että saa voimamusaa. Toisessa ääripäässä olisi varmasti chi kungin liikkeet, joista ainakin liikkuvaa tiikeriä voisi alkaa tekemään sillä se voisi lisätä päättäväisyyttä ja sitä "hyvää vihaa", jota tarvitaan asioiden aikaansaamiseen.

Intoa saa satavarmasti myös musiikista joten sitä on luvassa Jukka Poika ja Sound Explosion Band lauantaina ja lähitulevaisuudessa siintää myös Nightwishin "Imaginaerum"-ensi esitys + konsertti.

Ruusufinni: käytössä nyt 2

Olen vaihtanut ihonhoitotuotteeni viime päivien aikana ja syy tähän on se, että sain mahdollisuuden kokeilla uutuustuotetta BTB13. tietoa Minulla kokeilussa on seerumi. Toiveissa olisi päästä eroon joka vuotisesta antibiottikuurista. Toki tuotteen käyttö tulee kalliimmaksi taloudellisesti mutta kehollisesti tuo voisi olla paljon edukkaampi. Tuotteen mukana tuli A4 käyttöohjeet ja toiveet siitä minkälaisten tuotteiden kanssa tuota suositellaan käytettäväksi. Joten uudistin ihonhoitotuotteeni niin että pois lähtivät parabeenit, mineraaliöljy, silikonit, hajusteet jne. Jonkin verran googlettelin samalla aiheesta "mitä kaikkea peruskosmetiikka sisältää". AIKA JÄRKYTTÄVÄÄ!

Ensin harkitsin ihonhoitotuotteiden tilaamista luonnonkosmetikka verkkokaupoista mutta päädyin kuitenkin ostamaan tuotteet lähempää. Syynä varmasti se, etten malttanut odottaa testaamisen aloittamista. Uusin siis puhdistusaineen ja kasvovoiteen Weledan mantelisarjasta. Olen sarjan tuotteita pyöritellyt aikaisemminkin käsissäni, joten luottavaisin mielen nappasin tuotteet testiin.

Tuo seerumi laitetaan siis puhtaalle iholle aamuin ja illoin. Sen pitää imeytyä vähintään 15 minuuttia ennen kosteusvoiteen levittämistä. Ensimmäiset kokemukset seerumista ovat sellaiset, että tuote on älyttömän riittoisaa, sitä menee vesipisaran määrä koko kasvoille. Tuote myös imeytyy todella hyvin, ei jää mitään kalvoa eikä toisaalta myöskään rasvaista fiilistä.

Kerron testistä lisää myöhemmin!

Ruusufinni: käytössä nyt 1

No nyt kun on pohjustettu hieman omaa ruusufinni taustaa ja kokemuksia pääseen käsiksi siihen, mistä todella halusin kirjoittaa eli tuotteista jotka ovat tällä hetkellä kokeilussa ja tuotteista jotka vaikuttavat lupaavalta.

Olen sellainen tyyppi, että minulla kestää monessa jutussa vuoden päivät pidempään kuin muilla siirtyä johonkin uuteen tuotteeseen tai tutustua johonkin bändiin tms. Joten ei ole yllättävää, että mineraalimeikkien kanssa kävi aikalailla samalla tavalla. Useampi ihminen oli niitä minulle suositellut mutta olin tyrmännyt kaikki ehdotukset kunnes sitten jokin aika sitten aloin tekemään pienimuotoista googlettelua ja päätin tilata kokeiluun lily lolon meikkejä. Tarkemmin tuotteet olivat Blush Away (punaisuuden peittoon käytettävä, puuterimainen peiteaine) ja Foundation (puuterimainen meikki"voide").

Täytyy sanoa, että alkuun jännäsin sitä, miten ihoni suhtautuu kabukilla sivelyyn ja niinhän siinä käy, että hetken kasvot hehkuvat mutta hehku laantuu varsin pian. Muuten minulla on käytössä hyvälaatuinen kabuki eli syypää ei ole liian karkea sivellin vaan ihoni yksinkertaisesti on niin herkkä, että pienikin sively (voi) aiheuttaa hehkumista. Tykästyin näihin tuotteisiin todella paljon ja olenkin jo tilannut samalta merkiltä muutaman luomivärinkin. Mineraalimeikit ovat todella kestäviä niin tuotteina kuin meikkinäkin.

Jonkin aikaa meni tottua meikeillä tulevaa kevyempään meikkiin, niin monta vuotta olen tottunut latomaan kasvoille sellaisen paksun kerroksen meikkiä että ei ihme että totutteluun meni hetki. Nyt paluu nestemäisiin meikkivoiteisiin tuntuisi hankalalta. On ihanaa, että meikki pysyy kasvoilla hyvin, ei esimerkiksi mene ihan pilalle jos täytyy niistää nenä tms.

Ruusufinni: kokemuksia kosmetiikasta

Ruusufinnistä ja sen miedosta muodosta couperosasta on tullut jonkinlainen uusi hittitermi ihonhoitotuotteisiin. On monenlaisia tuotteita, jota markkinoidaan näille ihotyypeille tai herkkyyksille, monet näistä ovat oman kokemuksen mukaan täyttä höttöä. Yksi erikoissarja sisältää lukuisia todella kalliita tuotteita, joista joitakin pitäisi levittää kasvoille tietty minuuttimäärä ennen altistumista triggerille, eli ennen ulos siirtymistä, ennen jokaista kahvikuppia jne. Mahdotonta minun mielestäni..

Monet muut ihotuotteet ovat erityisesti punoittavalle iholle sen vuoksi, että niihin on lisätty vihreää väriä, jonka luvataan taittavan punaisuuden tehokkaasti. Nestemäisistä tuotteista on sellainen kokemus, että ne uppoavat ihoon ja pahimmillaan sisältävät niin paljon tuoksuja tai muita ihoa ärsyttäviä aineita, että iho punoittaa pitkään paljon tehokkaammin kuin ilman tuotetta. Jotkut tuotteet ovat kyllä aika koomisia, esimerkiksi yksi kalliimman puoleinen tuote on vahvan vihreää mutta tuoksuu niin tymäkästi tilliltä, että ei sen käytöstä rapujuhla-assosiaatioiden kanssa tulisi mitään. No jos nestemäiset aineet ei toimi, niin testattu on myös kiinteämpiä nappeja. Näiden kanssa ongelmaksi muodostuu tuotteet häivyttäminen iholle kun iho on näinkin ohut ja herkkä, eikä siedä hinkkaamista. Toisena ongelmana on joka talvinen pintakuivuus, joka näyttää täysin tautiselta jos siihen päälle iskee vielä paksun meikkikerroksen.

Toivoisin todella, että joku rikas miljardööri lahjoittaisi budjettia ruusufinnin tutkimiseen, sillä nykyisellään jokainen taudista kärsivä joutuu haaskaamaan omaisuuden erilaisiin kosmetiikkakokeiluihin, erityisesti ihonhoitotuotteisiin on tullut iskettyä ihan älyttömän paljon rahaa vuosien mittaan. Kuten jo mainitsin iho herkistyy mm. tuoksuista, tämänkin ymmärtämiseen meni jokunen vuosi aikoinaan. Jos pyytää apua kaupassa tai apteekissa, pitää muistaa pitää oma pää ja aikaisemmat kokemuksen mukana sillä muuten mennään metsään ja vahvasti. Minulle on esimerkiksi myyty alkoholia sisältävä kasvovesi ja sanottu, että se on todella hyvä herkälle ja punoittavalle iholle ja "sen kuuluukin kirvellä".. auta armias kun sitä aloin käyttämään silloin kun nenä oli täysin verillä. Samaan tapaan apteekissa minulle on yritetty myydä järkyttävän kalliita ja vahvasti hajustettuja uutuustuotteita senvuoksi, että niissä sattuu lukemaan, että ne on couperosa-iholle. Tämä vielä senkin jälkeen kun selitin myyjälle ihotyyppini, ruusufinnin, kokemukset ja vielä sen, että ole opiskelijabudjetilla liikkeellä. Myyjän mielestä se sitrukselta tuoksuva 80e pikkuputeli olisi ollut paras vaihtoehto vaikka hän löysi minut perusvoidehyllykön luota.

Kokeileminen on kuitenkin ainut tapa, jolla voi saada tuntumaa siihen, mikä käy omalle iholle ja mikä ei. Yllätyksiä tulee monien tuotteiden kanssa, esimerkiksi lumenen pellavansiementä sisältävä punoittavan ihon peitenappi aikaansai vietävän kutituksen, samaan tapaan merkin hellävarainen kasvovesi saa kutiamaan mahdottomasti. Ehkä yllättävin tuote oli erisanin hellävarainen puhdistusmaito tms, joka sai aikaan niin vahvan reaktion, että aloin muistelemaan nuoruuteni "face off" elokuvaa. Kertakaikkisen kamala kutina ja kuumotus.

Ruusufinni: kokemuksia lääkkeistä

Nyt sitä aikaisemmin lupailemaani postausta ruusufinnistä. Inspis tähän kirjoitukseen tuli ihonhoitomuutoksesta, joka on meneillään mutta siitä lisää myöhemmin.

Ruusufinni on siis aknen sukulainen, kärjistetysti sitä pidetään "aikuisten" ihotautina mutta ei ole lainkaan tavatonta, että oireet alkavat jo nuorena. Minulla ensimakua oli varmasti jo ala-asteella vaikka tilanne kärjistyikin vasta ylä-asteella. Kasvojen, erityisesti poskien iho minulla on aina ollut enemmän tai vähemmän läpikuultava, ohut ja herkkä. Ylä-asteella ruusufinni alkoi oireilla nenänpielissä ja levisi pian koko nenänpäähän. Alkuun nenä punoitti ja sitä kuumotti. Koulussa joku älykkö, keksi alkaa huudella perään, että "kato härkätyttö, nenä ihan punainen". Samana iltana mentiin äidin kanssa ostamaan ensimmäiset meiki, peiteaine nenälle.

Pian tämän jälkeen näpyt alkoivat tulla, nämäkin keskittyivät alkuun vain nenän alueelle. Hoitoa hankaloitti oireiden tuleminen teininä, tietysti ajattelimme kotona, että kyseessä on normaalia finnitautia. Tämä aiheutti sen että valitsimme aivan liian rankkoja ihonhoitotuotteita. Pian näpyt alkoivat aukeilla, vuotaa verta, eivätkä ruvet pysyneet millään "kiinni". Pahimmillaan koko nenänpää oli täysin "auki" vereslihalla. Silti herkkänä tyttönä yritin tehdä kaikkeni, jotta voisin peittää punanenäni elikkä ladoin tiukat kerrokset meikkiä ihon kunnosta tai ihon puuttumisesta huolimatta.

Näillä linjoille edettiin vuosia, läpi yläasteen ja lukion. Kun lopulta onnistuin raahaamaan itseni ihotautilääkäriin oli diagnoosi selvä, vaikka lääkäri kyllä ihmetteli sitä, miten "näin nuorella" voi olla ruusufinni. En muista sainko heti ensimmäiseksi ROA-kuurin vai kokeilinko ensin apocyclin kuuria. Joka tapauksessa roakuuri palautti ihon nenänpäähän ja helpotti punoitusta ja näppyjä huomattavasti. Tästä huolimatta en ole halunnut uusia roakuuria vaikka ehkä välillä se olisi ollut paikallaan siksi, että roa nyt vaan on kamalan rankka koko keholle. Roan sijaan olen sisäistänyt pitkän apocyclin kuurin, lähes vuosittain ja lähes aina kevät/kesäaikaan. Olen myös testannut monet lääkevoiteet, rosazol ja rozex kutisevat mutta muuta vaikutusta en ole kovin havainnut. Myönnän kyllä, että monesti lääkevoidekuuri on keskeytynyt syystä tai toisesta. Viimeisimpänä lääkevoide kokeiluna testasin aknen hoidossa yleisesti käytettyä a-vitamiini voidetta mutta sen kokeilun olisi kyllä voinut jättää täysin väliin. Voide oli aivan liian rankka ohuelle iholleni ja vaikka osasin odottaa, että oireet ensin pahenisivat ja sitten helpottuisivat ei helpotusta tullut mutta iho meni niin hurjaan kuntoon, etten voinut käyttää minkäänlaista meikkiä ja iho kutisi mahdottomasti. Yritin myös hakea omalle iholle sopivaa käyttörytmiä mutta lopulta testaus piti lopettaa kun olo alkoi olla liian tuskallinen.

Eli apocyclin on se lääkevalinta, joka tähän astisista kokeiluista on toiminut parhaiten. Vaikka roalla on pahimmat sivuvaikutukset on apokin aika vastenmielinen kokemus. Kuuri kestää useamman kuukauden ja lääke aiheuttaa syvää kuvotusta, huonovointisuutta jne.

Vuosien kuluessa ruusufinnin vaikutusalue on levinnyt laajemmin kasvoille, posket punoittavat, verisuonet näkyvät ihon läpi, näppyjä tulee nenän lisäksi myös muualle kasvoihin. Poskissa näkyy kausittain näpyn tapaisia pisteitä mutta ne ovat ulkonäöstään huolimatta ihon alaisia, eivätkä ne puhkea ihon läpi. Ruusufinnin alku on jättänyt iholle, erityisesti nenään muutaman arven. Se mitä ihmiset eivät yleensä tiedä ruusufinistä on se, että ihon voimakas punoittaminen tai hehkuminen on usein varsin kivuliasta, tuntuu että verta pakkaa pienelle alueelle mahdottomasti eikä se pääse alueelta pois. Minulla punoitus lisääntyy voimakkaasti fyysisen rasituksen aikana, tästä syystä vältin liikuntaa jossakin vaiheessa. Punoitus on todella silmiinpistävää, eikä ole laisinkaan mukavaa, että yliopistoliikunnassa liikuntaryhmässä muut tuijottaa montut auki kun toisen kasvot vaihtaa väriä. Nykyään siedän tuollaisia tilanteita paremmin ja muutenkin hyväksyn ruusufinnin osaksi elämää, arkea ja juhlaa.

Ruusufinnin syntymekanismia ei tiedetä, joten hoidotkin ovat erilaisia kokeiluja. Monilta nettisivuilta voi kyllä lukea mahdottomia listoja siitä, mitä kaikkia asioita pidetään ruusufinnille altistavina, mitä kaikkea pitäisi välttää. Ehkä listat hillitsisivät ruusufinniä mutta ainakin ne estäisivät kaiken elämän.. ei saisi: syödä kuumia ruoka eikä juoda kuumia juomia, mausteita ei saisi käyttää, eikä alkoholia, saunassa ei saisi käydä, eikä auringossa, ulkona talvella ei saisi käydä, varsinkaan viimassa ja kaikesta eniten pitäisi välttää kuuman ja kylmän vaihtelua.. eli jos satut talvella olemaan ulkona niin siellä pitää olla kevääseen saakka, jottei tule liian rankkaa lämpötilavaihtelua.

Kesällä ei kirjoitella

elämää, elämää se on tämäkin...

- Lahden yöt: Haloo Helsinki ja Jukka Poika & Sound Explosion Band
- Heinolassa Jyrää: Jukka Poika & Sound Explosion Band
- Kuopio RockCock: Viikate, Apulanta, Kotiteollisuus ja Nightwish
- Apocalyptica & Karita Mattila @ Pyhäniemen kartano
- The Darkness & LADY GAGA @ Hki

- Pyhäniemen kartanon taidenäyttelyn tarkastelu samalla kun Apocalytica treenasi seuraavan päivän konserttia varten puistossa. Laadukasta kuvataidetta + Sacra = :D
- Taidekeskus Salmelan kesänäyttely. Salmelasta on tullut uusi jokakesäinen perinne, jota voi suositella kaikille kuvataiteesta tykkääville. Tänä kesänä erityisen vaikutuksen teki Milla Kuisman upeat teokset.

Musiikkifanitusta

On niin paljon erilaista kerrottavaa, että on hurjan vaikea päättää mistä aloittaisi. No mutta musiikista on aina hyvä lähteä. Olen taas oppinut arvostamaan sitä, miten suuressa roolissa musiikki on elämässäni vaikka en soita itse, enkä laulamistakaan ole koskaan vakavissani harrastanut. Päivittäin kuitenkin laulelen ja kuuntelen musiikkia genrerajoista välittämättä. Valitettavan harvoin pääsen kuuntelemaan musiikkia keikoilla mutta kun pääsen se on täyttä herkkua, täyttä elämää.

Menneellä viikolla kävin yhtenä iltana Lahden öissä kuuntelemassa Haloo Helsinkiä ja Jukka Poikaa. Pojan kanssa lavalla oli Sound Explosion Band. Molemmat keikat räjäyttivät tajunnan eli olivat sata kertaa parempia mitä odotin, eikä odotukset olleet mitenkään matalalla. Haloo Helsingin riehakkuus, itsevarmuus ja taitavuus.. ihailtavaa ja ihanaa. Ja Jukka Pojan ja SEB:n kanssa sanat ovat täysin riittämättömät. Hyväntuulista, moving body & mind... oikeasti turha yrittää kuvailla kokemusta, puistelen vaan päätä näppäimistön täällä puolen. Ja mikä ehkä yllättävintä tälläiselle hieman rockhenkiselle tyypille oli se, keikalta löytyi karkkia silmille. Se on kuitenkin äärimmäisen harvinaista, että oikeasti jonkun tyyli kolisee. Että ehkä jonkinlaista horroksesta heräämistä havaittavissa. Ehkä ihan korkea aikakin, onhan tässä jo useampi vuosi ollut tätä jotain muuta.

Musiikkin tärkeyttä ei voi korostaa liikaa eikä niitä siihen liittyviä tunteita ja merkityksiä ole mahdollista kuvata tai välittää. Henkilökohtaisesti musiikki on ollut keskeisessä roolissa läpi elämän. Pikkulapsena kuuntelin Pellonpäätä ja rallattelin omia lauluja, improvisaatio oli kova juttu. Lapsena järjestin kavereiden kanssa keikkoja omassa olohuoneessa naapuriston perheille. Nauhoittelin mankalla myös feikkiradio-ohjelmia kavereiden kanssa. Esiteininä ensimmäinen ihastus oli todellista "kaukorakkautta" ajan suosituimman poikabändin pahispoikaan. Siihen hahmoon liitti ensimmäiset fantasiat, haaveet ja tietysti huoneen seinät oli täysin täynnä kyseisen bändin julisteita.

Seuraavaksi suuremman puoleisessa murrekohdassa musiikkityyli oli kovasti hakusessa ja ehkä siitä johtuen kyseinen aika tuntuu jälkeen päin ahdistavalta vaikka oikeasti sekä aikaa ennen että sen jälkeen oli paljon ahdistavampaa. Ei ollut sitä oman oloista musiikkia josta voisi imeä voimaa. Mutta seuraavaksi löytyi, kyllä vaan. Uudet ystävät ja kuviot toivat elämään suomalaisen rock-musiikin. Ennenkaikkea CMX. Samaan aikaan aloin lukemaan intohimoisesti fantasiaa ja edelleenkin esimerkiksi kappale Siivekäs vie minut Robin Hobbin Salamurhaaja-trilogian maisemiin. Kuten arvata saattaa CMX:stä tuli seuraava fanaattisen fanittamisen kohde. Kyseinen bändi ei ehkä ollut se helpoin kohde, koska esimerkiksi nettipalstan lukeminen vaatisi jonkinlaista sarkasmin ja ironian tajua, joka oli minulta tuolloin täysin hakusessa. Siis täysin. Joten muutamat vuodet olivat hämmentäviä, pelonsekaisen kunnoituksen, haaveilun ja fantasian sekoitus. Äiti kuvaa pahinta superfanitusta "Pyhä Yrjänä"- kaudeksi. Nimitys on varmasti täysin paikallaan. Vaikka Jannehan se tietysti oli se ensimmäinen fantasia-ihailun kohde, eihän sitä alkuun edes uskaltanut vilkaista Yrjänää päin. Pahinpaan fanituskauteen osui vielä muutama koominen kohtaaminen yhtyeen kanssa, satuttiin nimittäin muutamaan otteeseen samaan aikaan samaan hotelliin. Ne tapaamiset on sellaisia, että edelleenkin hävettää toisaalta naurattaa mutta hävettää. Oh my god. Mutta toisaalta ymmärrän itseäni sillä kyseiset herrat olivat aikalailla jumal-asemassa minun henkilökohtaisessa maailmankaikkeudessani. Enkä nyt laisinkaan alkaisi vannomaan, etten voisi edelleenkin pudota polvilleni nauramaan kyseisen yhtyeen eteen, vaikka olenkin sen jo kertaalleen tehnyt. Kyllä ihan oikeasti näin tein. Mutta se oli se ensimmäinen kerta kun näin kyseisen orkesterin lavan ulkopuolella. Toisella kertaa revin jostain ihmeestä uskallusta sen verran, että kävin antamassa Akille muutaman kuvan maalauksista joita olin tehnyt a. Akista itsestään ja b. yhdestä bändin kappaleesta. Vieläkin alkaa jännittämään kun ajattelen tilannetta. Kolmannella kertaa satuttiin vaan yhtyeen kanssa samalle terassille ja tietysti Akin kanssa samaan aikaan tiskille. Herra yritti jotain kertoilla siitä, miten valkoviini jäillä olisi kesän hittijuoma mutta en kyllä ollut laisinkaan puhekykyinen vaikka ihan vaan vissyä join.

Kun nyt oikein ajattelin noita tilanteita, niin en ollenkaan ihmettele sitä, että olen ujostellut ja muutenkin käyttäytynyt hieman mielenkiintoisesti. Koska tosiasia on se, että olen todella ujo ja herkkä. Ja musiikki on ollut ja on se asia josta haen voimaa ja tukea tunteille. Musiikin kautta olen päässyt kosketukseen esimerkiksi oman aggressioon. Musiikilla voin ladata itseni niin, että pystyn toimimaan museo-oppaana, minä ikuinen esiintymiskammoinen. Musiikki tanssittaa ja musiikin avulla on myös mahdollista päästää se herkkä ja tunteellinen puoli esiin. Musiikki auttaa perfektionismiin. (CMX:lle superkiitokset Ei Yksikään kappaleesta.) Nyt kirjoitan, että musiikki auttaa siihen ja tuohon mutta kaiketi olen vaan luontaisesti oppinut käyttämään musiikkia mm. noihin mainittuihin asioihin.

On muuten mielenkiintoista, että usein kun lähden katselemaan ihmisiä hämmennyn suuresti siitä, että ne ihmiset myös näkee minut. Siinä se ujous on taas pelissä. Siis tottakai tajuan, että kun lähden kodista ulos ihmiset näkee minut mutten osaa vieläkään olla katsottavana. Samaan olen kohdannut myös keikoilla, esimerkiksi apocalyptican kohdalla. Sitä laittautuu keikkameininkeihin ja menee katsomaan, kuulemaan orkesteria ja hoilaamaan mukana.. mutta jösses sitä ujoilua jos lavalta joku näyttää näkevän minut. Mutta musiikin avulla voin olla rohkea, kuvitella sellaisen hetken jossa olisin huomion keskipisteenä rennosti. Esimerkiksi Haloo Helsingin Ellin ihana painoton riehuminen lavalla on vapauttavaa katsottavaa, hetken on itsekin lavalla.

Musiikki on ihana asia. Rakastan uusi musiikkituttavuuksia vaikka uuden bändin hyväksyminen osaksi omaa makua kestääkin minulla pidempään kuin muilla. Muutos on aika tricky asia meikäläiselle. Samalla rakastan niitä yhtyeitä joiden kanssa on voinut kasvaa. Esimerkiksi Tuomari Nurmio, Miljoonasade ja Queen on kulkenut elämässä hyvinkin pitkään. Nurmiota, erityisesti Ramonaa, kuuntelin vinyyliltä, aika jolloin omina levyinä oli Rölli-levyt. Meillä on historiaa.

Musiikki ei ole vain taustamusaa, jotain jota kuuntelee kun ei muuta ole menossa vaikka musiikki voi toimia sellaisenakin. Keikoilla ja konserteissa on ihana kun voi hengittää musiikkia, tunnet rummut ja basson hengityksessäsi.  Musiikki ympäröi.

Kynsihömppää

Pikafotoja kynsihömpästä. Ensimmäisiä kokeiluja kukin joten silmäilkää sillä silmällä.

Ekat pollalakkaukset

Samat sävyt, eri kuosi

Polla vol. 2
samat sävyt eri järjestys

Pratchett: "Sometimes glass glitters more than diamonds because it has more to prove" 

jännät päivät

Olipa jännä päivä eilen. Oikeastaan on ollut sarja erilailla jännittäviä päiviä. Olen kamalan tyytyväinen siitä, miten hyvin olen päässyt sisälle omaan työkuvioon. Olen saanut takaisin sen tunteen, että tämä on todella minun oma juttu ja saan itse päättää mitä käsittelen ja miten. Mahtavaa!

Eilen pidin ensimmäisen opastuksen uuteen näyttelyyn. Tällä kertaa kuulijoina oli niin hyvä porukka ihmisiä ja paikalle oli tullut myös yksi ihana tuttu viime kesältä, joten opastus sujui varsin hyvin ollakseen ensimmäinen laatuaan kyseiseen näyttelyyn. Samalla reissulla kävin taas jakamassa ilmotuksia näyttelystä ja opastuksista keskustaan. Oli muuten todekka hiostava päivä eilen.

 Eiliselle oli ennustettu hurjaa ukkospäivää mutta eipä jyrähtänyt kertaakaan näillä kulmilla. Eikä edes satanut kunnolla. Mutta ehkäpä tänään? Jo eilen oli niin hiostavan kuuman kostea ilma, että tuntuu että kyllä sen ukkosen tai vähintään kaatosateen olisi tultava jotta ilma voisi raikastua.

Jatkoin viikonloppuna aleostostelua mutta lisään niistä kuvia ja kertomuksia joku toinen kerta. Sen verran voin sanoa, että todella hyviä löytöjä ja todella käyttisvaatteita osasin valikoida ja olen älyttömän tyytyväinen.

Lähetän vielä näin sähköisesti vaarille isosti terveisiä, tervehtymisiä ja voimia sinne sairaalanmäelle!

Eli varsin monisävyisiä päiviä on ollut tässä sarja. Paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä. Huolia ja hassuttelua. Miniloma mökillä. Shoppailua Kouvolassa. Töitä. Tutkimusta. Hömppää. Elämän kerrostumat. Nyt tuplaespresso soijamaidolla ja uutta päivää takomaan.

" Why not go out on a limb? That's where the fruit is."

Kesäjuttuja

No mitenkäs tässä taas kävi näin, että blogipostauksesta on kamalan pitkä aika. No varmaankin sen takia, että olen varsin uppoutunut tutkimusprojektiin, artikkelinkirjoittamiseen, yleisöopastuksen kirjoittamiseen.. Väsäsin myös sellaisen tosi simppelin "mainoksen" tulevista yleisöopastuksista ja nyt yritän miettiä että missä kaikkialla täällä on yleisiä ilmotustauluja..

Ekat mapit

Hömppärintamalla uutuutena on Pinterest ja sen kautta löytyneet erilaiset sivustot. Eilen illalla ilahdutin itseäni väsäämällä liukuvärjätyt kynsilakkaukset itselleni, ensimmäisellä yrityksellä tuli sen verran kivaa jälkeä että aion väsätä samanlaiset tänään myös varpaankynsiin. ohje täältä

Pikafoto eiliseltä

Postaustahtia on varmasti hidastanut myös se, että jänskättelin tässä yhtä lääkärijuttua. Mutta onneksi ja iloksi lääkäri soitteli eilen tuloksia ja kertoili että kaikki on kunnossa, eli ole keliakiaa tällä tytsyllä. Erikoislääkärille pääsen kuitenkin jossakin vaiheessa, vaikka varsinaisia toimenpiteitä en kovasti ilolla odottele on kuitenkin tosi hyvä tarkistaa, että systeemit on kunnossa.



Loppukevennykseksi lisää fotoja:

Avomaankurkku

Parsasalaattia parvekelaatikossa

Tässä todellinen ylpeyden aiheeni, siemenestä kasvatetut
kurpitsat, etualalla myös mysteeritaimi ja chili

Pinaatti ja mangoldia

Ensimmäisten retiisien satokausi

Ehkä parasta kesäruokaa: vesimeloonia, fetaa ja oliiveja

Ainiin, oon alkanut geokätköilemään

Pionit kukkii niin runsaasti, että niitä raaskii ottaa jopa maljakkoon

Millan ensimmäinen geokätkölöytö

oman blogin luonteesta

Olen lueskellut erilaisia blogeja viikonlopun aikana ja olen alkanut ajattelemaan tämän blogin funktiota. Alkuun tämä toimi foorumina jonka kautta jaoin käsityöjuttuja tietyille kavereille. Seuraavaksi blogi toimi kommunikaatiovälineenä opiskeluvaihtovuoteni aikana. Silloin kirjoitin tekstejä pääasiallisesti sukulaisille ja kavereille. Nyt suomeutuneena blogi on hakenut muotoaan. Edelleen ajatuksena on kirjoittaa asioista jotka kiinnostaa eli tarkoituksena on jakaa asioita tutuille ja ehkä muutamalla tuntemattomallekin.

Muiden blogeissa olen huomannut, että tykkään erityisesti sellaisista blogeista jotka joko keskittyy johonkin tiettyyn teemaan, esimerkiksi kosmetiikkaan, tai kertoo mielekkäällä ja omaleimaisella tavalla laajemmin elämästä. Oma mielenkiintoni ja harrastamiseni jakaantuu varsin laajalle alueelle, joten en usko että blogia tulisi päivitettyä jos rajaisin sen vaan esimerkiksi käsitöihin tai kokkaamiseen. En myöskään koe, että olisin tarpeeksi asiantunteva kirjoittamaan vaan yhdestä aiheesta niin, että siitä voisi hyötyä joku muukin. Eli siis sekamelskameiningeillä jatketaan.

Olen kuitenkin ajatellut laajentaa aiheita jonkin verran. Ehkä lisätä vähän reseptejä tai ruokakuvia. Ehkä voisin myös kirjoitella joitan omakohtaisia kokemuksia ihonhoitojutuista. Aina aika ajoin teen nettitutkimusta ruusufinnistä ja siitä ei tunnu löytyvän sellaisia tekstejä mitä haluaisin lukea, joten ajattelin, että voisin kirjoitella omista kokemuksistani tänne, jospa niistä joku hyötyisi.

Summer fizz

Hömppäputki jatkuu.. eilisen ihanin löytö on lindexin pollamekko. Nappasin tänään mekosta pari pikafotoa mutta lupaan ottaa parempia ja edustavampia fotoja kun otan mekon kunnolla käyttöön. Eli fotoissa esiintyy juuri herännyt pörröpää, meikittä ja myös lähes kahvitta (kääk!). Vaate ei nimittäin näytä oikein miltään ripustettuna mutta päällä se on mitä ihanin fiftarihenkinen monikäyttöinen mekko, josta arvelisin tulevan mun vakkarivaate. Pitää lisätä vielä että aion hankkia kapean pinkin vyön tuohon vuotärölle, se tulee tekemään kokonaisuudesta vielä upeamman. Tämä tulee yhdistymään älyttömän hyvin esimerkiksi mun nahkarotsien kanssa ja lupaan vielä senkin että lisään tänne lähitulevaisuudessa kuvan jossa päälläni on sekä tämä mekko että se bloomitin keinonahkarotsi, josta en ole vielä ehtinyt/muistanut lisätä fotoa tänne. Ja kuvitelkaapa tämä mekko niiden vaaleanpunaisten gaborin kiilakantaisten kenkien kanssa, ihanaa. Tämä vaate otetaan heti käyttöön :)

Eli siis kyseessä todellakin on lindexin Holly & Whyte sarjan mekko

Tässä fotossa näkyy myös ihanat gaborin kengät ja koska yritin kuvata yksin täytyi ottaa peili avuksi

Mekko sivusta

edestä

takaa

keskeltä edestä

koipi kenkineen pääsi myös kuvaan

lopuksi vielä otsikon alkuperä eli kesätuoksuni, joka löytyi vuonna 2006 Roomasta 

Vaatefotoja

Uudempi Bloomit-vaatteeni, oli muuten harvinaisen vaikea saada tämän vaatteen  "jujut" valokuvattua

Yksityiskohtaa ylhäältä

Ja alhaalta

Vähän tuoreempaa hankintaa, eilisen rokkipaita läheltä

ja vähän etäämmältä (gina tricot)

Paitaan (ja muutenkin tyyliin) sopivat mutterimaiset sormukset löytyivät henkkamaukasta ja olivat vielä alennuksessa

kukkakarkkia

Kesähömppää oikein olan takaa. Ensiksi hieman flower poweria. Minikimpussa on lupiininlehtiä muutaman kielon oksan kera. Oli minusta niin symppiksen oloinen minikimppu, että siitä oli aivan pakko ottaa foto. Loput kuvat onkin ihan pihalta; syreenit, särkynyt sydän ja pari herkuttelukuvaa hortenssiasta.

Perussettiä

Uh, kun on hiostava ilma. Viime yönä oli kylmää, piti käydä hunnuttamassa lukuisia kasveja ja nyt taas puolestaan ilma enteilee sadetta. Hetki sitten paleli ja piti lisätä lämmitystä nyt taas piti laittaa tuuletin päälle että ahdistavan kuuma olotila helpottaisi. Olenkohan napannut äidiltäni nipun oireita, nämä ei ihan tunnu omilta.

Eniveis, mummi ja ukki tulee kylään tulevana viikonloppuna, joten nyt täällä pähkäillään ruoka- ja aktiviteettijuttuja. Mietittään milloin ehditään kauppaan ja mitä kukakin ottaa vastuulleen. Perussettiä sekin tavallaan. Hauskaa kyllä että vieraat tulevat, on mennyt useampi kuukausi siitä kun viimeksi heitä tapasin. Tällä vierailulla olisi ehkä tarkoitus käydä piipahtamassa historiallisessa museossa ihmettelemässä Jugend-aarteita.

Parvekkeella itäminen intoutuu: tillit ja retiisit ovat antaneet elonmerkkejä itsestään. Tänään nappasin parvekkeelle myös pikku nipun oreganoa pihanpuolelta, saa nähdä jaksaako se alkaa elämään ruukussa ruohikon sijaan. Kaipaisin kovasti jotain väriä tuohon parvekkeelle vaikka tiedostan että kohta siellä toivottavasti vihreyttä ja vehreyttä riittää. Tässä vaiheessa se vaan näyttää niin autiolta ja karulta

Meidän Milla-villakoira inhoa koko olemuksellaan jäätelöauton tunnusmelodiaa. Se mainos tulee aika tiiviisti telkkarissa ja aina silloin uninen koira säntää vihaisena ulos vuoteesta ja sohvan nurkkaan haukkumaan. Viime aikoina haukkumisesta on alkanut kehittyä jopa ulvomista tai ulvahtelua. Tähän mennessä olen ainut perheenjäsen joka on päässyt todistamaan tätä kehitystä mutta uskon että se mainos sattuu kohdalle vielä niin että muutkin pääsevät nauttimaan minikoiran musisoinnista.

Parvekepuutarha intoilua

Viikossa ehtii paljon. Viikossa olen hurahtanut tuohon omaan pieneen parvekepuutarhaan ihan head over heals. Vasta viikko sitten mylläsin tuolla parvekkeen puutarhakuntoon, samana päivänä kylvin ensimmäiset siemenet. Lauantaina tein lisäkylvöksiä. Uutuuksina ovat retiisit, myskikurpitsat ja oranssivartinen mangoldi.

Ja jo viikossa kasvu on alkanut noissa ensinnä kylvetyissä. Paksoi nousee komeasti, sitä pääsee kohta harventamaan. Myös pinaatti ja parsasalaatti nousee. Eilen illalla havaitsin myös mahdottoman herkät pienet tillin alut. Yläpuolella topakka paksoi.

Uskon, että ihmiset eivät uskoneet että näin innostun tästä hommasta. Minua muistetettiin, että kun parvekepuutarhan laittaa sitä pitää muistaa myös kastella ja hoitaa muutenkin. Alku on ainakin ollut voitokas, tuntuu että olen enemmän parvekkeella kuin sisällä. Kevyttä kastelua kasvit ovat saaneet pari kertaa päivässä.

Tuo parvekehan on sellainen, että siihen paistaa porottaa täysin esteettä aamun ja aamupäivän mutta illalla se on varjoisa. Vein juuri huvikseni parvekkeelle lämpömittarin. Paahteessa ne näyttää tälle hetkelle yli 36 astetta. Pitää ehkä siirtää mittari varjoon, että tulisi vähän luotettavampi tulos. Mutta kyllä tuo paikka tällä hetkellä on todella paahteinen.

Seuraavana parvekeprojektina olisi parvekelaatikkojen kiinnittäminen kaiteeseen. Saatan myös saada lisäväriä minipuutarhaan. Voi olla, että parvekkeelle pamahtaa joku kasvitaimi ystäväni vanhempien puutarhalta. Jännää! Samainen ystävä tiedusteli minulta eilen, enkö ole harkinnut valmiiden taimien hommaamista. En osannut siihen oikein vastata siinä tilanteessa, joka johtuu varmasti aika paljon siitä, ettei sellainen ajatus ole päähän pälkähtänyt. Tuolla parvekepuutarhalla on parin vuoden historia. Aikaisempina vuosina sen hoito on ollut pääosin vanhempien vastuulla. Samaan tapaan aikaisemmin miellä on kasvatettu lähinnä salaatteja ja yrttejä. Kasvatus siemenestä on onnistunut varsin hyvin aikaisemmilla kerroilla ja jotenkin tuntuu ettei yrttejä tai salaatteja oikein viitsi ostaa taimina, kun kevyellä ja toistuvalla kylvämisellä saa koko kesäksi satoa. Ja koska en aikaisemmin ole ollut vastuussa tai näin innostunut projektista niin en ole alkanut harkitsemaankaan mitään suurempia kasveja ja taimia. Ja uskon että vanhempien innostusta on rajoittanut ajatus siitä, että he ovat jättäneet puutarhan minun vastuulle omien lomiensa ajaksi, eivätkä he ole halunneet sitoa minua liian suuriin kastelu- ja hoitamisvelvoitteisiin.

Nyt kyllä innostaa ja parveke on täyttynyt ruukuista ja kylvöksistä niin että sinne ei enää mitään pöytää saakkaan mahtumaan. Mutta onhan siellä yksi tuoli josta voi ihailla puutarhan muotoutumista. Pähkäilen tässä juuri, että olisikohan syytä huputtaa hetkellisesti myös nuo muut kylvökset sillä hunnutetut / huputetut ovat lähteneet voimakkaimmin kasvamaan. Ehkäpa annan tilanteen olla vielä sellaisenaan mutta jos muiden kasvu hiipuu voi tilannetta arvioida vielä uudestaan.

Miniyksiöstä parvekkeelle

Kun olin päivän puuhannut miniyksiön sisustuksen parissa aloin katselemaan ulospäin. Joten eilisen päivän puuhasin parvekkeella :) Aamupäivällä nautin helteestä pesemällä parvekkeen kaiteet. Kaiteen pesuoperaatio kävi ihan lihastreenistä sillä meillä on ollut parina viime vuotena keittiöpuutarha muuttolaatikoissa parvekkeella. Nämä laatikot piti siis yksitellen siirtää ja järjestellä moneen kertaan että pääsin kaiteeseen käsiksi.

Illalla haettiin  pari säkkiä multaa ja kuutisen pussia yrttien ja salaattien siemeniä. Suunnilleen kymmeneen asti illalla puuhastelin parvekkeella lisäten ja sekoittaen multaa, kylvämällä kasveja, kastelemalla kylvöksiä jne. Kohta lähden taas kastelemaan. Tulossa on siis paksoita, persiljaa, tilliä, pinaattia, parsasalaattia ja pillisipulia.

Haluaisin sisustaa tuotakin tilaa vielä vähän lisää. Haaveissa olisi saada tuonne joku sievä pieni pöytä, johon saisi jonkun kauniin kukan. Tuossa olisi jumalaista juoda aamukahvi tai käydä muuten vaan hengaamassa. Pari fotoa kylvöksistä.

 Osa kylvöksistä on syytä peittää alkuun. Oli muuten varsin hankalaa yrittää kuvata näitä muuttolaatikko-istutuksia. Näitä on siis yhteensä yhdeksän, kahdeksan rivissä ja yksi jonon jatkeena parvekkeen laidasta laitaan.

Lopuksi vielä pikafoto upeasta maijasta. 

Aurinkoa miniyksiössä

Olen puuhastellut viime päivät miniyksiöni sisustuksen parissa. Innostus lähti perjantain Lappeenranta-ekskursioista, kiitos tätsä vielä kertaalleen! Reissu oli mahtava, uusia jumalaisia vaatteita ja ihania retrokankaita. Vaatteet Bloomitista mutta niistä teen erillisen kirjoituksen joskus myöhemmin. Saadut ihanat retrohenkiset virkatut oranssit tekstiilit innostivat monenlaiseen muutokseen. Nuo uudet tekstiilit eivät olen vielä käytössä mutta niille on selvät suunnitelmat eli uusi elämä vanhalle. Tästäkin kirjoitan toiste lisää. Vaikka olen pääasiallisesti tälläinen pinkki, violetti, turkoosi- akselin ihminen, pidän myös paljon oranssista. Oranssi on voimaväri, lämmin ja aurinkoinen. Oranssin kanssa on ihana yhdistellä viileitä ja vahvoja värejä kuten sinistä ja violettia. Eli en ole täysin kelkkaani kääntänyt. Tosiaan sunnuntaina siivosin ja sisustin miniyksiön uudelleen tässä teille pieniä maistiaisia. 

Verhojen väriloistoa

Ihanat siniset kurttuverhot osoittautuivat todellla hankaliksi kuvata mutta tässä kuvassa tekstuuri näkyy 

Itun vanha kahvipannu on päässyt pöydälle tuomenkukkien kanssa

Pikaisesti tumman punaisesta pinkkiin tuunattu kirppispeili

Miniyksiön pelastuksena lisää peilejä

Ihanat pentikin kynttilänjalat (kiitos Nelli niistä lahjakorteista!) tuplaantuu peilin avulla

Huomatkaa miten hienosti Pepsin vara-cacib-ruusuke sointuu sisustukseen ja ihan sen takia se onkin esillä

Tässä pieni vilaus minulle uudesta, muuten retrovanhasta virkatusta kankaasta

Sama värimaailma jatkuu pikkutyynyissä

Tuomenkukkien tuoksussa on ihana nukkua

Tuomi kurottelee kohti lasipäärynää

Lasipäärynän kautta on mahdollista nähdä paljon

Vaikka joulu on jo takana (ja edessä) päin on näille itämaistyylisille tunnelmavaloille paikka myös kesäkodissa

Äitienpäivää

Me lähdetään tänään käymään mökillä ja mummolassa. Odotan reissua innokkaana, on mennyt useampi viikko siitä kun olen viimeksi käynyt mummolassa ja useita kuukausia että olen kunnolla käynyt mökillä. Pepsiä on ollut kova ikävä viime aikoina. Eilenkin kun mietin mökille menoa näin sieluni silmillä miten rouva hauva olisi tepastellut ja nuuhkinut siellä pihassa, pepe tekisi perusteelliset tupatarkastukset ja kulkisi perässä kuin varjo, silti elämästään täysillä nauttien. Tuntuu kivalta että pääsee nyt moikkaamaan Pepsiä ehkä hitusen konkreettisemmin. Suunnitellaan äidin kanssa sinne haudalle joku kiva kukkajuttu ja omana projektina olisi kesän aikana tehdä niille pienille haudoille jotkut pikkupatsaat tai kyltit. Heh näyttääpä pirteältä äitienpäiväpostaukselta mutta oikeasti tunnelma on pirteä ja onnellinen. Pepsi elää mietteissä päivittäin mutta enää ajatus ei satuta niin kovasti kuin aikaisemmin.

Milla on ollut supersöpö haukku viime päivinä. Se on leiriintynyt yläkertaan minun viereen vaikka olen jo ollut useamman päivän kotona, että voisi kuvitella että se voisi vähitellen alkaa uskomaan siihen, etten karkaa ihan lähiakoina. Mutta onhan se hauskaa, että toinen voi vaihtaa kerrosta ja makuuhuonetta fiiliksiensä mukaan.

Opiskelu- ja työsaavutusten myötä ja noin muutenkin olen saavuttanut jonkinlaisen mielekkyyden ja rauhallisuuden. Tuntuu että energiaa on enemmän kuin aikoihin. Olen paremmalla mielellä ja asioilla on merkitystä. Tasapainoista ja monipuolista, aktivoivaa ja rauhoittavaa.. Ihmiset hymyilee ja voi hymyillä takaisin. Olen tässä jo vähän pidempään fiilistellyt sitä, että tuntuu että jokin minussa on loksahtanut parempaan asemaan, jokin asetus on löytänyt sopivan paikan. En jännitä niin paljon kuin aikaisemmin, en ota hirveästi kierroksia, eikä tule niin paljon niitä menneen elämän kaavoja, negatiivisia ennakko-odotuksia ja ikäviä muistoja päivittäisella tasolla. Ehkä sitä vähitellen alkaa olla itsensä kanssa samassa joukkueessa, samalla puolella.

Keväthöttöä

Kevät-uutuuksia, jotka haluaisin ottaa käyttöön välittömästi 

 Object collectors item-mekko tästä

Lähikuvaa kankaasta

Jumalaiset Gaborin viileän pinkit kesäsandaalit tähän tapaan


ps. loppuun vielä yksi hieman vanhempi ihanuus joka on aktiivisessa käytössä

Tämä on siis Bloomitin alennusmyynnistä ostettu upea takki, jonka etupuoli on vaatimaton ja pelkistetty mutta takana on ihana koristus
bloomit