Mohairkarppi

Jospa kirjoittelisin pitkästä aikaa karppipostauksen. Suunnilleen sen kuukauden oli täällä karppaillut, tyylillä enemmän ja vähemmän. Juhlana juhlitaan huoletta ja arkena syödään enemmän karpisti. Viikonloppuna käytiin tutustumassa Liegeen, joka on siis kaupunki tuossa Belgian puolella. Siellä vetäsin pitkästä aikaa italialaista pizzaa, aika aitoa sellaista. Mutta muuten olen karppaillut aikalailla. On ihanaa kun kaupassa ei tule enää niitä mielitekoja eikä tunnu missään kävellä leipähyllyn ohitse juustotiskille tai muualle. Hiilareita tulee näinä päivinä vegeistä ja soijamaidosta, joita molempia sisäistän suuret määrät. Soijamaitoa tai light soijajuomaa menee vähintäin puolilitraa päivässä ja olen tähän aika tyytyväinen, samalla paikkaantuu osa makeannälästä ja tuo passaa niin täydellisesti mutteripannukahvin kera että ei sanotuksi saa... Hiilarimäärä on puolta pienempi kuin tavallisessa maidossa. Juomaan on lisätty myös runsaasti kalsiumia ja d-vitskua, joten se on luille hyväksi.. ja musta vaikuttaa että se soijan sisältämä kasvisestrogeeni vaimikäsenytonkaan vaikuttaa, ei ole tullut tarvetta käyttää lääke-estroja vähään aikaan. Pavuissa olen siirtynyt pakestetuista härkäpavuista tuoreisiin leikkopapuihin.. pavut on pop. Mulla on varmaan joku puutetila tai ihan fyysinen tarve noille sillä joka kerta kun käyn kaupassa raahaan kotiin yli 700g paketin noita papuja ja kaikki tulee käyttöön. Yleensä kyllästyn tosi helposti, jos pitää syödä jotain samaa useampi päivä mutta noita menee nyt jo kohta useampi kuukausi. Jänskäää!

Naposteena täältä löytyy pähkinöitä, monenlaisissa mausteissa ja ihan plain roasted also. Kätsyjä ovat myös minisalamit, tumma suklaa.. toisaalta aika vähän on tarvinnut ottaa napostetta mukaan minnekään. Ainoat ongelmakohdat on aamluennot, joka on taas huomennakin edessä. En oikein osaa syödä heti noustuani mutta nälkä alkaa kyllä tulla esiin sen parituntisen luennon aikana.. mutta enpä tuotakaan ihan ongelmaksi kutsuisi..

Nälän tunne on aika erilainen kuin antikarppi aikoina. Nälkä on selvemmin tunnistettavissa vaikka se välillä viipyykin ja on muistutettava itseään syömisestä. Toisaalta joinain aamuina sitä herää siihen, että nyt aamiaista nassun eteen ja heti. Ei valittamista, maha tykkää, minä tykkään, paino putoaa ja olo keventyy.