Paluu

paluumatka Suomesta ansaitsee oman merkintänsä. Matka meni kokonaisuudessaan hyvin ja pääsin kotiin yhtenä kappaleena mutta matka sisälsi monenlaista tilannekomiikkaa ja säätöä että oli vaikea uskoa miten kaikki mahtuikin yhteen päivään.

Ensinnäkin kentällä Suomen päässä asioin ylihitaalla check-in-koneella joka oli jotenkin onnistunut printtaamaan viivakoodin väärin tms. joten mun matkasuunnitelmat oli suuren uteliaisuuden kohteena kun pyrin koneeseen. Ei tainnut olla sillä tädillä ihan paras päivä kun kamalan tiukasti kävi multa tiukkaamaan matkan päämäärää.

No koneessa mulla oli ärsyttävin paikka eli keskellä penkkiriviä mutta ei siinä vielä kaikki.. ikkunavierustapaikalla istui lentopelkoinen pappi tai muu hengellinen johtaja, joka rukoili koko matkan ajan, ääneti mutta näkyvästi. Korostaisin faktaa koko ajan, onhan siinä vähän jännä istua kun toinen pitää messua tms. Ei se yksin lentäminen ole minullekaan vielä liian tuttua. No niin siis oikeanpuoleisen käsinojan vei messuava henkimies.. vasemmalta puolelta penkilleni vyöryi mahtipontisen kokoinen vanhaltaviinalta vahvasti haiskahtava Oksasen puhdistusta englanniksi lukeva mieshenkilö, joka piti lueskelustaan välillä taukoa viuhtoakseen/elehtiäkseen ponnekkaasti kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Tämäkään henkilö ei kyllä sanonut koskaan mitään mutta tunnetta ilmeisesti riitti. Siinä minä sitten istuin Pratchetin ja Kornin kanssa, minäkin äänettömästi mutta myös eleettömästi koska ei minulla ollut tilaa eleilyyn. Tunteikas lento Amsterdamiin.

Todellinen säätö ja ressi alkoi vasta Schipolin päässä kun minulle selvisi että jostain syystä X koko dutch train system testasi jotain uutta aikataulua jonka vuoksi asemilla olevat tiedot eivät pitäneet paikkaansa. Amsterdamista kulkee yleensä todella helposti tänne etelään mutta tällä kertaa jouduin matkaamaan Hollantia ristiinrastiin kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja matka tuntui kestävän loputtomasti. Vaihdoin junaa yhteensä neljästi, jokaisella kerralla vaihtoaikaa oli vain muutama minuutti, joka kerta asema ja paikkakunta oli täysin tuntematon. Koska tuo aikataulunmuutos tuli kaikille yllätyksenä oli junat myös täynnä, niin täynnä ettei se varmaan ollut kenellekään kamalan miellyttävää. Ensimmäisen pätkän, joka taisi olla väleistä pisin, noin tunnin seisoin junan "aulassa" siinä heti ovien edessä. Tila oli käsittämättömän täynnä ihmisiä ja laukkuja, kaikki roikuttiin jossain kahvoissa ja yritettiin vaan pysyä pystyssä. Onneksi muut vaihdot ja junat olivat inhimillisempiä mutta silti matka oli harvinaisen ressaava ja mahdottoman monimutkainen.

Lopulta kuitenkin saavuin Maastrichtiin, väsyneenä ja täysin räjähtäneenä. Olin suunnitellut lukevani junassa Kantin ontologista metafysiikkaa, toisin kävi, yllättäen.