Kuulumisia

Tänään lähti painoon viime kuukausien aherruksen aikaansaannos eli artikkeli vuosikirjassa. Vielä viime päivinä tein siihen viilauksia, lähinnä muotoilin lähteitä. On muuten yllättävän vaikea päätellä erinäisten aineistojen tekijöitä, virallisia nimiä tai nimikkeitä ja kustantajia sellaisista lähteistä jossa niitä ei ole selvästi mainittu. Onneksi on kirjaston tädit ja sedät, joilta voi käydä kysymässä apua tai ainakin käydä yhdessä pohtimassa sitä, mikä minkäkin lähteen kohdalla olisi se oikea tapa merkitä lähdeluetteloon ja viitteisiin.

Eilen onnistuin myös lähes tuhoamaan oman läppärini, keikauttamalla olkalaukulla kahvikupin kumoon. Eilen iskä ahkeroi ja operoi tämän laitoksen kanssa tunteja, jotta saatiin tiedostot siirrettyä turvaan. Tänään vaikuttaa siltä, että tällä voi jopa kirjoittaa, joten ehkä koneella on vielä käyttökuukausia jäljellä.

Tänään kävin päksissä lääkärissä puhumassa vatsajutuista. Onneksi kyseessä oli hyvä tyyppi, sain itseni jonoon kahteen erilliseen testiin, jotka tulevat ajankohtaisiksi muutaman kuukauden päästä. Lääkärisysteemi jännitti aivan tuhottomasti. Olin ihan varma, että se lääkäri olisi joku vuorenkokoinen, mörähtelevä ja huonosti artikuloiva tai muuten kryptinen tapaus, joka olisi vaan todennut että mun pitäisi juoda enemmän vettä ja syödä kuivattuja hedelmiä. Onneksi kävi toisin.

Palattuani Lahteen kävin lounastamassa hyvässä seurassa ja lähdin sokoksen kautta etenemään kohti kotia. Sokoksella piti kuitenkin hetki hengailla koska siellä oli aikamoinen kattaus poliiseja mm. ns. ”Lahden poliisi” Poliisit-sarjasta. Tavallaan julkkisbongaus mutta isolla plussalla sillä kyseessä oli kuitenkin poliisijulkkisbongaus. Oli kyllä herkullinen kotimatka, kun koko ajan oli näköpiirissä vähintään yksi maija tai muu vastaava. Toisaalta hieman hämmentävää, että myös omalta kadulta lähti poliisiauto juuri kun itse kadulle käännyin. Ja eilen poliisit ajeli mun ja bimbon perässä ja kääntyivät jopa saman autoliikkeen pihaan heti mun perässä. Hieman kävi jännittämään, että josko tuolla kertaa minut olisi pysäytetty mutta eipä niin päässyt käymään.

Olen vieläkin ihan ja täysin fiiliksissä Jukka Pojan JA Sound Explosion Bandin keikasta, joka oli siis lauantaina. En onnistunut houkuttelemaan seuraa itselleni joten menin yksin. Mutta kyllä kannatti ja tällä kertaa en yhtään nolostellut sitä että tulee nähdyksi. Ja muuten paljon enemmän tulee tuollaisella pikkuklubikeikalla nähdyksi kuin Lahden öissä tai Heinolassa Jyräässä. Pessimistille tekee hurjan hyvää heittää huolet narikkaan ja vaan tanssia, laulaa ja kenties heittää hieman flirttiäkin peliin. On muuten varsin koomista, että ihmiset ei osaa taputtaa bändille vaan kaikki odottaa, että solisti kömpii lavalle. Sillä musiikilla ja bändin hyvällä tuulella on kuitenkin ratkaiseva merkitys keikan kannalta.

Mutta joo tälläisiä kuulumisia tähän väliin, paljon on sattunut ja tapahtunut muutakin mutta eiköhän tämä riitä tältä erää. Nyt alan ajattelemaan ensi viikolla edessä siintävää esitelmää/luentoa. 

Plan B

Noniin, nyt pitää iskeä uutta matoa koukkuun eli siirtyä suunnitelmasta toiseen. Syy tähän on yllättävä käänne gradun aineistojen saavutettavuudessa. Olin siis pitkällisen pähkäilyn jälkeen päätynyt valitsemaan gradulleni itselleni haastavan mutta aiheen kannalta parhaimman aineiston eli museo- ja taidelautakunnan sekä tämän jälkeisten lautakuntien dokumentit. Muutama viikko sitten ehdin yhden päivän käyttää aineistojen parissa mutta sitten hommaan tuli yksi pulma. Tila missä aineisto sijaitsee on käyttökiellossa kosteus/hiukkasongelmien vuoksi. Samaan tapaan aineisto on käyttökiellossa. Eli yhdessä hetkessä minun koko suunnitelma tulevalle vuodelle lensi roskikseen. Hetki piti kasailla ajatuksia siitä, miten tästä eteenpäin. En haluaisi kovasti muuttaa aineistoa, koska se muuttaisi asiantuntijuuttani.

Joten nyt Plan B eli nyt säädän kaikki mahdolliset "roikkuvat" opinnot alta pois. Luvassa on siis monipuolisesti kul.pon pakollisia ja valinnaisia sekä taidehistorian syventäviä. Ensimmäiseksi teen museologian viimeisen suorituksen, joka tuntuu nyt hauskimmalta aloituskohdalta. Kyseessä on siis museorakennus-essee, joka on varmasti kesäisen artikkeliprojektin jälkeen aika helppo homma, nyt kun tietoa kyseisen taidemuseon tilahistoriasta on jo valmiiksi hankittuna. Luvassa on myös diskurssianalyysin ja retoriikan opintoja. Nyt pitäisi vaan saada sellainen tahtotila ja voimapuuska, että saisin vain suoritettua suorituksen ja suorituksen sen jälkeen.

Toinen isompi juttu on tässä kovaa kyytiä lähestyvä p-h tutkimusseuran syyskokous, jossa uusi vuosikirja julkaistaan, jossa siis artikkelini, ensimmäinen julkaisuni. Samassa tilaisuudessa pidän puolen tunnin esitelmän artikkelin teemoista. Yleisönä tutkimusseuran hallitus, jäseniä, taidemuseoyhdistyksen hallituksen jäseniä eli siis paikallinen tutkijayhteisö ja sinne MINÄ (kaikista ihmisistä) menen luennoimaan. Todella omituinen ajatus. Siis todella omituista.

Aloitin tänän syksynä bailatinon uudelleen ja olen todella tyytyväinen. Viime viikolla ei ollut tuntia ja heti huomaa, että jotain puuttuu. Pidän älyttömän paljon opettajan tyylistä vetää, saa tehdä täysillä, nauttia, antaa palaa, hikoilla mutta toisaalta välillä tehdään jotain kuviota tai liikettä tarkemminkin. Edellisellä kerralla oli todella hauskaa tehdä yksi show-henkinen koreografia ja jiveä tanssitaan Rayn musiikkiin, ihanaa. Nyrkkeilysäkin kurittaminen tuo  myös hyvää energiaa, säkki on alakerrassa joten sinne pitää ottaa aina ipod mukaan, että saa voimamusaa. Toisessa ääripäässä olisi varmasti chi kungin liikkeet, joista ainakin liikkuvaa tiikeriä voisi alkaa tekemään sillä se voisi lisätä päättäväisyyttä ja sitä "hyvää vihaa", jota tarvitaan asioiden aikaansaamiseen.

Intoa saa satavarmasti myös musiikista joten sitä on luvassa Jukka Poika ja Sound Explosion Band lauantaina ja lähitulevaisuudessa siintää myös Nightwishin "Imaginaerum"-ensi esitys + konsertti.

jännät päivät

Olipa jännä päivä eilen. Oikeastaan on ollut sarja erilailla jännittäviä päiviä. Olen kamalan tyytyväinen siitä, miten hyvin olen päässyt sisälle omaan työkuvioon. Olen saanut takaisin sen tunteen, että tämä on todella minun oma juttu ja saan itse päättää mitä käsittelen ja miten. Mahtavaa!

Eilen pidin ensimmäisen opastuksen uuteen näyttelyyn. Tällä kertaa kuulijoina oli niin hyvä porukka ihmisiä ja paikalle oli tullut myös yksi ihana tuttu viime kesältä, joten opastus sujui varsin hyvin ollakseen ensimmäinen laatuaan kyseiseen näyttelyyn. Samalla reissulla kävin taas jakamassa ilmotuksia näyttelystä ja opastuksista keskustaan. Oli muuten todekka hiostava päivä eilen.

 Eiliselle oli ennustettu hurjaa ukkospäivää mutta eipä jyrähtänyt kertaakaan näillä kulmilla. Eikä edes satanut kunnolla. Mutta ehkäpä tänään? Jo eilen oli niin hiostavan kuuman kostea ilma, että tuntuu että kyllä sen ukkosen tai vähintään kaatosateen olisi tultava jotta ilma voisi raikastua.

Jatkoin viikonloppuna aleostostelua mutta lisään niistä kuvia ja kertomuksia joku toinen kerta. Sen verran voin sanoa, että todella hyviä löytöjä ja todella käyttisvaatteita osasin valikoida ja olen älyttömän tyytyväinen.

Lähetän vielä näin sähköisesti vaarille isosti terveisiä, tervehtymisiä ja voimia sinne sairaalanmäelle!

Eli varsin monisävyisiä päiviä on ollut tässä sarja. Paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä. Huolia ja hassuttelua. Miniloma mökillä. Shoppailua Kouvolassa. Töitä. Tutkimusta. Hömppää. Elämän kerrostumat. Nyt tuplaespresso soijamaidolla ja uutta päivää takomaan.

" Why not go out on a limb? That's where the fruit is."

Kesäjuttuja

No mitenkäs tässä taas kävi näin, että blogipostauksesta on kamalan pitkä aika. No varmaankin sen takia, että olen varsin uppoutunut tutkimusprojektiin, artikkelinkirjoittamiseen, yleisöopastuksen kirjoittamiseen.. Väsäsin myös sellaisen tosi simppelin "mainoksen" tulevista yleisöopastuksista ja nyt yritän miettiä että missä kaikkialla täällä on yleisiä ilmotustauluja..

Ekat mapit

Hömppärintamalla uutuutena on Pinterest ja sen kautta löytyneet erilaiset sivustot. Eilen illalla ilahdutin itseäni väsäämällä liukuvärjätyt kynsilakkaukset itselleni, ensimmäisellä yrityksellä tuli sen verran kivaa jälkeä että aion väsätä samanlaiset tänään myös varpaankynsiin. ohje täältä

Pikafoto eiliseltä

Postaustahtia on varmasti hidastanut myös se, että jänskättelin tässä yhtä lääkärijuttua. Mutta onneksi ja iloksi lääkäri soitteli eilen tuloksia ja kertoili että kaikki on kunnossa, eli ole keliakiaa tällä tytsyllä. Erikoislääkärille pääsen kuitenkin jossakin vaiheessa, vaikka varsinaisia toimenpiteitä en kovasti ilolla odottele on kuitenkin tosi hyvä tarkistaa, että systeemit on kunnossa.



Loppukevennykseksi lisää fotoja:

Avomaankurkku

Parsasalaattia parvekelaatikossa

Tässä todellinen ylpeyden aiheeni, siemenestä kasvatetut
kurpitsat, etualalla myös mysteeritaimi ja chili

Pinaatti ja mangoldia

Ensimmäisten retiisien satokausi

Ehkä parasta kesäruokaa: vesimeloonia, fetaa ja oliiveja

Ainiin, oon alkanut geokätköilemään

Pionit kukkii niin runsaasti, että niitä raaskii ottaa jopa maljakkoon

Millan ensimmäinen geokätkölöytö

Kevättöitä

On taas mennyt hurjan pitkä aika siitä kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogia mutta jospa nyt taas kirjoittelisin. Kevätaika on ihanaa mutta tuntuu siltä, että tässä keväässä on paljon enemmän mahdollisuuksia ja ihanuuksia kuin koskaan aikaisemmin. Elämä on omituista, joskus asiat vaan alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Joskus sitä vaan uskaltaa olla rohkea ja tarttua uusiin haasteisiin.

 Olen saanut suoritettua taidehistorian maisteriseminaarin. Viimeinen tapaaminen on maanantaina ja sitten se on ohi. Eilen tulin Jyväskylästä jossa olin suorittamassa kulttuuripolitiikan maisteriseminaari kakkosen. Syssyllä on sitten kolmas seminaari, ellen sitten repäise sitä kesällä alta pois. Oman tutkimuksen tekeminen on oikeastaan kamalan mukavaa, vapaus ja vastuu valinnoista tuntuu mielekkäältä ja on ihanaa että aihe hyväksyttiin molempiin aineisiin ilman vääntöjä. Näen tässä aiheessa paljon mielenkiintoista ja mielekästä tutkittavaa!

 Kulttuuripolitiikan seminaaritapaaminen meni yllättävän hyvin. On se jännä miten sitä aina kuvittelee, että ryhmät ja opettajat suhtautuisivat nihkeämmin omaan työhön kuin muiden töihin. Ehkä se on se pessimistinen perfektionismi, se, että kuvittelee että jokaisessa koetuksessa muille selviää minun kykyjen rajallisuus. Ollaan tästä puhuttu kavereiden ja sukulaisten kanssa. Ilmeisesti tälläinen ajatusmaailma kulkee suvussa. Yksi opettaja jota ehkä eniten jännitän, ehdotti eilen että voisin harkita jopa väitöskirjan tekemistä tuosta gradun aihepiiristä. Eli tekisin gradun alta pois valitsemalla jonkin tietyn rajatumman aineiston ja sitten väikkärissä laajentaisin teemaa. Hörähdin ehdotukseen vaan jotakin mutta opettaja jatkoi, että ihan oikeasti. Uskomatonta! Yleisemminkin sain paljon hyviä vinkkejä ja helpotuksia, voin jättää mielenkiintoiseksi mutta hankalaksi kokemani teoreetikon syrjään tässä vaiheessa ja keskittyä aineistoihin.

 Aineistoihin keskittyminen sopiikin minulle aivan mahtavasti sillä.... minua pyydettiin mukaan Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosijulkaisuun!!! Kirjoittelen tässä parin kuukauden aikana n. 10-30 sivuisen tieteellisen artikkelin taidemuseohaaveista. Mahdollisuus osallistua projektiin tuli ilmi keskustelussa museolla. Intouduin kertoilemaan gradun uusista kehityssuunnista ja minulle kerrottiin tuosta mahdollisuudesta. Tartuin siihen kiinni heti! Ensimmäinen julkaisu ja vielä tämän vuoden puolella. Ja tuo auttaa gradu projektia eteenpäin. Uskomatonta! Mahtavaa on myös se, että kun virallinen kirjoituspyyntö tuli sähköpostiin ja siihen vastailin kiittelin tuhannesti mahdollisuudesta ja vastauksessa p-h taho puolestaan kiitteli minua siitä, että ryhdyn kirjoittajaksi. Kaikki kiittelee toisiaan!

 Freelancer-keikkaakin tuntuu olevan enemmän näin kesän lähentyessä. Tänäänkin pääsen illalla opastamaan. Myös luottamus opastamiseen on kasvussa! Kivoja töitä!

ilolla ja innolla

Heippa!

Tämä viikko on ollut työntäyteinen mutta se on tuntunut todella hyvältä. Olen saanut opiskeltua Lahden historiaa ja Lahden kulttuurilaitosten historiaa. Olen viettänyt ihanaisia tutkija-päiviä kirjaston Päijät-Häme-kokoelman parissa mm. lukien vuosittaisia kertomuksia kaupungin hallinnasta. Myön muutaman päivän tein hommia täällä kotona kun ei ollut erityistä tarvetta lähteä kirjastolle. Työviikko jatkuu vielä, sillä maanantaiksi kasaan tämän hetkisestä aineistostani sellaisen about 15sivuisen tieteellisen artikkelin. Tuo artikkeli on samalla viimeinen TAIKUN seminaariin tarvittava työ. Pari kuukautta ja sitten on laudatur-seminaari paketissa.

Tämän viikon opiskelujen myötä olen saanut rauhoitettua mieltäni myös gradun suhteen. Aika paljon saan tehdä taustatutkimusta mutta samalla hankin vahvan asiantuntijuuden alalta ja aiheesta. Tutkimus alkaa tuntua konkreettiselta ja omalta jutulta. Prosessi on mukavasti aluillaan ja meneillään, joten huomaan useasti yöaikaankin ajattelevani tuota projektia. Nuo öisen ajatukset ei ahdista vaan ne tuntuu pikemminkin keskustelulta, mukavalta pohdiskelulta ja ennenkaikkea mielenkiintoiselta. Tutukimus on iso harppaus minulle, ihan aihe-alueen osaltakin mutta luottamus projektiin kasvaa tehdessä.

Kotityöskentelypäivissä on se hyvä puoli että voi vapaammin sisäistää kahvia ja kuunnella välillä vähän musiikkiakin. Yllättäen tälläviikolla olen kuunnellut apulantaa ja jukka poikaa, kahta artistia joita en ole aikaisemmin soittanut. Apulannalta pyörii sellaiset kipaleet kuin trauma, vasten mun kasvojani ja reunalla. Jukka pojalta puolestaan katkera totuut, se ei satu enää ja varsinkin älä tyri nyt. Tähän loppuun vähän lyriikoita viimeisenä mainitusta.

"Pystymetsä ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalan pelkoo.
Täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä.
Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään.
Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.

Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan.
Jengi pykinyt, on huolella leikkinyt kuoleman kanssa jo vuosia nyt.
Käy koulut ja hanki pätevyys, et voi panna sitä päihteiden syyks.
Ettet pystynyt pitämään rotia, vaikket nyt kestä sun kotia mee eteenpäin kuin sotilas.

Mahikset on vähissä täällä, puun ja kuoren välissä päällään.
Valo paistaa tunnelin päässä, nyt sinnittele pysy kii elämässä."

Eikä vieläkään niitä kuvia.. mutta kirjoitella ajattelin.

Tänään on ollut ihan työpäivä; aamusta hääräsin ainejärjestöasioiden parissa, puolilta päivin lähdin taidemuseolle suunnittelemaan opastuksia ja muokkaaman jo olemassa olevia tekstejä. Taidemuseolla myös vahvistin muutaman opastusajankohdan. Museolle tuli ihmisiä juuri sopivasti joten vähän siinä tuli tehtyä töitäkin. Varsin hauska oli päästä keskustelemaan ihmisten kanssa taiteesta.

Museolta siirryin trion kautta fellkulle eli fellmanniaan eli tiedekirjastoon. Sieltä mukaan lähti kolme suomenkielistä kulttuuripolitiikan teosta. Ajattelin että näiden kautta pääsen asennoitumaan kulttuuripolitiikkaan ja hakemaan vauhtia graduprojektiin. "Kulttuuripolitiikan uudet vaatteet" on kulpon professorin A. Kankaan ja J. Virkin toimittama perusteos, joka valottaa mm. kansallisvaltion jälkeistä kulttuuripolitiikkaa. "Suomalaisen yhteiskunnan kulttuuripolitiikka" on mitä lupaa eli avaa näkökulmia suomalaisen kulttuurin muutoksiin eli antaa taustaa jonka valossa voin lukea niitä komiteamietintöjä, kirjoittajana S. Häyrynen. Ja kolmantena Pirkkoliisa Ahposen "Kulttuurin kierreportaikossa" jossa tarkastellaan vallan ilmenemistä kulttuurissa ja sen hallinnoinnissa. Eli kulttuurin politiikkaa ja sosiaalis-kulttuurisia rajoja ja rajanylityksiä päin vaan.

Huomenna onkin pitkästä aikaa Jyväskylä päivä. Torstaina iltapäivä ja perjantaina aamupäivä on kulpon luentoja. Perjantaina takaisin kotiin. Lauantaina treenaamaan taidemuseolle ja sunnuntaina ensimmäinen opastus.

Sellaista eli tässä parissa päivässä lyön lukkoon oman opastuspohjan jolla lähden liikkeelle sunnuntaina. Näinä päivinä on myös kansainvälisen kulttuuripolitiikan luentoja. Matkustamista. Artikkelin suunnittelemista. Säätämistä gubernan kanssa. Yks omppuyö.

Näillä mennään.

Pitkästä aikaa

Hello!

Onkin vierähtänyt ihan käsittämättömän pitkä aika siitä, kun olen viimeksi tänne jotain kirjoitellut. Tähän on useampia syitä. Ensinnäkin aikaisemmat blogimerkinnät muistuttaa minua varsin konkreettisesti Pepsin kohtalosta ja siitä syvästä surusta joka kulkee mukana enemmän tai vähemmän tiedostettuna seuralaisena päivittäin. Toisena syynä on se, että haluan lisätä tänne paljon kuvia mutta kuvien lisäämiseen liittyy aina hieman väkertelyä en ole siihen projektiin vielä jaksanut lähteä. Kolmanneksi ehkä tärkein syy ja vaikeasti selitettävä.. elämässä on ollut monenlaisia huolia ja murheita mutta myös iloa, menoa ja stressiä. Jotenkin oma mieliala-ilmapiiri ei ole ollut suotuisa bloggaamiseen, joten olen antanut homman olla. Mutta ehkäpä tämä nyt tästä taas muuttuu. Ja ehkäpä blogissa voisi yrittää purkaa, jotain tunnelatausta vaikkapa opiskelupaineiden osalta.

Lupailin kuvia joulukäsitöistä mutta kuva-arkistoja selaillessani totesin, että enpä ole taaskaan muistanut ottaa valokuvia kaikista väkertelyistä mutta lisään kyllä muutaman joulukuvankin kunhan vapaa-aikaa riittää kuvien kanssa leikkimiseen. Luvassa on myös lintukuvia, puudelikuvia ja tietysti muutama luminen otoskin.

No nyt jotain arkisempia kuulumisia. Olen linnoittautunut opiskelutavaroineni tänne olohuoneen ison ruokapöydän ääreen, vieressä on iso pino kirjoja, joiden kanssa vietän aikaa. Samaan tapaan pöydällä on vinopino etlareita joita plärään läpi aineistoa etsien. Lisänä on vielä muutama sadan sivun nippu journaliprinttejä. Aloitin tämän vuoden opiskelutyöt tutustumalla kulttuuripoliittisen päätöksenteon eri tekijöihin ja näiden tahojen keskinäiseen vuorovaikutukseen. Samalla selvitin itselleni ihan perusteet kehysbudjetoinnista, kuntien valtionusuuksien muutoksista jne. Eilen löysin todella mielenkiintoisen nettijournalin "Media, Culture, Society". Sieltä löytyy tosi mielenkiintoisia juttuja viestinnän, kulttuurin ja yhteiskunnan moninaisesta suhteesta. Mä etsin siitä lähinnä teoriaan ja case-esimerkkejä internet keskustelupalstan käyttämisestä tutkimusaineistoja ja samalla jotain vastaavie juttuja koskien sanomalehtien mielipidepalstoja.

Uusi vuosi voi olla jonkinlainen uusi alku. Minä olen alkanut juomaan vihreää teetä, runsaasti ja toivon että tästä tulee hyvä uusi tapa. Nytkin minulla on pannullinen vihreää teetä vieressä ja siemailen juomaa kauniista kupista. Tämän hetkiset tee suosikit ovat forsman tean " India Yoga Chai" ja "Vihreä Jasmiini". Ensinnämainittu on aivan jumalaista chaita, juuri sellaista mitä olen etsiskellyt jo useamman vuoden (vihreä tee, kardemumma, chili, fenkolinsiemenet, paahdettu mate ja hedelmäöljyt). Niin hyvää ja juuri sopivan makeaa. Hyvää soijamaidolla ja ilman. Koukuttavaa herkkua. Vihreä jasmiini on kanssa todella hyvää, tietenkin. Jasmiini on fairtrade tuote, että win-win. Jasmiiniteessä on yli-ihanat jasmiininkukinnot, joita tekisi mieli lisäillä valmiiseen juomaan kellumaan.

Olen loppusyksystä lähtien käynyt kerta viikkoon hierojalla. Alunperin hoidatin lähinnä alaselkää mutta nyt pääpaino on siirtynyt jalkoihin. On ihan uskomatonta miten jumissa koivet voikin olla. Tarkoituksena on saada hierojan avulla jalat sellaiseen kuntoon, että voin venyttelyn avulla ylläpitää parempaa kuntoa. Hierontapalvelun hyödyntämisestä on ollut myös se hyöty, että olen ajanut autolla viikottain. Aikaisemmin olen pyrkinyt välttelemään talviajoa, varsinkin kaupungissa. Ei se todellakaan vieläkään ole lempparihommaa mutta se ei enää pistä koko naista ihan paniikkiin.

Niin, kävin vähän aikaa sitten tekemässä freelancer-sopimuksen museolla eli pääsen taas jatkossa heittämään opastuskeikkaa: lähinnä taidemuseolla ja silloin tällöin myös hiihdolla.

Jeps, nyt pitää varmaan alkaa järjestelemään itseään lähtökuntoon, ettei tule liian kiire. Lupana palata lähitulevaisuudessa kirjoittamaan ja kuvittamaan!

Terve!

Lisäilen lähitulevaisuudessa kuvia mm. käsitöistä. On ollut tässä aikamoista viime aikoina mutta nyt alan taas uudelleen kasailemaan energiaa elämään..

Opiskelurintamalla ajankohtaisena on tutkimussuunnitelman muotoilu. Se on hieman haastavaa, sillä en ole vielä löytänyt tutkimusaineistoa kovinkaan paljoa ja teoreettinen viitekehyskin on hitusen auki.Olen löytänyt mielekkäältä tuntuvia teoreetikkoja mutts on useampikin teos jotka tarvitsen ja joita ei saa mistään kirjastosta eli nyt odotellaan pakettia adlibriksestä =)

Käsitöitä olen luonnollisestikin ehtinyt tekemään tässä viime aikoina paljon vähemmän kuin pari kuukautta sitten. Mutta, mutta.... kyllähän tonttu minussa jo nostaa päätään eli jotain projekteja on käynnissä, joista voi ehkä saada jotain maistiaisia täällä tai ravelryssä. Ja onhan nyt vaiheessa myös aivan ennätyssuuri määrä käsitöitä itselle.

Ravintolinjalla olen alkanut syömään paljon hedelmiä, varsinkin aamupäivisin. Muutenkin olen alkanut kääntää ruokavaliota vähärasvaisempaan suuntaan täyskarpin sijaan. Jotain elementtejä karppauksesta haluan säilyttää. Pyrin välttämään täysin valkosia/pullamössöjauhoja, koska ne selvästi ärsyttää mun systeemiä. Mutta nyt voi syödä paljon vapaammin juurikin hedelmiä, marjoja ja erilaisia kasvíksia.

Ajattelin perjantain kunniaksi lisäillä lupailemiani kuvia. Sain vihdoinkin vähän räpsittyä fotoja uutuuksista joten lisäilempä niitä heti tänne. Pääpaino uutukaisissa on tuo maailman upein salkku. Sen avulla kuvasin muitakin jutskia. Kuitenkin vielä pari sanaa salkusta itsestään. Sehän on siis maailman upein juttu <3
Kestävää, pehmeää nahkaa jossa elämän jäljet saa näkyä. Halusin juuri tuollaisen ison vanhanaikaisen salkun olkahihnalla. Laukku on ollut heti käytössä, sinne mahtuu kasapäin kirjoja ja vihkoja ja läppäri ja kaikki. Se on niin ihana. Kuvat kertoo...




Seuraavaksi kuvassa pikaisesti käy uudet silmälasini.. ekstemporeekuvaus joten antakaa anteeksi likaiset linssit.



No sitten vielä kuva korvisihanuuksista. Taidemuseolla työkaverit lupautuivat tilaamaan mulle samasta sarjasta kaulakorun. Pitääpä huomenna kun on taidelauantai muistaa kysyä joko koru on saapunut lunastettavaksi.


Sitten viimeiseksi pari makupalaa tämän hetkisestä käsityöprokkiksesta eli siitä kukkaviltistä. Se on nyt ihan virallisena projektina, sillä lisäsin sen myös ravelryyn projektilistalle.




Lähes jokaisessa kuvassa komeilee tuo mahtipontisen vaatimaton salkku. Se oli siis mahdollista hankkia lahjarahoilla, kiitokset siitä siis Mummolle ja Vaarille, Äidille ja Itulle, Päiville ja Hannulle sekä Marjolle ja Esalle. Laukun omistajan onnellisuuteen kuuluu keskeisesti se juttu että tuo on lahjana koko suvun puolikkaalta, siltä perusporukalta jonka kanssa on mitä mainiointa viettää aikaa = Lähimummola ja tätsyt miehineen ja oma lauma. Se on siis gradulaukku.

Gradun aineiston kasaaminen on myös aloitettu. Olen jo muutaman päivän viettänyt kirjastolla ja kantanut tuossa upeassa veskassa kirjoja kotiin. Otsikot ja sisällöt pyörivät seuraavanlaisissa teemoissa kaupunkien kulttuuripolitiikka ja kulttuuristrategiat, kaupunkimaine, kulttuurin arviointi ja vaikutusten väylät, kulttuurin vaikutusten arviointi, kulttuuripolitiikan toiveet tavoitteet ja todellisuus, valistus/museopeda/oppiminen taidemuseo kohtaa yleisönsä, kulttuurilaitosten taloudelliset vaikutukset, kulttuurialuekehittämisen toimenpideohjelma jne. Varsin makoisia ja hyödyllisiä lähteitä tuntuu löytyvät heti kärkeen.

Aktiivista elämä on muutenkin, karppailen rennosti. Lähes joka päivä tulee "wiiailtua", tein eilen rytminyrkkeilyä niin pitkään että nyt on lavat ihan hellänä. Zumba maistuu aina välissä. Ja kävelylenkkeily jatkuu. Sookie kirjoista on menossa setin viimeinen varsinainen, sen päälle on vielä se novellikokoelma.. Sookieta tulee varmaan ikävä ja varmaan myös Erickiä ja muita hahmoja mutta onneksi kirjoja voi lukea useampaan otteeseen. Ja onhan tuossa taas muita opuksia jonossa mm. lukematon Pratchett...

Syksyistä

Kesätyöt on tehty tältä kesältä ja fiilis on varsin hailea ja haikea. Nyt vasta todella iskee se todellisuus että on nyt Suomessa eikä Hollannissa ja että ei voi vaan piipahtaa Marktilla. Kaipaan Maastrichtin kauneutta, edullisuutta ja kourallista ihmisiä mutta pätkääkään en kaipaa PBL-juttuja.

Kesän aikana tottui siihen ihanuuteen mikä työpaikalla on; se tietty yhteenkuuluvuuden tunne työkavereiden kanssa. Työ tarjosi myös kasvumahdollisuuksia jotka tuli hyödynnettyä ihan täysillä. Työskennellessä oli koko ajan elämässä rytmi ja rutiini ja sen lisäksi ihan roppakaupalla jännittäviä esiintymistilanteita joista opin nauttimaan. Oli koko ajan selvää, että mitä alkaa tekemään seuraavaksi, milloin on mikäkin opastus tai palaveri.

Varsinainen kesätyörupeama on nyt takana päin mutta uudet haasteet odottaa. Sain tosiaan graduaiheen museonjohtajalta ja teen yhteistyötä entisten työkavereiden kanssa. Tämän lisäksi mun pitämiin opastuksiin tykästyttiin siinä määrin, että työkaverit yrittää selvittää josko minua olisi mahdollista pitää freelancerina eli tekisin keikkaluontoisesti opastuksia ja muita museojuttuja aina tarvittaessa.

Olen varma että mennyt kesä on ollut paras tähän astisen elämän varrella! Olen kasvanut henkisesti vaikka millä mitalla. Itsevarmuuden mittarit on ihan erilaisissa lukemissa kuin vuosi sitten. Ja vuosi sitten oli itsevarmuus paremmissa lukemissa kuin aikaisemmin.

Olen löytänyt sellaisen työn jota todella haluan tehdä jatkossakin ja tämä työ on sellainen jota voin todella kuvitella tekeväni. Tämä täysin uutta. En ole uskaltanut haaveilla tai haluta mitään tiettyä uraa/työtä aikaisemmin. Ja nyt voin jopa uskoa olevani hyvä siinä mitä haluan tehdä, työ on mielekästä.

Eli nyt vaan tekemään roikkuvia opintoja ja gradua.

Näiden kaikkien opiskelu ja työjuttujen lisäksi olen alkanut taas koukuttua virkkaamiseen ja lukemiseen. Sookie tarina on nyt Quinn-vaiheessa. Älkää spoilatko! Luin aikamoista vaihtia noita kirjoja eli ehkäpä jo viikon päästä alkaa olla sarja luettuna.

Virkkausrintamalla olen tekemässä taas jättikokoista vilttiä. Tarkoituksena olisi käyttää tuohon ainakin osittain jämälankoja. Käytän ainakin flipfloppia ja viimevuotisia tempoja. Mallina käytän kukkaa josta olen viime aikoina tehnyt mm. huiveja. Vitosen koukulla koukuttelen menemään joten kukista tulee sellaisia ruokalautasen kokoisia. Sitten toisena prokkiksena mulla on isöäidinneliöt taas vaihteeksi. Totesin taas että nuo neliöt on vaan älyttömän ihania, aloin tekemään niitä maailman herkullisimmasta langasta, novitan polku sävyssä munakoiso on tietenkin kyseessä. Sitten kun vielä keksisi että mitä niistä neliöistä aikoo väsätä, ehkä niistäkin tulee joku peittoprokkis tai kattoo nyt mitä kaikkea sitä keksii. Jossei peittoa jaksa niin voishan sitä koota neliöistä vaikka huivin. Laittaa sinne väliin vaikka täysin mustia neliöitä. Tulis varmaan aika särmä.

Ainiin, oon tehnyt myös taas jotain pikkusistuksia tänne miniyksiöön. Ihanat vanhemmat toi mun violetin arkun mummolasta ja sain sen nyt yöpöydäksi, sen sisuksiin saan samalla lankoja ja laukkuja, näitä joka naisen tilaavieviä säilytettäviä. Kohta varmaan yötkin viilenee sen verran että voi pakata tuon pöytä tuulettimen pois yöpöydältä. On aika kiva että sitten saan tuohon arkun päälle vaikka muutaman ihanan värisen kynttilälyhdyn..

Ollaan muuten porukoiden kanssa taas vähän innostuttu wiistä. Vapaina aamuina oon ottanut tavaksi vähän pelailla aamukahvin jälkeen. Tänään oli aika iloinen ylläri. Olin laihtunut päivässä kilon, ei paha vaikka wii jotain valittelikin nopeasta painon muutoksesta. Ja ihmiset jos ette tiedä niin wiihin saa nykyään myös zumban, sen kanssa hiki lentää ja kunto kohoaa. Sitä tulee vahingossa tehtyä usein aika pitkään koska siinä saa sen kunnolla kroppaa liikkeelle kun tekee täysillä eikä tuijota vaan pistelaskureita. Mittaan omat pisteet mahtavassa fiiliksessä ja oman muodon muokkautumisessa.

The Iso G

No nyt on meikäläiselläkin isolle Geelle aihe. Sain kuin sainkin aiheen Lahden kaupunginmuseon johtajalta ja tänään sain jopa hyväksytettyä sen sekä kulttuuripolitiikassa että taidehistoriassa. Kuukauden päästä olenkin siis jo aloittanut seminaarit. This totally rocks!

Sain myös viime perjantaina uudet silmälasit. Toimitus oli varsin nopea koska tilasin ne vasta maanantaina. Pari päivää ja padam. Ehkä tämä selittää osittain sitä ilmiötä että kukaan ei tuntunut huomaavan muutosta. Vaikka onhan nämä aikalailla samaa väri ja muotokieltä kuin aikaisemmat niin ite kyllä huomaa eron peilikuvasta. Mutta toisaalta älyttömän hyvä, ettei nää näytä kamalan alienilta, ettei kaikki karju että kuka noiden rillien alla piilee kun ei tunnista..

Tällä viikolla alkaa töissä hässäkkä. Serigrafiapaja hässäkkä eli pääsen vetämään opastuksia ysiluokkalaisille. Myös useampi ryhmä tulee amiksesta. Bring it!

Piipahdin Novitan tehtaanmyymälässä sunnuntaina ja ostelin taas muutaman lankakerän: flip flop oli lähes ilmaista joten sitä lähti kolme kerää (2mustaa 1turkoosi), sitten kolme kerää rose mohairia (punainen, violetti ja hopeanharmaa)ja sokerina pohjalla upea munakoison värinen polku-lanka. On taas vähän prokkiksia ilmassa myös sillä saralla, uusia kokeiluja ja vanhoja tuttuja juttuja.

Väliaikaista

Jotenkin todella koville on ottanut nuo Norjan tapahtumat. On tämä vaan sairas maailma. Ei niistä tuntemuksista oikein voi kirjoittaa, eikä puhua. Jotain murrosaikaa taas.

Töistä olen todella innoissani. Se helpottaa ja luo tasapainoa elämään. Tätä lisää. Mutta kohta syksy on kuitenkin täällä ja taas kaikki muuttuu ja vaihtuu. Palaaminen opiskelumaailmaan. Paluun ohella taa yksi muutos, siirtyminen etäopiskeluun. Työ antaa nyt niin hyvää rytmiä että vähän hirvittää miten onnistun rytmittämään päiviä, viikkoja ja kuukausia sitten kun tuo rytmi tuosta loppuu. Enkä muutenkaan haluaisi lopettaa tuota työtä mutta kaipa se on pakko. Onneksi jäljellä on vielä kuukausi, siinä ehtii yhtä sun toista vielä tehdä.

Nyt kun vanhemmat on palanneet lomiltaa täytyy myös alkaa ajattelemaan omaa ajankäyttöä vähän erilailla. Täytyy pitää huoli siitä, ettei ihan ylikuormitu tästä sosiaalisesta elämästä. Kyllä sitä tarvitsee myös sitä omaa aikaa. Toisaalta ihanaa kun voi helpolla vuorovaikuttaa. Totuttelua tämäkin, varmasti kaikinpuolin. Vapaa-aikaelämää helpottaisi huomattavasti jos saisi tietokoneen kytkettyä oman huoneen kajareihin niin että saisi vähän musiikkia koneelta kuuluville. Vaikka toimiihan se näinkin näiden kuulokkeiden kautta. Musiikki on kyllä niin keskeistä tässä eksistenssissä, sitä ei pidä laiminlyödä. Heti huomaa miten tärkeä se on, kun on hetkisen kuuntelematta.. heti alkaa energiat valumaan hukkaan ja oma olotila muuttuu harmaan karkeaksi.

I'm a free bitch, baby..

eli lomafiiliksissä täällä!! Sain tuossa aikaisemmin illasta laitettua esseet 20s ja 17s opettajalle. Joten nyt edessä on vapaa, lomahenkinen viimeinen viikko Maastrichtissa. Ehdin tänään tekemään jo jonkin verran asioita muuttoa ajatellen; kävin läpi kamoja ja pesin pyykkiä. Sit tein vähän perusteellisemman siivouksen.

Huomenna alkaa loma aamubrunssi-piknikillä läheisessä puistossa. Joo luultavasti mennään sinne krapulalinnun ja pärskivien bambien kulmille. Testailen taas uusia reseptejä. Niin tämä piknik Sonjan kanssa. Ja sitten sitten sitten ......


R U READY???

Alkuillasta RB saapuu Maastrichtiin! UU-JEE!!! Vika viikko vietetään siis äärimmäisen laadukkaassa seurassa. Tulee ainakin nautittua kaupungista täysin siemauksin. Varmasti seura auttaa myös siihen haikeuteen mikä on kohdattava kun täältä lähtee uusiin seikkailuihin.

Bye Bye PBL

" Let silence talk to you." sanoo mun yogi tea; Sweet Chai teepussi. Hmmm.. samaan aikaan huutaa kyllä hevi kuulokkeilla korviin mutta kyllä tässä tuli hiljaisuutta kuunneltua tänään kun nettiyhteys oli syystä X tai Y poikki useamman tunnin.
Yogi teethän on ihan jumalaisia, jos et ole kokeillut niin kokeile. Nämähän on suurimmaksi osaksi näitä teettömiä teitä.

Muita puhuttelevia asioita tässä päivässä. Esimerkiksi se, että tänään vihdoinkin tuli tieto siitä, että olen päässyt läpi siitä edellisestä kurssista. Jee! Ja ihan ok tuloskin tuli että ei tarvii siihen enää haaskata ajatuksia tai aikaa. Tästä innostuneena sain tänään luettua jonkun sata sivua matskuja tuleviin esseisiin ja nyt alkaa olla jonkinmoiset aiheet tai ainakin aihepiirit selvillä. Ehkä vois tässä huomenissa tms. vielä hyväksyttää kirjallisuuden ja aiheet tentaattorilla niin ei tule ylläreitä vaikka kyllä sain poikkeusluvan viime kesälle kirjoittaa täysin vapaavalintaisesta aiheesta ja hyväksytin silloin siis vain peruskirjallisuuden. Että vois toivoa, että sama onnaa nyt varsinkin kun kirjallisuus varioi ihan senkin seikan takia, että olen täällä enkä siellä. Mut jee, hommat edistyy..

Niin ja hömppärintamalta raporttia sen verran että vaikutta tosi mukavilta sekä uusi meikkivoide että puuteri. Epäilin hitusen että meikkivoide saattaisi olla liian tumma mutta värittömän puuterin kanssa ainakin moinen toimi varsin mahdisti, oli ihan nätti olo tänään ja se on suhteellisen harvinaista. Ehkä suomenpäässä tosta voisi ostaa vielä vaaleamman sävyn, puodista tai nettikaupasta... vaikutti paljon kestävämmältä kuin make up storen vastaava tuote. Ainoa juttu mitä ton kanssa pitää huolehtia on se, että ei olis niin pitkäkuiva-iho kun mitä mulla on nyt. Mutta siihenhän löytyy konstit.

Ja kevät! Ihmisillä kuulostaa olevan enemmän menoa ja meininkiä. Ja onhan sitä itellekin enemmän virtaa ja ihanaa kun ei tarvii pakata päälle mahdottomia kerroksia.. Ja vaikka deep purple postauksessa lainasinkin laulun sanoja joissa puhutaan siitä, ettei ole horisonttia niin harvinaista kyllä nyt vaikuttaa olevan parempi käsitys tulevasta kuin aikaisempina keväinäe. On tarkempi suunta, asioita joita odottaa. Ja paljon elämää tässä välissä.

Salsa!

Lähdin eilen illalla Sonjan kanssa käymään salsaklubilla; kyseessä siis ihan perusbaari jossa tiettyinä iltoina soitetaan salsaa ja tyypit tanssii pareittain. Siis todella upean näköisestä kun tyypit todella osaa tanssia. Yksi tyyppi oli varsinkin erityisen hieno, ehkä siksi että se näytti ihan siltä tukkajumalalta joka asui viime kesänä tässä talossa ja se tanssi jumalaisesti. Ihan uskomaton näky.. wow! Parisalsa ei kyllä ole ehkä ihan mun juttu koska ne miehet pyörittää naisia todella paljon eikä mun tasapaino ehkä oo ihan sellaisessa tikissä että vois lähteä mutta ältsin siistiä oli katella kun toiset osaa..

Lähdin eilen aika ekstemporee tonne reissuun joten nyt on aika väsy, olin ihan ajatellut käyväni eilen superaikaisin nukkumaan ja että olisin lähtenyt tänään heti aamusta kirjastolle mutta toisin kävi mutta ehtiihän sitä vielä kirjastolle tai la placeen tai jonnekin..

Eilen ehkä väsytti myös se, että olis ostanut kalafileet mutten ehtinyt paistamaan niitä illasta vaan väsäsin pikaisesti marinadin ja iskin jääkaappiin...tänään tarjoilen siis itselleni kalasalaattia pekonisalaatin sijaan. Varmaan ihan siedettävä marinadi (chili, korianteri, valkosipuli, inkivääri, maustepippuri,suola, oliiviöljy) Ajattelin paistaa fileet ja sisäistää rukolan ja herneenpalkojen kera.

sadetta ja taskurapua

Teinpäs hyvää taskurapusalaattia. Ja reseptiä jakoon. Marinoin taskurapusäilykettä kastikkeessa johon tuli vaaleaa balsamicoa, wasabitahnaa, hienonnettua tuoretta punaista chiliä, sitruunamehua, valkosipulia, inkivääriä, korianteria ja seesamiöljyä. Inspis tähän taisi tulla jostain Nigellan ohjelmasta ja sitten ihan tän päivän satunnaisista ostoksista. Heräteostoksena kaupasta lähti siis tuo rapusäilyke, en ollut aikaisemmin huomannut sellaista ja täällä se on niin edukasta, että luultavasti sitä tulee ostettua useamminkin. Tuo kastikehan toimii varmaan vallan mainiosti myös ravuille tms. Oikeastaanhan tuo annos on minullakin vasta maustumassa jääkaapissa mutta alustavien maisteluiden perusteella voin kyllä suositella tuota makuyhdistelmää.. kohta laitan annoksen esille rukola-kiinankaalipedille lisänä hitusen hyvää oliiviöljyä.

Kävin tuossa Entre Douxin La Placessa lueskelemassa vähän opiskelutekstejä, Morris Weitz on kyllä ihan mielenkiintoinen teoreetikko, ehkäpä siitä kirjoittaa esseen tai pari. Oli varsin mainiota lukea mielenkiintoisia tekstejä jätticapucinoa siemaillen ja välillä ulos kirjakauppakirkkoa silmäillen.. on ollut jännä sadepäivä, sellaista kevyttä sadetta jatkuvalla syötöllä, välillä varsin sumutetta but there nevertheless..

Työviikko

Helloes!

Täällä onkin ollut sitten todella rankka työviikko. Maanantain tutorial oli kertakaikkisen kammottava kokemus mutta yritän nyt varsin aktiivisesti jättää sen taakseni ja siirtyä elämässä eteenpäin. Tiistaista eteenpäin olenkin tehnyt aktiivista kirjoitustyötä kurssitöiden parissa. Tuloksena yksi artist file, yksi näyttelyarvostelu sekä yksi miniessee. Minulle tyypillisesti sanamäärät meni hiukkasen yli kaikissa mutta tuskinpa siihen kurssisuoritus kaatuu, toivotaan ettei. Alan ollut saanut annokseni pbl-meiningeistä, aikaisemmin tuntui vahvasti siltä ettei tämä ole mun juttu ja ahdistustakin on aiheen tiimoilta kärsitty mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tämä oli tässä. Maanantaina alkaa seuraava kurssi, käyn siellä kurkkaamassa mutta luultavaa on että suoritan viimeisen jakson etäopiskeluina Jyväskylään. Ajatus suomenkielisestä kymmenen sivun esseen rakentamisesta tuntuu niin ihanalta etten olisi uskonut jos joku olisi minulle näin sanonut vuosi sitten. Muutenkin arvostukseni suomalaista yliopistolaitosta kohtaan on kasvanut räjähdysmäisesti. Oi kuinka olenkaan kaivannut luentoja!

Huomenna on onneksi kurssitöiden palautuspäivä joten pääsen heittämään nuokin paperit jonkun toisen murheeksi. Tänään taas huomasin kuinka paljon vieläkin peilaan omia ahdistuksiani toisiin ihmisiin. Esimerkiksi poen hieman huonoa omaatuntoa jo etukäteen kun edes harkitsen tuon tulevan kurssin kesken jättämistä, vaikka aihe ei kiinnosta minua ja tiedän että kurssi on todella suuritöinen ja töistä puheen ollen, kesätyöthän alkaa heti Suomeen saavuttuani.. kaikesta tästä huolimatta, koen huonoa omatuntoa ja jostakin syystä minulla on tapana heijastaa tälläisiä tuntoja läheisiini; koen siis helposti että joku läheiseni pettyisi suuresti jos jättäisin kurssin suorittamatta ja tekisin jotain mielekkäämpää vaikka kaikki nuo tunteet onkin lähtöisin vaan omasta pienestä nupista. Tästä pitää todella opetella ulos.

Sadepäivä

Heips!

Mulla on tänään täällä kunnollinen puuhapäivä, ihana kevätsade koputtelee ikkunaan ja muodostaa pieniä lammikoita sisäpihalle. Eilinen oli todella paahteinen päivä, lämpötila nousi ainakin sinne 25asteen kulmille ja aurinkopaistoi ihan tosissaan. Eilinen oli juuri hyvä päivä tuon sisäpihan käyttöönottoon, istuin siellä Pratchettin ja vermuttidrinksuni kanssa kuuntelemassa lintujen laulua. Eilen piti myös käydä ostamassa aurinkosuojallinen naamarasva, sen verran tuo aurinko täällä on ollut esillä että tarttee alkaa ihan suojautumaan sitä vastaan.

Vaikka on todella ihanaa, että on kesäistä ja aurinkoista niin on myös aivan mahtavaa, että välillä on tälläisiä kesäsadepäiviä, jolloin on lämmintä mutta sataa. Sade aina huuhtoo pois niitä kaupunkipölyjä ja muutenkin antaa elinvoimaa. Tämän sanottua toivon kuitenkin suuresti, että ne päivät jolloin täällä on vierailijoita olisi mahdollisimman kesäisiä.

Niin tämän päivän puuhiin; olen täällä tehnyt vähän järjestystä mm. pakannut vanhan tietokoneen pois.. tarkoituksena olisi tänään tehdä sellaisia juttuja jotka on jääneet liian vähälle huomiolle viime aikoina. Mutta silleen nautiskellen. Tänään on kuitenkin vielä vapaapäivä. Huomenna sen sijaan on jännitettävä millaista palautetta sitä saa artist file draftista. Huomenna olisi myös hyvä saada aloitettua kurssiin kuuluvat muut kirjoitustehtävät. Tai ehkä niitä voi jo alkaa hahmottelemaan tänään.

Sitten vielä karppi/ruoka-aiheisiin.. oon havainnut jännän muutoksen; aina aikaisemmin mun aamu on alkanut kahvin keittämisellä ja sisäistämisellä, on mennyt tunteja ennen kun on alkanut edes ajattelemaan ruokaa.. viime päivinä järjestys on kuitenkin kääntynyt päälaelleen.. olen syönyt lähes heti herättyä ja vasta useamman tunnin jälkeen olen edes muistanut että ainiin, kahvia..

No nyt ryhdyn taas hommiin.. tässä teille vielä pari kuvaa

Sisäpihalle kurkisteleva kukkiva puu

Tykkään tämän kuvan eri tekstuureista

Taas tälläinen pari fotoa tyyppinen postaus.







Niin ja ilmeisesti kannatti täälläkin ulista aikatauluongelmista.. taiteilija otti tänään yhteyttä ja pääsin tekemään haastattelun ja aloittamaan tehtävän kirjoittamista. Nyt pitäis vaan keksiä jotain kätevää teoriaa jolla tota taiteilijan intentio-systeemiä nivoisi jollakin tavalla kiinni kurssin muihin teemoihin jotka pyörii siis siellä brillo boxien kulmilla.