Ruusufinni: kokemuksia lääkkeistä

Nyt sitä aikaisemmin lupailemaani postausta ruusufinnistä. Inspis tähän kirjoitukseen tuli ihonhoitomuutoksesta, joka on meneillään mutta siitä lisää myöhemmin.

Ruusufinni on siis aknen sukulainen, kärjistetysti sitä pidetään "aikuisten" ihotautina mutta ei ole lainkaan tavatonta, että oireet alkavat jo nuorena. Minulla ensimakua oli varmasti jo ala-asteella vaikka tilanne kärjistyikin vasta ylä-asteella. Kasvojen, erityisesti poskien iho minulla on aina ollut enemmän tai vähemmän läpikuultava, ohut ja herkkä. Ylä-asteella ruusufinni alkoi oireilla nenänpielissä ja levisi pian koko nenänpäähän. Alkuun nenä punoitti ja sitä kuumotti. Koulussa joku älykkö, keksi alkaa huudella perään, että "kato härkätyttö, nenä ihan punainen". Samana iltana mentiin äidin kanssa ostamaan ensimmäiset meiki, peiteaine nenälle.

Pian tämän jälkeen näpyt alkoivat tulla, nämäkin keskittyivät alkuun vain nenän alueelle. Hoitoa hankaloitti oireiden tuleminen teininä, tietysti ajattelimme kotona, että kyseessä on normaalia finnitautia. Tämä aiheutti sen että valitsimme aivan liian rankkoja ihonhoitotuotteita. Pian näpyt alkoivat aukeilla, vuotaa verta, eivätkä ruvet pysyneet millään "kiinni". Pahimmillaan koko nenänpää oli täysin "auki" vereslihalla. Silti herkkänä tyttönä yritin tehdä kaikkeni, jotta voisin peittää punanenäni elikkä ladoin tiukat kerrokset meikkiä ihon kunnosta tai ihon puuttumisesta huolimatta.

Näillä linjoille edettiin vuosia, läpi yläasteen ja lukion. Kun lopulta onnistuin raahaamaan itseni ihotautilääkäriin oli diagnoosi selvä, vaikka lääkäri kyllä ihmetteli sitä, miten "näin nuorella" voi olla ruusufinni. En muista sainko heti ensimmäiseksi ROA-kuurin vai kokeilinko ensin apocyclin kuuria. Joka tapauksessa roakuuri palautti ihon nenänpäähän ja helpotti punoitusta ja näppyjä huomattavasti. Tästä huolimatta en ole halunnut uusia roakuuria vaikka ehkä välillä se olisi ollut paikallaan siksi, että roa nyt vaan on kamalan rankka koko keholle. Roan sijaan olen sisäistänyt pitkän apocyclin kuurin, lähes vuosittain ja lähes aina kevät/kesäaikaan. Olen myös testannut monet lääkevoiteet, rosazol ja rozex kutisevat mutta muuta vaikutusta en ole kovin havainnut. Myönnän kyllä, että monesti lääkevoidekuuri on keskeytynyt syystä tai toisesta. Viimeisimpänä lääkevoide kokeiluna testasin aknen hoidossa yleisesti käytettyä a-vitamiini voidetta mutta sen kokeilun olisi kyllä voinut jättää täysin väliin. Voide oli aivan liian rankka ohuelle iholleni ja vaikka osasin odottaa, että oireet ensin pahenisivat ja sitten helpottuisivat ei helpotusta tullut mutta iho meni niin hurjaan kuntoon, etten voinut käyttää minkäänlaista meikkiä ja iho kutisi mahdottomasti. Yritin myös hakea omalle iholle sopivaa käyttörytmiä mutta lopulta testaus piti lopettaa kun olo alkoi olla liian tuskallinen.

Eli apocyclin on se lääkevalinta, joka tähän astisista kokeiluista on toiminut parhaiten. Vaikka roalla on pahimmat sivuvaikutukset on apokin aika vastenmielinen kokemus. Kuuri kestää useamman kuukauden ja lääke aiheuttaa syvää kuvotusta, huonovointisuutta jne.

Vuosien kuluessa ruusufinnin vaikutusalue on levinnyt laajemmin kasvoille, posket punoittavat, verisuonet näkyvät ihon läpi, näppyjä tulee nenän lisäksi myös muualle kasvoihin. Poskissa näkyy kausittain näpyn tapaisia pisteitä mutta ne ovat ulkonäöstään huolimatta ihon alaisia, eivätkä ne puhkea ihon läpi. Ruusufinnin alku on jättänyt iholle, erityisesti nenään muutaman arven. Se mitä ihmiset eivät yleensä tiedä ruusufinistä on se, että ihon voimakas punoittaminen tai hehkuminen on usein varsin kivuliasta, tuntuu että verta pakkaa pienelle alueelle mahdottomasti eikä se pääse alueelta pois. Minulla punoitus lisääntyy voimakkaasti fyysisen rasituksen aikana, tästä syystä vältin liikuntaa jossakin vaiheessa. Punoitus on todella silmiinpistävää, eikä ole laisinkaan mukavaa, että yliopistoliikunnassa liikuntaryhmässä muut tuijottaa montut auki kun toisen kasvot vaihtaa väriä. Nykyään siedän tuollaisia tilanteita paremmin ja muutenkin hyväksyn ruusufinnin osaksi elämää, arkea ja juhlaa.

Ruusufinnin syntymekanismia ei tiedetä, joten hoidotkin ovat erilaisia kokeiluja. Monilta nettisivuilta voi kyllä lukea mahdottomia listoja siitä, mitä kaikkia asioita pidetään ruusufinnille altistavina, mitä kaikkea pitäisi välttää. Ehkä listat hillitsisivät ruusufinniä mutta ainakin ne estäisivät kaiken elämän.. ei saisi: syödä kuumia ruoka eikä juoda kuumia juomia, mausteita ei saisi käyttää, eikä alkoholia, saunassa ei saisi käydä, eikä auringossa, ulkona talvella ei saisi käydä, varsinkaan viimassa ja kaikesta eniten pitäisi välttää kuuman ja kylmän vaihtelua.. eli jos satut talvella olemaan ulkona niin siellä pitää olla kevääseen saakka, jottei tule liian rankkaa lämpötilavaihtelua.