Väliaikaista

Jotenkin todella koville on ottanut nuo Norjan tapahtumat. On tämä vaan sairas maailma. Ei niistä tuntemuksista oikein voi kirjoittaa, eikä puhua. Jotain murrosaikaa taas.

Töistä olen todella innoissani. Se helpottaa ja luo tasapainoa elämään. Tätä lisää. Mutta kohta syksy on kuitenkin täällä ja taas kaikki muuttuu ja vaihtuu. Palaaminen opiskelumaailmaan. Paluun ohella taa yksi muutos, siirtyminen etäopiskeluun. Työ antaa nyt niin hyvää rytmiä että vähän hirvittää miten onnistun rytmittämään päiviä, viikkoja ja kuukausia sitten kun tuo rytmi tuosta loppuu. Enkä muutenkaan haluaisi lopettaa tuota työtä mutta kaipa se on pakko. Onneksi jäljellä on vielä kuukausi, siinä ehtii yhtä sun toista vielä tehdä.

Nyt kun vanhemmat on palanneet lomiltaa täytyy myös alkaa ajattelemaan omaa ajankäyttöä vähän erilailla. Täytyy pitää huoli siitä, ettei ihan ylikuormitu tästä sosiaalisesta elämästä. Kyllä sitä tarvitsee myös sitä omaa aikaa. Toisaalta ihanaa kun voi helpolla vuorovaikuttaa. Totuttelua tämäkin, varmasti kaikinpuolin. Vapaa-aikaelämää helpottaisi huomattavasti jos saisi tietokoneen kytkettyä oman huoneen kajareihin niin että saisi vähän musiikkia koneelta kuuluville. Vaikka toimiihan se näinkin näiden kuulokkeiden kautta. Musiikki on kyllä niin keskeistä tässä eksistenssissä, sitä ei pidä laiminlyödä. Heti huomaa miten tärkeä se on, kun on hetkisen kuuntelematta.. heti alkaa energiat valumaan hukkaan ja oma olotila muuttuu harmaan karkeaksi.