Tämän päivän piisi on selvästi Ray Charlesin hittikappaleesta muokattu remix (http://www.youtube.com/watch?v=sjjbwf85kD8&playnext_from=TL&videos=7IWjBdQP7U8)
Fiilikset on sen mukaiset, intoilevat ja hitusen lähtöön suuntautuvat. Aikansa kutakin. Ja edelleenkin kohti uusia haasteita. Jännittää mutta sehän on vaan hyvä. Muutosta on tilattu ja sitä saa mitä tilaa. Mitä se sitten ikinä onkaan. Jotain ihan muuta.
Toiseksi on tullut kuunneltua paljon Juicea, jostakin syystä se nappaa taas. No ainakin eklektisesti, pala sieltä toinen puolta. Mutta Pieksämäki Railwaystation blues on ihan mahtava. Siinäkin ollaan selvästi lähdössä tai matkalla. Muita makoisia on ainakin, poliisikouluun, piru vie, elämässä pitää olla runkkua, ei elämästä selviä hengissä, myrkytyksen oireet, ekumeeninen jenkka jne. Onhan noita.
Juice on varmaan mielessä koska itu on mielessä, matkaa taas maailmalla eikä niin rauhaisilla alueilla kun mitä voisi toivoa. Huolestuttaa.
No juu, huomenna voikin sitten lähteä karkuun kosteusmittaajamiehiä, pakenen siis hyvään seuraan, mahdollisesti lounaalle tai terassille tai jotain vastaavaa. Oon muuten alkanut pitää kirkkistä (kirkkopuistoa) omana takapihana.. viime päivinä oon istunut siellä monet tunnit kirjan kanssa. Oon varmaan tosi vakuuttavan näköinen kun kikattelen Pratchettini kanssa siellä mut siitä viis. On aivan ihanaa päästä ulkoilmaan istuksimaan, ihanaa kun voi vaan olla ja katsella ihmisiä ilman mitään hoppua. Ansaittua lomaa ja pakkaamista siis täällä. Kohta jatkuu taas puurtaminen mutta ei ihan vielä.
Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti