pikapostaus paluumatkasta

paluumatka oli yhtä kaaosta lumen ja kaiken kanssa.. Juna lähti Maastrichtista ihan ajallaan mutta aivan eri raiteelta. Konnari kävi kiertämässä ja selitti että vaihto pitää tehdä sillä tavanomaisella asemalla ja raiteella mutta että loppumatkassa saattaa olla noin puolen tunnin lisäaika, koska rataosuudella tehdään jotain korjauksia. No sitten juna seiso eindhovenissa pitkään ja hartaasti, koko ajan tuli kuulutuksia hollanniksi.. no just kun meinasin lähteä ettimään jotain tulkkausta niin juna lähti etenemään mutta sitten s'hertogenboschissa joku toinen konnari tuli huutelemaan mulle (hollanniksi tietenkin) että juna jää tähän.. no sittenpä sain lähteä pinkomaan kymmenen kilon laukun kanssa kamalaa kyytiä jonnekin toiselle raiteelle ja ahdata itseni ylitäyteen junaan seisoskelemaan.. se oli sitten lähijuna joka kierteli mestoja kaikessa rauhassa, onneksi se sentään oli menossa oikeaan suuntaan eli Utrechtiin.. no juuri kaupungin ulkopuolella juna kuitenkin pysähtyi ja seisoi siinä yli puoli tuntia koska asemalla ei ollut tilaa junalle... arvaa olinko stressaantunut kun oman aikataulun mukaan olisi jo pitänyt olla kentällä tai lähistöllä ja siellä junassa vaan seisoskellaan eikä mitään voi... no lopulta juna saapui asemalle raiteelle 19 (!!!) ja kentän junahan pyörii siellä 5-7 raiteilla, no siinä sitten taas uusi juoksu, niin lujaa kuin ikinä.. kun lähenin kaukana siintävää asemarakennusta niin johan alkoi asemalla raikua hollannin kieliset kuulutukset ja ihmiset ympärillä alkoi nauramaan hysteerisesti, no kylläpä kohta tuli mullekin käännöksen *"do to heavy snowfall there IS NO TRAINS TO AIRPORT"... /&¤#@"#"#¤%&@;_:*¤##"@¤¤^*, saatat kuvitella miten mä kirosin siellä.. yksin täyteen tupatulla asemalla niin lähellä mutta kaukana, junia ei kulkenut mihinkään suuntaan, alle kaksi tuntia koneen lähtöön.. ainoa neuvo minkä ne työntekijät pystyi antamaan olisi ollut se että olisi lähtenyt tunnin bussilla damiin ja etsinyt sieltä metroa ja sitten juna-asemaa ja sitten junaa, jos damistakaan menisi junia, mistä ei ollut siis mitään varmuutta.. ja joka tapauksessa olisin missannut lennon, aikaa oli niin vähän.. ainut mahdollisuus oli ottaa taksi, kiva yli satasen ja reilun puolen tunnin ajomatka kesärenkailla jäisillä loskateillä... sitten kentälle, jonottamaan tseck-inniä ja sitten juosten kohti turvatarkastusta jossa en piipannut (thank god), nopea vessa tauko ja sitten tuhatta ja sataa portille ja koneeseen... ja kaikki tämä ilman aamiaista.. mulla oli kyllä eväät messissä mutta en ehtinyt vielä ryhtyä junassa ennen kun kaikki tämä maddness alkoi.. no ehdin lennolle ja kone lähti noin suurin piirtein ajallaan.. pääsin Suomeen vaikka en vielä oikein hahmota että mitä kaikkea siihen matkaan sisältyi tai miten se oikein mahdollistui.. puuh.. ihan kamala matka tuo, saa sen edellisen hollannin junasäädön näyttämään ihan palalta kakkua...