Tänään on ollut ihanan kultturellivapari. Lähdetiin äidin kanssa ensin Sibeliustalolle Lahti Biennaaliin ja sen jälkeen käytiin Casellissa lounaalla. Lounas oli varsin karppia sillä äiti alkoi pari päivää sitten puhumaan siitä, miten hän haluasi ensimmäistä kertaa alkaa kunnolla karppaamaan. Äitihän on karppaillut tosi lievästi aikaisemmin, lähinnä jättänyt jotakin perunaa vähemmälle silloin kuin aikaisemmin itu ja minä karppailtiin. Nyt sitten olen yrittänyt valistaa äitiä näissä karppimeiningeissä. Ja tänään aloitettiin karppi.
Kuitenkin lounaalta jatkettiin Orimattilaan Villa Roosan Hommage-näyttelyyn, joka oli varsin viehättävä. Nähtiin mm. Kasitonnin videoteos. Viehättävän, viehkeää ja veikeää. Sieltä suunnattiin vielä piipahtamaan kehräämöllä. Se oli kuitenkin aika pettymys, tuntuu ränsistyneen ja menettäneen viehätystään roimasti. Toivottavasti sinne saataisiin uusia tekijöitä ja hyvää asennetta. Olisi hyvä, että kohde säilyisi käytössä.
Tein myös vähän pr-hommia päivän aikana. Eihän sitä osaa olla ihan toimettomana ;) Elikkä vein mainoksen julistemuseon opastuksista sekä Sibeloiustalolle ja Villa Roosaan. Molempiin ajattelin toimittaa lisää lappuja. Sibikselle lähinnä ajattelin laittaa lisää mainoksia ja Roosaan ainakin niitä ilmaiskortteja ja myös julisteen jos julisteita vielä on jossakin. Pitää myös lisätä Villa Roosan väki taidemuseon listoille, jostakin syystä meidän mainosjulisteet ei ole menneet sinne laisinkaan. Mutta tähän tulee muutos. Nimeä listaan ja alkaa homma pelittämään. Kyllähän niillä pitää olla meidän julisteet kun meillä on niiden julisteet esillä. Arvokasta verkostoitumista.
Karppimeiningit meinaa sitä, että tarvitsee vähän enemmän ajatella noita lounasjuttuja ja eväitä. Huomenna vois periaatteessa vaikka käydä syömässä salaattilounaan mutta taidan kuitenkin tehdä eväät itse. Kokkaaminen on niin kivaa ja rentouttavaa. Suunnitelmissa olisi esimerkiksi marinoitukukkakaalisalaatti tai coleslaw. Ei kuulosta pahalta. Ja aamuksi on ihanaa soijajogurttia ja kahvin kanssa voi nautiskella leipäjuustoa. Töiden jälkeen vähän valkkaria tai valkkarispritseriä kirjan kanssa riippumatossa. Not bad.
Ainiin, sain askelmittarin. Tulee käveltyä suht sama määrä museo-päivän aikana kun mitä käveli prismassa mutta yritän saada vähintään sen kymmentuhatta askelta päivässä täyteen. Ollaan alettu äidin kanssa käymään kävelylenkeillä ja tarkoituksena olisi nostattaa kuntoa hitaasti ja katsoa voisiko tahdin saada vähän juoksumuotoisemmaksi. Näiden lisäksi pelaan päivittäin wiin tanssipeliä. Töissä pyrin käyttämään mahdollisimman paljon portaita hissin sijaan, ainakin alaspäin hipsin mielelläni portaita. Masaikengät on tietenkin aktiivikäytössä, pysyy ryhti ja lihakset kondiksessa.
Olen älyttömän tyytyväinen ja onnellinen tuosta työpaikasta. Alkukankeuden jälkeen tuntuu todella kotoisalta ja varsinkin ja ennenkaikkea mielekkäältä. Voisin todellakin kuvitella että tekisin tätä työtä vuosikausia. Näyttelyiden rytmi tuo vaihtuvuutta, työ sisätää asiakaspalvelua mutta myös tutkimusta... Ensimmäistä kertaa elämässäni voin kuvitella itseni johonkin työpaikkaan. Ensimmäistä kertaa minulla on haave jostakin työpaikasta. Tämä on rakkauden kesä. Ehkä hieman erilailla kuin asia yleisemmin ajatellaan mutta niin ihanaa ja onnellista, mielekästä omaa elämää. Ajatus huomisesta työpäivästä tuo hymyn huulille. Priceless!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti