Salsa!

Lähdin eilen illalla Sonjan kanssa käymään salsaklubilla; kyseessä siis ihan perusbaari jossa tiettyinä iltoina soitetaan salsaa ja tyypit tanssii pareittain. Siis todella upean näköisestä kun tyypit todella osaa tanssia. Yksi tyyppi oli varsinkin erityisen hieno, ehkä siksi että se näytti ihan siltä tukkajumalalta joka asui viime kesänä tässä talossa ja se tanssi jumalaisesti. Ihan uskomaton näky.. wow! Parisalsa ei kyllä ole ehkä ihan mun juttu koska ne miehet pyörittää naisia todella paljon eikä mun tasapaino ehkä oo ihan sellaisessa tikissä että vois lähteä mutta ältsin siistiä oli katella kun toiset osaa..

Lähdin eilen aika ekstemporee tonne reissuun joten nyt on aika väsy, olin ihan ajatellut käyväni eilen superaikaisin nukkumaan ja että olisin lähtenyt tänään heti aamusta kirjastolle mutta toisin kävi mutta ehtiihän sitä vielä kirjastolle tai la placeen tai jonnekin..

Eilen ehkä väsytti myös se, että olis ostanut kalafileet mutten ehtinyt paistamaan niitä illasta vaan väsäsin pikaisesti marinadin ja iskin jääkaappiin...tänään tarjoilen siis itselleni kalasalaattia pekonisalaatin sijaan. Varmaan ihan siedettävä marinadi (chili, korianteri, valkosipuli, inkivääri, maustepippuri,suola, oliiviöljy) Ajattelin paistaa fileet ja sisäistää rukolan ja herneenpalkojen kera.

sadetta ja taskurapua

Teinpäs hyvää taskurapusalaattia. Ja reseptiä jakoon. Marinoin taskurapusäilykettä kastikkeessa johon tuli vaaleaa balsamicoa, wasabitahnaa, hienonnettua tuoretta punaista chiliä, sitruunamehua, valkosipulia, inkivääriä, korianteria ja seesamiöljyä. Inspis tähän taisi tulla jostain Nigellan ohjelmasta ja sitten ihan tän päivän satunnaisista ostoksista. Heräteostoksena kaupasta lähti siis tuo rapusäilyke, en ollut aikaisemmin huomannut sellaista ja täällä se on niin edukasta, että luultavasti sitä tulee ostettua useamminkin. Tuo kastikehan toimii varmaan vallan mainiosti myös ravuille tms. Oikeastaanhan tuo annos on minullakin vasta maustumassa jääkaapissa mutta alustavien maisteluiden perusteella voin kyllä suositella tuota makuyhdistelmää.. kohta laitan annoksen esille rukola-kiinankaalipedille lisänä hitusen hyvää oliiviöljyä.

Kävin tuossa Entre Douxin La Placessa lueskelemassa vähän opiskelutekstejä, Morris Weitz on kyllä ihan mielenkiintoinen teoreetikko, ehkäpä siitä kirjoittaa esseen tai pari. Oli varsin mainiota lukea mielenkiintoisia tekstejä jätticapucinoa siemaillen ja välillä ulos kirjakauppakirkkoa silmäillen.. on ollut jännä sadepäivä, sellaista kevyttä sadetta jatkuvalla syötöllä, välillä varsin sumutetta but there nevertheless..

Pyhiinvaellus puutarhaan

Keukenhof, Lissen helmi, yksi Euroopan vetovoimaisimpia kohteita. Kuvat ja sanat eivät pysty kuvaamaan kokemusta. Tämä kevätpuutarha on jotain ihan muuta.. out of this world.. ensinnäkin lajivalikoima on valtaisa; pääosassa erilaisen tulppaanit mutta paljon on muitakin ihanuuksia kuten erilaisia hyasintteja, narsisseja, orvokkeja, upeita puita ja pensaita.. kaiken tämän lisäksi sekaan on ripoteltu patsaita ja vesielementtejä, suihkulähteitä, joutsenia... eivätkä kukat suinkaan ole kanttikertaakantti penkeissä vaan penkit muodostavat kuvioita, alempana näytte miten kukkapenkki voi olla esimerkiksi kukan muotoinen.. Luonnollisesti kamera lauloi tuona päivänä; kuvia oli valtaisasta ja kuvien valitseminen oli äärettömän vaikeaa.. tässä teille joitakin makupaloja, pari näkymää mutta pitäkää mielessä, että tässä on vain murto-osa ihanuuksista. Varmasti myöhemmin lisään erilaisia näkymiä ja näkökulmia.

Vieraita! Tuttuja!

Ihanainen shoppailupäivä takana, on monenlaista uutuutta, joista lisäilen kuvia sitten joskus myöhemmin. Mutta tehokkaasti käytiin tänään äidin kanssa kauppoja läpi ja molemmat löydettiin ihanuuksia. Alan olla oppinut vähitellen myös äidin vaatemaun, joten tuntuu varsin mainiolta kun molemmille löytyy uutta, hauskaa ja kaunista. Aika hyvin olin myös valmiiksi silmäillyt sellaisia kannattavia puoteja kierrettäväksi. Shoppailujen päälle käytiin syömässä lunch&zo:ssa, sitten kierrettiin vielä vähän ja viimeisteltiin kierros Beez:sissä, limoncello sour, nams. Iskä oli omillaan suurimman osan päivästä, istuskeli aurinkoisilla terasseilla ja tallusteli kaupunkia ristiinrastiin. Varmaan parempi niin sillä meikäläisen jalat on ihan puhki kulutettu tuon päivän jäljiltä ja mun koivet on kuitenkin ehkä hitusen paremmassa kunnossa.

Huomenna on markkinapäivä. Lauantaina luultavasti Keukenhoffiin. On mahtavat ilmat; 24astetta, aurinkoa... arskakelit, mekkokelit, hamekelit...

Kesäkarppi

Koko viikonlopun herkuttelin viinipadalla, joten ymmärrettävästi nyt kauppareissulla mukaan tarttui kaikkea herkullista ja tuoretta. Kotiuduttua nappasin suklaapalan ja jäälaten ja istuin niiden keston ajan sisäpihalla kirjan kanssa. This is the life! God-desia mukaillen.. =) Kun latte oli juotu tulin sisälle ja väsäsin mitä herkullisimman salaatin (rukolaa, kaalia, porkkanaa, paprikaa, kurkkua, herneenpalkoja oliivioljy-balsamico kastikkeella). Nappasin tuosta muutaman kuvankin ja ajattelin jakaa jotkut niistä täällä vain koska voin niin tehdä. Huomenna olisi tarkoitus lisätä salaattiin vielä kiinankaalia, fenkolia ja kalaa.

omituista lajia

Yleispätevää ja hitusen kornihkoa höpinää tulossa maailmasta, maailmankatsomuksista, ihmisistä ja valinnoista. Mietin tässä kirjoitellessa, että kannattaako tätä julkaista ollenkaan mutta ehkäpä, en tiedä, katsotaan kuinka käy. Taas yksi valinta, onneksi pieni sellainen. Hitusen ehkä mahtipontiseltakin kuulostavaa höpinää, suurelta osin tekstiin inspiroi monet tarinat, uutiset ja kuulumiset mitä olen kuulostellut viime aikoina. Omassa elossa ei siis liene mitään dramaattista säätöä mikä olisi tähän innostanut. Ihan vaan sunnuntai-aamupäivän pohdiskeleva mieliala.

-------------------------------------------------------------------------------------

Ollaan me ihmiset vaan omituista lajia, hirveästi koko ajan keskenämme mätkitään ja riidellään; sotia, viharikoksia, tietämättömyyttä, kateutta, epäoikeudenmukaisuutta.. Ja sitten samanaikaisesti ihmiset on kykeneväisiä luomaan äärimmäisen kauniita asioita, asioita jotka koskettaa ja liikuttaa.. meillä on hienoja kaupunkeja, upeita puutarhoja, jumalaisia kasveja, luontoa, taidetta, musiikkia, kirjallisuutta, runoja ja haikuja, virsiä ja kirkkoja, uskomusjärjestelmiä vaikka millä mitalla. On hyvää ruokaa ja juomaa, kaikki maailman värit ja sävyt ja tekstuurit, auringon valoa ja kesäisiä sadepäiviä. Pieniä, suuria ja mahtavia elämyksiä; henkilökohtaisia ja jaettuja. Mutta miten kaiken tämän keskellä sitten meistä jokainen tasapainoilee. Ei liene mahdollista valita vain "herkkupaloja", ruusuja ilman piikkejä.. jolllain tavalla se pitää kunkin ratkoa, kuinka paljon on kykeneväinen kantamaan maailman taakkaa ja kannattaako se. Ketä se helpottaa vai helpottaako ketään jos heittäytyy täysin epäoikeidenmukaisen maailman valuvirheisiin; kuinka viattomat kuolee sodissa, kuinka fundamentalistiset järjestelmät vievät ihmismassoja kuin karjaa ja nälänhätä ja epätasa-arvoinen ihmisten kohtelu, kuinka onnenlahjat täällä jaetaan.. Toisaalta jos yrittää sivuuttaa kaiken tämän ei liene todella tässä maailmassa. "where is the mean between two vices?" kyllä Aristoteles jotain on ymmärtänyt.

Ja ihmiset ja historia toistaa itseään ja totuttuja kaavoja; tyypit yrittää ratkaista maailman ja sen kaikkeuden syvimmäisiä ongelmastatementteja, ihan niinkuin esimerkiksi taiteen syvin olemus; se mitä taide on ja mitä se ei ole, selviäsi nyt, juuri tänä päivänä sen jonkun tyypin toimesta.

Samalla joku jossakin joutuu tekemään mahdottomia ratkaisuja elämänsä, tulevaisuutensa kanssa. Yksi polku kaartaa tänne ja toinen tuonne, mitä matkan päästä löytää sitä ei kai kukaan saata arvata mutta päätöksiä; pieniä ja suuria, mahdollisia ja mahdottomia on vaan tehtävä ja katsottava minne sitä päätyy. Ehkä vielä vaikeampaa on kulkea nämä päätökset selässään sitä tietä minkä on valinnut. Ehkä se päämäärä ei olekkaan niin merkittävä vaan ne askeleet siinä välissä. Ja vaikka me kuljetaan yksin niin samalla ollaan moniasteisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, yhden päätös vaikuttaa moneen monella tavalla.

Vaikuttaa varsin sattumanvaraiselta paikoitellen se, miten ne itseen vaikuttavat vaikutteet kohdalle "siunaantuu", niin monet valinnat, omat ja muiden, vaikuttaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. "mitä jos"-peli voi joskus tuntua varsin houkuttelevalta. Mitäs jos en olisikaan koskaan lukenut sitä kirjaa, kuullut sitä levyä, lukenut sitä uutista.. mitä jos on aika suorassa yhteydessä kysymykseen millainen olisin, millaselta elämä näyttäisi jos X tai -X. Ja sitten sitä palaa siihen tilanteeseen mistä lähti, tuijottelee jalkoihinsa, joku polku siellä lienee ja kädessä jotkut kortit.

Ulkona paistaa aurinko, vieressä kulhollinen kahvia.. kuulostaa siltä, että naapurit heräilee, pitänee yrittää tavoittaa joku niistä ja kysellä onko joku jo soittanut vuokraisännälle; talosta on ollut lämminvesi poikki/katki jo vuorokauden.. tarttis varmaan tehä jotaki..

uutuus ihanuus

Ymmärsin tässä, että mulla alkaa olla koko sarja mustia nahka- ja keinonahkatakkeja. Ensinnäkin mulla on se ihana minijakku, seuraavana tämä uutuus ihanuus, seuraavana syksyllä hankittu puolipitkä rotsi ja kaiken kruunaa täyspitkä musta nahkatakki.

Onnekas

Ah, olen ollut nyt niin onnellinen ja kiitollinen ja tarkoituksena olisi pysytellä jatkossakin näillä linjoilla. Sairastin viikonlopun aikana mutta nyt kun tilanne on helpottunut tunnen suurta kiitollisuutta eikä normaalit pikkukivut tunnu missään. Eilen myös siivoilin täällä, kiinnostavaa ja eksoottista, eikö? Mutta kyllä tuokin helpotti oloa kummasti, varsinkin "keittiön" siivoaminen ja siistinä pitäminen tuo mielihyvää. Puhtaita pintoja!

Olen tässä aloittanut yhden rakkaimman kirjan lukemista:
" The Road goes ever on and on
Down from the door where it began.
Now far ahead the Road has gone,
And I must follow, if I can,
Pursuing it with weary feet,
Until it joins some larger way,
Where many paths and errands meet.
And whither then? I cannot say."

Kyseessä on tietenkin Lord Of The Rings nyt ensimmäistä kertaa englanniksi. Olen täällä ja täältä käsin parille ystävilleni mainostanut tuon kirjan, ei, teoksen merkittävyyttä ja olen huomannut että osaan paikoitellen ulkoa suomenkielistä versiota. Jo jonkin aikaa olen haaveillut tämän lukemisesta englanniksi, varsinkin sen jälkeen kun siirryin Pratchettin kirjoissa täysin alkuperäiskielisiin versiohin. Ei ne asiat vaan välity samalla tavalla eri kielillä. Silti se suomenkielinen taru on se tuttu ja rakas, nyt vaan seikkailen samaan maailmaan hieman erilaisesta vinkkelistä. Tämä on siis todella tuttu teos ja tarina, sitä on luettu minulle ja olen lukenut sen moneen, moneen kertaan, erilaisissa elämäntilanteissa. Ja joka kerta se on tarjonnut näkökulmia ja insight... oivalluksia, syvempää ymmärtämystä omaan elämään. Eikä tämä lukukerta ole poikkeus. Eilen illalla Frodo kumppaneineen lähti liikkeelle Shire.. Konnusta, ensimmäiset kohtaukset mustien ratsastajien kanssa.. huih, miten jäätävää. Pitää kyllä myöntää että oli hieman hankaluuksia käydä nukkumaan; talo oli harvinaisen hiljainen, josta normaali tilanteessa nauttisin täysillä mutta nyt hiljaisuus ja varsinkin sisäpihan synkkä pimeys tuntui hieman häiritsevältä. Kyllä se kertoo jotain merkittävää tarinasta, että se koskettaa ja pelottaa ja jännittää vaikka tietää tasan tarkkaan miten matka etenee ja päättyy. Tollemaisesti voisi sanoa, että tarina pitää otteessaan niin tiukasti ja tehokkaasti, että: "on vain tämä hetki"

Se on varmaan tämä kevät ja kiitollisuus joka pitää mielen virkeänä ja ihmisen liikkeessä. Eilen muiden ryhtiliikeeiden lisäksi pyrin aloittamaan pientä vatsalihasliike-rutiinia, pyrin tekemään setin niin useana iltana kuin vaan satun muistamaan. Tässä yritän kanssa harjoitella sitä lempeämpää suhtautumista, en sano että joka ilta, koska aivan varmasti tulee iltoja jolloin ei jaksa, muista tai viitsi. Eilen systeemi käynnistyin vallanmainiosti, että ilmeisesti lihakset ei ole täysin huventuneet. Nyt kun vielä keksisi muita hauskoja harjoituksia joita voi tehdä, että saa peruskuntoa kasattua taas.

Ja kaikenkukkuraksi tässä vielä jokunen foto, en saa tarpeekseni noista puista

Oon yrittänyt joillekin teistä kuvailla tuota hauskaa puuta josta sataa terälehtiä sisäpihalle. Yksi kuva tuosta täällä onkin jo aikaisemmin muttta tälläisenä aurinkoisena päivänä, sinistä taivasta vasten puu on edukseen.

Kuvaputki II

Siirrymme kasveihin.. aika ihanaa, eikös?

Kuvaputki I

Alkuun pari kuvaa torin kukkavalikoimasta




Sitten muutama eläinkuva
Lintuja

Peurat

Pässi

Lampaat

Kukko

Työviikko

Helloes!

Täällä onkin ollut sitten todella rankka työviikko. Maanantain tutorial oli kertakaikkisen kammottava kokemus mutta yritän nyt varsin aktiivisesti jättää sen taakseni ja siirtyä elämässä eteenpäin. Tiistaista eteenpäin olenkin tehnyt aktiivista kirjoitustyötä kurssitöiden parissa. Tuloksena yksi artist file, yksi näyttelyarvostelu sekä yksi miniessee. Minulle tyypillisesti sanamäärät meni hiukkasen yli kaikissa mutta tuskinpa siihen kurssisuoritus kaatuu, toivotaan ettei. Alan ollut saanut annokseni pbl-meiningeistä, aikaisemmin tuntui vahvasti siltä ettei tämä ole mun juttu ja ahdistustakin on aiheen tiimoilta kärsitty mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tämä oli tässä. Maanantaina alkaa seuraava kurssi, käyn siellä kurkkaamassa mutta luultavaa on että suoritan viimeisen jakson etäopiskeluina Jyväskylään. Ajatus suomenkielisestä kymmenen sivun esseen rakentamisesta tuntuu niin ihanalta etten olisi uskonut jos joku olisi minulle näin sanonut vuosi sitten. Muutenkin arvostukseni suomalaista yliopistolaitosta kohtaan on kasvanut räjähdysmäisesti. Oi kuinka olenkaan kaivannut luentoja!

Huomenna on onneksi kurssitöiden palautuspäivä joten pääsen heittämään nuokin paperit jonkun toisen murheeksi. Tänään taas huomasin kuinka paljon vieläkin peilaan omia ahdistuksiani toisiin ihmisiin. Esimerkiksi poen hieman huonoa omaatuntoa jo etukäteen kun edes harkitsen tuon tulevan kurssin kesken jättämistä, vaikka aihe ei kiinnosta minua ja tiedän että kurssi on todella suuritöinen ja töistä puheen ollen, kesätyöthän alkaa heti Suomeen saavuttuani.. kaikesta tästä huolimatta, koen huonoa omatuntoa ja jostakin syystä minulla on tapana heijastaa tälläisiä tuntoja läheisiini; koen siis helposti että joku läheiseni pettyisi suuresti jos jättäisin kurssin suorittamatta ja tekisin jotain mielekkäämpää vaikka kaikki nuo tunteet onkin lähtöisin vaan omasta pienestä nupista. Tästä pitää todella opetella ulos.

Sadepäivä

Heips!

Mulla on tänään täällä kunnollinen puuhapäivä, ihana kevätsade koputtelee ikkunaan ja muodostaa pieniä lammikoita sisäpihalle. Eilinen oli todella paahteinen päivä, lämpötila nousi ainakin sinne 25asteen kulmille ja aurinkopaistoi ihan tosissaan. Eilinen oli juuri hyvä päivä tuon sisäpihan käyttöönottoon, istuin siellä Pratchettin ja vermuttidrinksuni kanssa kuuntelemassa lintujen laulua. Eilen piti myös käydä ostamassa aurinkosuojallinen naamarasva, sen verran tuo aurinko täällä on ollut esillä että tarttee alkaa ihan suojautumaan sitä vastaan.

Vaikka on todella ihanaa, että on kesäistä ja aurinkoista niin on myös aivan mahtavaa, että välillä on tälläisiä kesäsadepäiviä, jolloin on lämmintä mutta sataa. Sade aina huuhtoo pois niitä kaupunkipölyjä ja muutenkin antaa elinvoimaa. Tämän sanottua toivon kuitenkin suuresti, että ne päivät jolloin täällä on vierailijoita olisi mahdollisimman kesäisiä.

Niin tämän päivän puuhiin; olen täällä tehnyt vähän järjestystä mm. pakannut vanhan tietokoneen pois.. tarkoituksena olisi tänään tehdä sellaisia juttuja jotka on jääneet liian vähälle huomiolle viime aikoina. Mutta silleen nautiskellen. Tänään on kuitenkin vielä vapaapäivä. Huomenna sen sijaan on jännitettävä millaista palautetta sitä saa artist file draftista. Huomenna olisi myös hyvä saada aloitettua kurssiin kuuluvat muut kirjoitustehtävät. Tai ehkä niitä voi jo alkaa hahmottelemaan tänään.

Sitten vielä karppi/ruoka-aiheisiin.. oon havainnut jännän muutoksen; aina aikaisemmin mun aamu on alkanut kahvin keittämisellä ja sisäistämisellä, on mennyt tunteja ennen kun on alkanut edes ajattelemaan ruokaa.. viime päivinä järjestys on kuitenkin kääntynyt päälaelleen.. olen syönyt lähes heti herättyä ja vasta useamman tunnin jälkeen olen edes muistanut että ainiin, kahvia..

No nyt ryhdyn taas hommiin.. tässä teille vielä pari kuvaa

Sisäpihalle kurkisteleva kukkiva puu

Tykkään tämän kuvan eri tekstuureista