Olen tässä aloittanut yhden rakkaimman kirjan lukemista:
" The Road goes ever on and on
Down from the door where it began.
Now far ahead the Road has gone,
And I must follow, if I can,
Pursuing it with weary feet,
Until it joins some larger way,
Where many paths and errands meet.
And whither then? I cannot say."
Kyseessä on tietenkin Lord Of The Rings nyt ensimmäistä kertaa englanniksi. Olen täällä ja täältä käsin parille ystävilleni mainostanut tuon kirjan, ei, teoksen merkittävyyttä ja olen huomannut että osaan paikoitellen ulkoa suomenkielistä versiota. Jo jonkin aikaa olen haaveillut tämän lukemisesta englanniksi, varsinkin sen jälkeen kun siirryin Pratchettin kirjoissa täysin alkuperäiskielisiin versiohin. Ei ne asiat vaan välity samalla tavalla eri kielillä. Silti se suomenkielinen taru on se tuttu ja rakas, nyt vaan seikkailen samaan maailmaan hieman erilaisesta vinkkelistä. Tämä on siis todella tuttu teos ja tarina, sitä on luettu minulle ja olen lukenut sen moneen, moneen kertaan, erilaisissa elämäntilanteissa. Ja joka kerta se on tarjonnut näkökulmia ja insight... oivalluksia, syvempää ymmärtämystä omaan elämään. Eikä tämä lukukerta ole poikkeus. Eilen illalla Frodo kumppaneineen lähti liikkeelle Shire.. Konnusta, ensimmäiset kohtaukset mustien ratsastajien kanssa.. huih, miten jäätävää. Pitää kyllä myöntää että oli hieman hankaluuksia käydä nukkumaan; talo oli harvinaisen hiljainen, josta normaali tilanteessa nauttisin täysillä mutta nyt hiljaisuus ja varsinkin sisäpihan synkkä pimeys tuntui hieman häiritsevältä. Kyllä se kertoo jotain merkittävää tarinasta, että se koskettaa ja pelottaa ja jännittää vaikka tietää tasan tarkkaan miten matka etenee ja päättyy. Tollemaisesti voisi sanoa, että tarina pitää otteessaan niin tiukasti ja tehokkaasti, että: "on vain tämä hetki"
Se on varmaan tämä kevät ja kiitollisuus joka pitää mielen virkeänä ja ihmisen liikkeessä. Eilen muiden ryhtiliikeeiden lisäksi pyrin aloittamaan pientä vatsalihasliike-rutiinia, pyrin tekemään setin niin useana iltana kuin vaan satun muistamaan. Tässä yritän kanssa harjoitella sitä lempeämpää suhtautumista, en sano että joka ilta, koska aivan varmasti tulee iltoja jolloin ei jaksa, muista tai viitsi. Eilen systeemi käynnistyin vallanmainiosti, että ilmeisesti lihakset ei ole täysin huventuneet. Nyt kun vielä keksisi muita hauskoja harjoituksia joita voi tehdä, että saa peruskuntoa kasattua taas.
Ja kaikenkukkuraksi tässä vielä jokunen foto, en saa tarpeekseni noista puista
