Musiikkifanitusta

On niin paljon erilaista kerrottavaa, että on hurjan vaikea päättää mistä aloittaisi. No mutta musiikista on aina hyvä lähteä. Olen taas oppinut arvostamaan sitä, miten suuressa roolissa musiikki on elämässäni vaikka en soita itse, enkä laulamistakaan ole koskaan vakavissani harrastanut. Päivittäin kuitenkin laulelen ja kuuntelen musiikkia genrerajoista välittämättä. Valitettavan harvoin pääsen kuuntelemaan musiikkia keikoilla mutta kun pääsen se on täyttä herkkua, täyttä elämää.

Menneellä viikolla kävin yhtenä iltana Lahden öissä kuuntelemassa Haloo Helsinkiä ja Jukka Poikaa. Pojan kanssa lavalla oli Sound Explosion Band. Molemmat keikat räjäyttivät tajunnan eli olivat sata kertaa parempia mitä odotin, eikä odotukset olleet mitenkään matalalla. Haloo Helsingin riehakkuus, itsevarmuus ja taitavuus.. ihailtavaa ja ihanaa. Ja Jukka Pojan ja SEB:n kanssa sanat ovat täysin riittämättömät. Hyväntuulista, moving body & mind... oikeasti turha yrittää kuvailla kokemusta, puistelen vaan päätä näppäimistön täällä puolen. Ja mikä ehkä yllättävintä tälläiselle hieman rockhenkiselle tyypille oli se, keikalta löytyi karkkia silmille. Se on kuitenkin äärimmäisen harvinaista, että oikeasti jonkun tyyli kolisee. Että ehkä jonkinlaista horroksesta heräämistä havaittavissa. Ehkä ihan korkea aikakin, onhan tässä jo useampi vuosi ollut tätä jotain muuta.

Musiikkin tärkeyttä ei voi korostaa liikaa eikä niitä siihen liittyviä tunteita ja merkityksiä ole mahdollista kuvata tai välittää. Henkilökohtaisesti musiikki on ollut keskeisessä roolissa läpi elämän. Pikkulapsena kuuntelin Pellonpäätä ja rallattelin omia lauluja, improvisaatio oli kova juttu. Lapsena järjestin kavereiden kanssa keikkoja omassa olohuoneessa naapuriston perheille. Nauhoittelin mankalla myös feikkiradio-ohjelmia kavereiden kanssa. Esiteininä ensimmäinen ihastus oli todellista "kaukorakkautta" ajan suosituimman poikabändin pahispoikaan. Siihen hahmoon liitti ensimmäiset fantasiat, haaveet ja tietysti huoneen seinät oli täysin täynnä kyseisen bändin julisteita.

Seuraavaksi suuremman puoleisessa murrekohdassa musiikkityyli oli kovasti hakusessa ja ehkä siitä johtuen kyseinen aika tuntuu jälkeen päin ahdistavalta vaikka oikeasti sekä aikaa ennen että sen jälkeen oli paljon ahdistavampaa. Ei ollut sitä oman oloista musiikkia josta voisi imeä voimaa. Mutta seuraavaksi löytyi, kyllä vaan. Uudet ystävät ja kuviot toivat elämään suomalaisen rock-musiikin. Ennenkaikkea CMX. Samaan aikaan aloin lukemaan intohimoisesti fantasiaa ja edelleenkin esimerkiksi kappale Siivekäs vie minut Robin Hobbin Salamurhaaja-trilogian maisemiin. Kuten arvata saattaa CMX:stä tuli seuraava fanaattisen fanittamisen kohde. Kyseinen bändi ei ehkä ollut se helpoin kohde, koska esimerkiksi nettipalstan lukeminen vaatisi jonkinlaista sarkasmin ja ironian tajua, joka oli minulta tuolloin täysin hakusessa. Siis täysin. Joten muutamat vuodet olivat hämmentäviä, pelonsekaisen kunnoituksen, haaveilun ja fantasian sekoitus. Äiti kuvaa pahinta superfanitusta "Pyhä Yrjänä"- kaudeksi. Nimitys on varmasti täysin paikallaan. Vaikka Jannehan se tietysti oli se ensimmäinen fantasia-ihailun kohde, eihän sitä alkuun edes uskaltanut vilkaista Yrjänää päin. Pahinpaan fanituskauteen osui vielä muutama koominen kohtaaminen yhtyeen kanssa, satuttiin nimittäin muutamaan otteeseen samaan aikaan samaan hotelliin. Ne tapaamiset on sellaisia, että edelleenkin hävettää toisaalta naurattaa mutta hävettää. Oh my god. Mutta toisaalta ymmärrän itseäni sillä kyseiset herrat olivat aikalailla jumal-asemassa minun henkilökohtaisessa maailmankaikkeudessani. Enkä nyt laisinkaan alkaisi vannomaan, etten voisi edelleenkin pudota polvilleni nauramaan kyseisen yhtyeen eteen, vaikka olenkin sen jo kertaalleen tehnyt. Kyllä ihan oikeasti näin tein. Mutta se oli se ensimmäinen kerta kun näin kyseisen orkesterin lavan ulkopuolella. Toisella kertaa revin jostain ihmeestä uskallusta sen verran, että kävin antamassa Akille muutaman kuvan maalauksista joita olin tehnyt a. Akista itsestään ja b. yhdestä bändin kappaleesta. Vieläkin alkaa jännittämään kun ajattelen tilannetta. Kolmannella kertaa satuttiin vaan yhtyeen kanssa samalle terassille ja tietysti Akin kanssa samaan aikaan tiskille. Herra yritti jotain kertoilla siitä, miten valkoviini jäillä olisi kesän hittijuoma mutta en kyllä ollut laisinkaan puhekykyinen vaikka ihan vaan vissyä join.

Kun nyt oikein ajattelin noita tilanteita, niin en ollenkaan ihmettele sitä, että olen ujostellut ja muutenkin käyttäytynyt hieman mielenkiintoisesti. Koska tosiasia on se, että olen todella ujo ja herkkä. Ja musiikki on ollut ja on se asia josta haen voimaa ja tukea tunteille. Musiikin kautta olen päässyt kosketukseen esimerkiksi oman aggressioon. Musiikilla voin ladata itseni niin, että pystyn toimimaan museo-oppaana, minä ikuinen esiintymiskammoinen. Musiikki tanssittaa ja musiikin avulla on myös mahdollista päästää se herkkä ja tunteellinen puoli esiin. Musiikki auttaa perfektionismiin. (CMX:lle superkiitokset Ei Yksikään kappaleesta.) Nyt kirjoitan, että musiikki auttaa siihen ja tuohon mutta kaiketi olen vaan luontaisesti oppinut käyttämään musiikkia mm. noihin mainittuihin asioihin.

On muuten mielenkiintoista, että usein kun lähden katselemaan ihmisiä hämmennyn suuresti siitä, että ne ihmiset myös näkee minut. Siinä se ujous on taas pelissä. Siis tottakai tajuan, että kun lähden kodista ulos ihmiset näkee minut mutten osaa vieläkään olla katsottavana. Samaan olen kohdannut myös keikoilla, esimerkiksi apocalyptican kohdalla. Sitä laittautuu keikkameininkeihin ja menee katsomaan, kuulemaan orkesteria ja hoilaamaan mukana.. mutta jösses sitä ujoilua jos lavalta joku näyttää näkevän minut. Mutta musiikin avulla voin olla rohkea, kuvitella sellaisen hetken jossa olisin huomion keskipisteenä rennosti. Esimerkiksi Haloo Helsingin Ellin ihana painoton riehuminen lavalla on vapauttavaa katsottavaa, hetken on itsekin lavalla.

Musiikki on ihana asia. Rakastan uusi musiikkituttavuuksia vaikka uuden bändin hyväksyminen osaksi omaa makua kestääkin minulla pidempään kuin muilla. Muutos on aika tricky asia meikäläiselle. Samalla rakastan niitä yhtyeitä joiden kanssa on voinut kasvaa. Esimerkiksi Tuomari Nurmio, Miljoonasade ja Queen on kulkenut elämässä hyvinkin pitkään. Nurmiota, erityisesti Ramonaa, kuuntelin vinyyliltä, aika jolloin omina levyinä oli Rölli-levyt. Meillä on historiaa.

Musiikki ei ole vain taustamusaa, jotain jota kuuntelee kun ei muuta ole menossa vaikka musiikki voi toimia sellaisenakin. Keikoilla ja konserteissa on ihana kun voi hengittää musiikkia, tunnet rummut ja basson hengityksessäsi.  Musiikki ympäröi.

Kynsihömppää

Pikafotoja kynsihömpästä. Ensimmäisiä kokeiluja kukin joten silmäilkää sillä silmällä.

Ekat pollalakkaukset

Samat sävyt, eri kuosi

Polla vol. 2
samat sävyt eri järjestys

Pratchett: "Sometimes glass glitters more than diamonds because it has more to prove" 

jännät päivät

Olipa jännä päivä eilen. Oikeastaan on ollut sarja erilailla jännittäviä päiviä. Olen kamalan tyytyväinen siitä, miten hyvin olen päässyt sisälle omaan työkuvioon. Olen saanut takaisin sen tunteen, että tämä on todella minun oma juttu ja saan itse päättää mitä käsittelen ja miten. Mahtavaa!

Eilen pidin ensimmäisen opastuksen uuteen näyttelyyn. Tällä kertaa kuulijoina oli niin hyvä porukka ihmisiä ja paikalle oli tullut myös yksi ihana tuttu viime kesältä, joten opastus sujui varsin hyvin ollakseen ensimmäinen laatuaan kyseiseen näyttelyyn. Samalla reissulla kävin taas jakamassa ilmotuksia näyttelystä ja opastuksista keskustaan. Oli muuten todekka hiostava päivä eilen.

 Eiliselle oli ennustettu hurjaa ukkospäivää mutta eipä jyrähtänyt kertaakaan näillä kulmilla. Eikä edes satanut kunnolla. Mutta ehkäpä tänään? Jo eilen oli niin hiostavan kuuman kostea ilma, että tuntuu että kyllä sen ukkosen tai vähintään kaatosateen olisi tultava jotta ilma voisi raikastua.

Jatkoin viikonloppuna aleostostelua mutta lisään niistä kuvia ja kertomuksia joku toinen kerta. Sen verran voin sanoa, että todella hyviä löytöjä ja todella käyttisvaatteita osasin valikoida ja olen älyttömän tyytyväinen.

Lähetän vielä näin sähköisesti vaarille isosti terveisiä, tervehtymisiä ja voimia sinne sairaalanmäelle!

Eli varsin monisävyisiä päiviä on ollut tässä sarja. Paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä. Huolia ja hassuttelua. Miniloma mökillä. Shoppailua Kouvolassa. Töitä. Tutkimusta. Hömppää. Elämän kerrostumat. Nyt tuplaespresso soijamaidolla ja uutta päivää takomaan.

" Why not go out on a limb? That's where the fruit is."

Kesäjuttuja

No mitenkäs tässä taas kävi näin, että blogipostauksesta on kamalan pitkä aika. No varmaankin sen takia, että olen varsin uppoutunut tutkimusprojektiin, artikkelinkirjoittamiseen, yleisöopastuksen kirjoittamiseen.. Väsäsin myös sellaisen tosi simppelin "mainoksen" tulevista yleisöopastuksista ja nyt yritän miettiä että missä kaikkialla täällä on yleisiä ilmotustauluja..

Ekat mapit

Hömppärintamalla uutuutena on Pinterest ja sen kautta löytyneet erilaiset sivustot. Eilen illalla ilahdutin itseäni väsäämällä liukuvärjätyt kynsilakkaukset itselleni, ensimmäisellä yrityksellä tuli sen verran kivaa jälkeä että aion väsätä samanlaiset tänään myös varpaankynsiin. ohje täältä

Pikafoto eiliseltä

Postaustahtia on varmasti hidastanut myös se, että jänskättelin tässä yhtä lääkärijuttua. Mutta onneksi ja iloksi lääkäri soitteli eilen tuloksia ja kertoili että kaikki on kunnossa, eli ole keliakiaa tällä tytsyllä. Erikoislääkärille pääsen kuitenkin jossakin vaiheessa, vaikka varsinaisia toimenpiteitä en kovasti ilolla odottele on kuitenkin tosi hyvä tarkistaa, että systeemit on kunnossa.



Loppukevennykseksi lisää fotoja:

Avomaankurkku

Parsasalaattia parvekelaatikossa

Tässä todellinen ylpeyden aiheeni, siemenestä kasvatetut
kurpitsat, etualalla myös mysteeritaimi ja chili

Pinaatti ja mangoldia

Ensimmäisten retiisien satokausi

Ehkä parasta kesäruokaa: vesimeloonia, fetaa ja oliiveja

Ainiin, oon alkanut geokätköilemään

Pionit kukkii niin runsaasti, että niitä raaskii ottaa jopa maljakkoon

Millan ensimmäinen geokätkölöytö

oman blogin luonteesta

Olen lueskellut erilaisia blogeja viikonlopun aikana ja olen alkanut ajattelemaan tämän blogin funktiota. Alkuun tämä toimi foorumina jonka kautta jaoin käsityöjuttuja tietyille kavereille. Seuraavaksi blogi toimi kommunikaatiovälineenä opiskeluvaihtovuoteni aikana. Silloin kirjoitin tekstejä pääasiallisesti sukulaisille ja kavereille. Nyt suomeutuneena blogi on hakenut muotoaan. Edelleen ajatuksena on kirjoittaa asioista jotka kiinnostaa eli tarkoituksena on jakaa asioita tutuille ja ehkä muutamalla tuntemattomallekin.

Muiden blogeissa olen huomannut, että tykkään erityisesti sellaisista blogeista jotka joko keskittyy johonkin tiettyyn teemaan, esimerkiksi kosmetiikkaan, tai kertoo mielekkäällä ja omaleimaisella tavalla laajemmin elämästä. Oma mielenkiintoni ja harrastamiseni jakaantuu varsin laajalle alueelle, joten en usko että blogia tulisi päivitettyä jos rajaisin sen vaan esimerkiksi käsitöihin tai kokkaamiseen. En myöskään koe, että olisin tarpeeksi asiantunteva kirjoittamaan vaan yhdestä aiheesta niin, että siitä voisi hyötyä joku muukin. Eli siis sekamelskameiningeillä jatketaan.

Olen kuitenkin ajatellut laajentaa aiheita jonkin verran. Ehkä lisätä vähän reseptejä tai ruokakuvia. Ehkä voisin myös kirjoitella joitan omakohtaisia kokemuksia ihonhoitojutuista. Aina aika ajoin teen nettitutkimusta ruusufinnistä ja siitä ei tunnu löytyvän sellaisia tekstejä mitä haluaisin lukea, joten ajattelin, että voisin kirjoitella omista kokemuksistani tänne, jospa niistä joku hyötyisi.

Summer fizz

Hömppäputki jatkuu.. eilisen ihanin löytö on lindexin pollamekko. Nappasin tänään mekosta pari pikafotoa mutta lupaan ottaa parempia ja edustavampia fotoja kun otan mekon kunnolla käyttöön. Eli fotoissa esiintyy juuri herännyt pörröpää, meikittä ja myös lähes kahvitta (kääk!). Vaate ei nimittäin näytä oikein miltään ripustettuna mutta päällä se on mitä ihanin fiftarihenkinen monikäyttöinen mekko, josta arvelisin tulevan mun vakkarivaate. Pitää lisätä vielä että aion hankkia kapean pinkin vyön tuohon vuotärölle, se tulee tekemään kokonaisuudesta vielä upeamman. Tämä tulee yhdistymään älyttömän hyvin esimerkiksi mun nahkarotsien kanssa ja lupaan vielä senkin että lisään tänne lähitulevaisuudessa kuvan jossa päälläni on sekä tämä mekko että se bloomitin keinonahkarotsi, josta en ole vielä ehtinyt/muistanut lisätä fotoa tänne. Ja kuvitelkaapa tämä mekko niiden vaaleanpunaisten gaborin kiilakantaisten kenkien kanssa, ihanaa. Tämä vaate otetaan heti käyttöön :)

Eli siis kyseessä todellakin on lindexin Holly & Whyte sarjan mekko

Tässä fotossa näkyy myös ihanat gaborin kengät ja koska yritin kuvata yksin täytyi ottaa peili avuksi

Mekko sivusta

edestä

takaa

keskeltä edestä

koipi kenkineen pääsi myös kuvaan

lopuksi vielä otsikon alkuperä eli kesätuoksuni, joka löytyi vuonna 2006 Roomasta 

Vaatefotoja

Uudempi Bloomit-vaatteeni, oli muuten harvinaisen vaikea saada tämän vaatteen  "jujut" valokuvattua

Yksityiskohtaa ylhäältä

Ja alhaalta

Vähän tuoreempaa hankintaa, eilisen rokkipaita läheltä

ja vähän etäämmältä (gina tricot)

Paitaan (ja muutenkin tyyliin) sopivat mutterimaiset sormukset löytyivät henkkamaukasta ja olivat vielä alennuksessa